Vuorisaarna

Uskomukset saarnan merkityksestä

Yksi tärkeimmistä saarnasta käytävistä keskusteluista on se, miten saarnaa pitäisi soveltaa jokapäiväiseen elämään. Lähes kaikki kristityt ryhmät ovat luoneet omat tapansa ymmärtää ja käyttää saarnaa elämässään. Harvey McArthur luettelee kirjassaan Understanding the Sermon on the Mount kaksitoista erilaista näkemystä saarnasta.

(1) Absolutistinen näkemys

Absolutistinen näkemys sanoo, että ihmisten pitäisi aina tehdä juuri sitä, mitä Jeesus sanoi saarnassa. Jos tämän tekeminen saattaa ihmisen vaaraan, niin silloin ihminen tarvitsee sitä pelastuakseen.

Tähän uskoivat muun muassa seuraavat henkilöt:

• Franciscus Assisilainen
• Dietrich Bonhoeffer
• Leo Tolstoi (vanhempana)

Tähän näkemykseen uskovia kirkkoja ovat mm:

• Itäiset ortodoksiset kirkot
• Varhaiset anabaptistit
• Nykyaikaiset anabaptistiset ryhmät, kuten mennoniitit ja hutterilaiset.

(2) Muutetaan tekstiä

Muinaisina aikoina ihmiset muokkasivat (muuttivat) saarnatekstiä tehdäkseen siitä suositumman. Esimerkiksi Raamatun Matteuksen 5:22 muutettiin sanasta "[joka] vihastuu veljelleen, häntä uhkaa tuomio" sanaan "[joka] vihastuu veljelleen ilman syytä, häntä uhkaa tuomio".

Viime vuosisatoina on ollut tavallisempaa muuttaa saarnan sanoja ja poistaa niistä osia, joita ihmisten on vaikea hyväksyä.

Lähes jokainen merkittävä kristitty kirjailija on tehnyt tällaisia muutoksia jossain vaiheessa.

Mikään tietty kristillinen uskontokunta ei tue tätä näkemystä.

(3) Liioitteleva näkemys

Yksi yleisimmistä näkemyksistä on liioitteleva näkemys. Sen mukaan Jeesus käytti osissa saarnaa liioittelua (eli liioitteli). Tähän uskovat ihmiset ajattelevat, että Jeesuksen opetuksista on tehtävä realistisempia, jos niitä aiotaan käyttää todellisessa maailmassa.

Useimmat ihmiset ovat samaa mieltä siitä, että saarnassa on jonkin verran liioittelua, mutta he kiistelevät siitä, mitkä osat ovat liioittelua.

(4) Yleiset periaatteet

Yleisten periaatteiden näkemyksen mukaan Jeesus ei antanut ohjeita (kertoen ihmisille tarkalleen, miten heidän tulisi toimia). Sen sijaan hän antoi esimerkkejä siitä, miten ihmisen tulisi käyttäytyä.

(5) Kaksoisstandardi

Kaksinaismoralistisen näkemyksen mukaan osa Jeesuksen opetuksista on yleisiä ajatuksia siitä, miten toimia, ja osa on ohjeita. Pelastuakseen useimpien ihmisten on vain noudatettava yleisiä ajatuksia siitä, miten toimia. Vain pienen joukon pyhien ihmisten, kuten papiston ja munkkien, on noudatettava ohjeita.

Tähän näkemykseen uskoivat muun muassa seuraavat henkilöt:

• Pyhä Augustinus (hän loi kaksinaismoralistisen näkemyksen).
• Pyhä Tuomas Akvinolainen (joka myöhemmin muutti kaksinaismoralistisen näkemyksen).
• Geoffrey Chaucer (hän käytti tätä näkemystä kirjassaan Canterburyn tarinat (Bathin vaimon prologi, v. 117-118)).

Roomalaiskatolinen kirkko uskoo kaksinaismoralistiseen näkemykseen.

