Vuorisaarna: Jeesuksen opetukset, autuaaksijulistukset ja Isä meidän

Raamatun mukaan vuorisaarna oli puhe, jonka Jeesus Nasaretilainen piti seuraajilleen ja suurelle ihmisjoukolle noin vuonna 30 jKr. Jeesus piti puheen vuoren rinteellä. Puheen tunnetuin osa on alussa olevat autuaaksijulistukset. Saarna sisältää myös Isä meidän -rukouksen. Muita suosittuja vuorisaarnan repliikkejä ovat "käännä toinenkin poski", "maan suola", "maailman valo" ja "älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi".

Monet kristityt uskovat, että vuorisaarna liittyy kymmeneen käskyyn. He uskovat, että molemmat ovat hyvin tärkeitä selittäessään, miten kristittyjen tulisi toimia muita kohtaan.

Sisältö ja rakenne

Vuorisaarna on evankeliumin teksteissä pitkä ja monipuolinen kokoelma Jeesuksen opetuksia, ja se on tavallisesti sijoitettu Matteuksen evankeliumin lukuihin 5–7. Teksti kattaa opit käytännön moraalista, rukouksesta, suhteesta lain noudattamiseen ja Jumalan valtakunnan luonteesta. Keskeisiä teemoja ovat oikeamielisyys, anteeksianto, köyhyyden ja nöyryyden arvostaminen, sekä kutsu rakastaa vihollisia ja välttää tuomitsemista.

Sisällöllisesti vuorisaarna voidaan jakaa selkeisiin osiin: alkupuolen autuaaksijulistukset, opetukset suhteessa lain (kuten kymmeneen käskyyn), käytännön ohjeet etiikasta (esim. käännä toinenkin poski), uskonnollisten käytäntöjen puhdas motivaatio (armo vs. ulkoinen näkyväisyys) sekä erilaiset vertaukset ja varoitukset (mm. kapea portti, viisas ja tyhmä rakentaja).

Autuaaksijulistukset

Autuaaksijulistukset (beatitudet) avaavat vuorisaarnan ja kuvaavat niitä asenteita ja elämänolosuhteita, joita Jumalan valtakunnassa pidetään arvokkaina. Niissä korostuvat mm. hengellinen köyhyys, murhe, lempeys, oikeudenjanon nälkä, laupeus, puhtaus sydämessä, rauhantekijyys ja ahdistelu oikeuden tähden. Autuaaksijulistukset muuttavat perinteistä menestykseen liittyvää määritelmää ja nostavat esiin kärsivien ja nöyrien arvon Jumalan silmissä.

Autuaat ovat hengessään köyhät — heidän on taivasten valtakunta.
Autuaat, jotka surevat — heidät lohdutetaan.
Autuaat, jotka ovat laupiaat — he saavat laupeuden.
Autuaat, jotka janoavat vanhurskautta — heidät ravitaan.

Isä meidän ja rukouksen opetus

Vuorisaarnan sisällä oleva Isä meidän-rukous on yksi kristinuskon keskeisimmistä rukouksista. Siinä opetetaan lähestymään Jumalaa läheisenä Taivaallisena Isänä ja sisältönä ovat mm. Jumalan nimen pyhittäminen, Jumalan valtakunnan ja tahdon toivominen, päivittäinen leipä, synninpäästö ja suoja pahan vaikutuksilta. Jeesus käyttää rukouksen yhteydessä opettaakseen myös oikean motiivin: rukouksen, almu- ja paastotoimet eivät ole itsetarkoitus, vaan niitä tulee tehdä hiljaisuudessa ja vilpittömästi.

Historiallinen ja tekstikriittinen näkökulma

Raamatuntutkijat pohtivat, onko vuorisaarna pitänyt sisällään yhden yhtenäisen julistuksen vai muodostuuko se useista eri yhteyksistä yhteen koottuna opetuksena. Samankaltaisia opetuksia löytyy myös Luukkaan evankeliumista (mm. "saarnan tasanko", Luke 6), mikä viittaa siihen, että Jeesuksen sanoman ydin kiersi erilaisina sanoituksina ja että evankelistat ovat redaktionaalisesti järjestäneet ne lukijayleisöään varten. Tekstin perinteinen asema kristillisessä opetuksessa on kuitenkin vahva.