(6) Kahden valtakunnan näkemys

Martti Luther ei uskonut katolilaisten käsityksiä saarnasta. Hän loi kahden valtakunnan näkemyksen. Luther jakoi maailman kahteen valtakuntaan tai osaan: uskonnolliseen valtakuntaan ja maalliseen (ei-uskonnolliseen) valtakuntaan. Hänen mielestään saarna koski vain elämän uskonnollista osaa. Arkipäiväisessä maailmassa ihmiset saattoivat joutua tekemään asioita, joita saarnan mukaan heidän ei pitänyt tehdä. Esimerkiksi maallisessa työssään tuomari saattoi joutua rankaisemaan rikollista sen sijaan, että antaisi hänelle anteeksi. Uskonnollisena ihmisenä tuomarin pitäisi kuitenkin silti olla pahoillaan siitä, mitä rikolliselle tapahtuu.

(7) Kirjoitusten analoginen näkemys

Kirjoitusten analogian näkemys sanoo, että kun Uusi testamentti kirjoitettiin, saarnan osia muutettiin. Esimerkiksi Jeesus sanoi, että valan vannominen on väärin. Uudessa testamentissa Paavali kuitenkin käyttää valaa ainakin kahdesti.

(8) Asenteet eivät ole tekoja -näkökulma

Asenteet, ei teot -näkemyksen mukaan Jeesus kertoi saarnassaan ihmisille vain sen, mitä hän itse tekisi. Hän ei kertonut muille ihmisille, mitä heidän piti tehdä ollakseen hyviä kristittyjä.

Wilhelm Hermann loi tämän näkemyksen 1800-luvulla.

(9) Väliaikainen eettinen näkemys

Väliaikaisen eettisen näkemyksen mukaan Jeesus ajatteli saarnansa aikana, että maailmanloppu tulisi hyvin pian. Tämän vuoksi hänen opetuksensa oli tarkoitettu vain tuolle lyhyelle ajalle.

Albert Schweitzer loi tämän näkemyksen.

(10) Ehdottoman jumalallisen tahdon näkemys

Ehdottoman jumalallisen tahdon näkemyksen mukaan Jeesus tarkoitti, että ihmiset tekisivät juuri niin kuin hän sanoi ja noudattaisivat saarnassaan puhumaansa etiikkaa. Nykyisessä maailmassa ihmiset eivät kuitenkaan voi tehdä näin. Ihmiset yrittävät noudattaa saarnan etiikkaa, mutta he epäonnistuvat aina. Tämä muuttuu, kun taivasten valtakunta palaa maailmaan. Silloin kaikki pystyvät elämään niin kuin Jumala haluaa.

Saksalainen filosofi Martin Sibelius loi tämän näkemyksen 1900-luvulla.

(11) Katumusnäkökulma

Katumusnäkemyksen mukaan Jeesus tiesi, että ihmiset eivät pystyisi noudattamaan hänen opetuksiaan. Ihmiset yrittäisivät noudattaa niitä, mutta epäonnistuisivat. Tämä opettaisi heitä tekemään parannuksen. Näin ihmiset tulisivat uskomaan evankeliumiin.

(12) Dispensationalismi

Dispensationalismi jakaa ihmiskunnan historian erillisiin ryhmiin. Tämän näkemyksen mukaan elämme nykyään ajassa, jossa emme voi elää saarnan opetusten mukaisesti. Joskus tulevaisuudessa pystymme kuitenkin siihen. Kun tuo aika koittaa, ihmisten on noudatettava saarnan opetuksia saadakseen pelastuksen.

Muut näkemykset

E. Teologian professori Earle Ellis sanoo, että saarnassa Jeesus pyytää uskovia elämään tavalla, joka on normaalia tulevassa Jumalan valtakunnassa. Kuten Ellis sanoo, meidän on puhuttava Jeesuksen sanoja, ajateltava hänen ajatuksiaan ja tehtävä hänen tekojaan. Koska tämä tulee olemaan tulevan Jumalan valtakunnan etiikka, ihmisten tulisi elää elämäänsä tavalla, joka auttaa heitä olemaan valmiita elämään Jumalan valtakunnassa.

Kirjassaan Hiram Key Christopher Knight ja Robert Lomas sanovat, että vuorisaarnaa ei koskaan tapahtunut. Knightin mielestä Matteus "liimasi yhteen kaikenlaisia kohtia ikään kuin ne olisi puhuttu yksi toisensa jälkeen väkijoukolle vuorenhuipulla". Hän uskoo, että 'opetukset laadittiin tähän yhteen 'tilaisuuteen', jotta ne eivät keskeyttäisi koko tarinan kulkua'.