Tulkinnat ja vaikutus

Vuorisaarnaa on luettu hyvin eri tavoin eri kirkkoperinteissä ja ajanjaksoina. Joitakin yleisiä tulkintoja:

Etiikan lähde: vuorisaarna on nähty kristillisen moraalin ja lähimmäisenrakkauden ydinopeutena.
Lain ja armon suhde: monet tulkitsevat vuorisaarnaa siten, että Jeesus ei kumoa lakia vaan täyttää sen ja syventää sen merkitystä (esimerkiksi vihasta, huoruudesta ja valheesta puhuminen).
Radikaali sosiaalinen opetus: vuorisaarna on inspiroinut monia sosiaalisia liikkeitä ja teologioita, myös rauhanliikkeitä ja vapautusteologian näkemyksiä.
Vaikuttavuus kulttuurissa: monet vuorisaarnan lauseet ovat tulleet yleiseen kielenkäyttöön ja vaikuttaneet länsimaiseen etiikkaan, oikeuskäsityksiin ja kirjallisuuteen.

Nykymerkitys

Vuorisaarna säilyy keskeisenä tekstinä niin kirkollisessa opetuksessa kuin laajemmassa eettisessä keskustelussa. Sen korostus nöyryydestä, lähimmäisenrakkaudesta, anteeksiannosta ja huolehtimisesta pienemmistä pitää sen ajankohtaisena monissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Samalla tekstin monitulkintaisuus tarjoaa erilaisia lähtökohtia niin henkilökohtaiseen hengellisyyteen kuin yhteiskunnalliseen toimintaan.

Vuorisaarna on siis sekä historiallisesti merkittävä evankelinen kokonaisuus että elävä lähtökohta eettiselle pohdinnalle nykymaailmassa.

Uskomukset saarnan merkityksestä

Yksi tärkeimmistä saarnasta käytävistä keskusteluista on se, miten saarnaa pitäisi soveltaa jokapäiväiseen elämään. Lähes kaikki kristityt ryhmät ovat luoneet omat tapansa ymmärtää ja käyttää saarnaa elämässään. Harvey McArthur luettelee kirjassaan Understanding the Sermon on the Mount kaksitoista erilaista näkemystä saarnasta.

(1) Absolutistinen näkemys

Absolutistinen näkemys sanoo, että ihmisten pitäisi aina tehdä juuri sitä, mitä Jeesus sanoi saarnassa. Jos tämän tekeminen saattaa ihmisen vaaraan, niin silloin ihminen tarvitsee sitä pelastuakseen.

Tähän uskoivat muun muassa seuraavat henkilöt:

Franciscus Assisilainen
Dietrich Bonhoeffer
Leo Tolstoi (vanhempana)

Tähän näkemykseen uskovia kirkkoja ovat mm:

Itäiset ortodoksiset kirkot
Varhaiset anabaptistit
Nykyaikaiset anabaptistiset ryhmät, kuten mennoniitit ja hutterilaiset.

(2) Muutetaan tekstiä

Muinaisina aikoina ihmiset muokkasivat (muuttivat) saarnatekstiä tehdäkseen siitä suositumman. Esimerkiksi Raamatun Matteuksen 5:22 muutettiin sanasta "[joka] vihastuu veljelleen, häntä uhkaa tuomio" sanaan "[joka] vihastuu veljelleen ilman syytä, häntä uhkaa tuomio".

Viime vuosisatoina on ollut tavallisempaa muuttaa saarnan sanoja ja poistaa niistä osia, joita ihmisten on vaikea hyväksyä.

Lähes jokainen merkittävä kristitty kirjailija on tehnyt tällaisia muutoksia jossain vaiheessa.

Mikään tietty kristillinen uskontokunta ei tue tätä näkemystä.

(3) Liioitteleva näkemys

Yksi yleisimmistä näkemyksistä on liioitteleva näkemys. Sen mukaan Jeesus käytti osissa saarnaa liioittelua (eli liioitteli). Tähän uskovat ihmiset ajattelevat, että Jeesuksen opetuksista on tehtävä realistisempia, jos niitä aiotaan käyttää todellisessa maailmassa.

Useimmat ihmiset ovat samaa mieltä siitä, että saarnassa on jonkin verran liioittelua, mutta he kiistelevät siitä, mitkä osat ovat liioittelua.

(4) Yleiset periaatteet

Yleisten periaatteiden näkemyksen mukaan Jeesus ei antanut ohjeita (kertoen ihmisille tarkalleen, miten heidän tulisi toimia). Sen sijaan hän antoi esimerkkejä siitä, miten ihmisen tulisi käyttäytyä.

(5) Kaksoisstandardi

Kaksinaismoralistisen näkemyksen mukaan osa Jeesuksen opetuksista on yleisiä ajatuksia siitä, miten toimia, ja osa on ohjeita. Pelastuakseen useimpien ihmisten on vain noudatettava yleisiä ajatuksia siitä, miten toimia. Vain pienen joukon pyhien ihmisten, kuten papiston ja munkkien, on noudatettava ohjeita.

Tähän näkemykseen uskoivat muun muassa seuraavat henkilöt:

Pyhä Augustinus (hän loi kaksinaismoralistisen näkemyksen).
Pyhä Tuomas Akvinolainen (joka myöhemmin muutti kaksinaismoralistisen näkemyksen).
Geoffrey Chaucer (hän käytti tätä näkemystä kirjassaan Canterburyn tarinat (Bathin vaimon prologi, v. 117-118)).

Roomalaiskatolinen kirkko uskoo kaksinaismoralistiseen näkemykseen.

(6) Kahden valtakunnan näkemys

Martti Luther ei uskonut katolilaisten käsityksiä saarnasta. Hän loi kahden valtakunnan näkemyksen. Luther jakoi maailman kahteen valtakuntaan tai osaan: uskonnolliseen valtakuntaan ja maalliseen (ei-uskonnolliseen) valtakuntaan. Hänen mielestään saarna koski vain elämän uskonnollista osaa. Arkipäiväisessä maailmassa ihmiset saattoivat joutua tekemään asioita, joita saarnan mukaan heidän ei pitänyt tehdä. Esimerkiksi maallisessa työssään tuomari saattoi joutua rankaisemaan rikollista sen sijaan, että antaisi hänelle anteeksi. Uskonnollisena ihmisenä tuomarin pitäisi kuitenkin silti olla pahoillaan siitä, mitä rikolliselle tapahtuu.

(7) Kirjoitusten analoginen näkemys

Kirjoitusten analogian näkemys sanoo, että kun Uusi testamentti kirjoitettiin, saarnan osia muutettiin. Esimerkiksi Jeesus sanoi, että valan vannominen on väärin. Uudessa testamentissa Paavali kuitenkin käyttää valaa ainakin kahdesti.

(8) Asenteet eivät ole tekoja -näkökulma

Asenteet, ei teot -näkemyksen mukaan Jeesus kertoi saarnassaan ihmisille vain sen, mitä hän itse tekisi. Hän ei kertonut muille ihmisille, mitä heidän piti tehdä ollakseen hyviä kristittyjä.

Wilhelm Hermann loi tämän näkemyksen 1800-luvulla.

(9) Väliaikainen eettinen näkemys

Väliaikaisen eettisen näkemyksen mukaan Jeesus ajatteli saarnansa aikana, että maailmanloppu tulisi hyvin pian. Tämän vuoksi hänen opetuksensa oli tarkoitettu vain tuolle lyhyelle ajalle.

Albert Schweitzer loi tämän näkemyksen.

(10) Ehdottoman jumalallisen tahdon näkemys

Ehdottoman jumalallisen tahdon näkemyksen mukaan Jeesus tarkoitti, että ihmiset tekisivät juuri niin kuin hän sanoi ja noudattaisivat saarnassaan puhumaansa etiikkaa. Nykyisessä maailmassa ihmiset eivät kuitenkaan voi tehdä näin. Ihmiset yrittävät noudattaa saarnan etiikkaa, mutta he epäonnistuvat aina. Tämä muuttuu, kun taivasten valtakunta palaa maailmaan. Silloin kaikki pystyvät elämään niin kuin Jumala haluaa.

Saksalainen filosofi Martin Sibelius loi tämän näkemyksen 1900-luvulla.

(11) Katumusnäkökulma

Katumusnäkemyksen mukaan Jeesus tiesi, että ihmiset eivät pystyisi noudattamaan hänen opetuksiaan. Ihmiset yrittäisivät noudattaa niitä, mutta epäonnistuisivat. Tämä opettaisi heitä tekemään parannuksen. Näin ihmiset tulisivat uskomaan evankeliumiin.

(12) Dispensationalismi

Dispensationalismi jakaa ihmiskunnan historian erillisiin ryhmiin. Tämän näkemyksen mukaan elämme nykyään ajassa, jossa emme voi elää saarnan opetusten mukaisesti. Joskus tulevaisuudessa pystymme kuitenkin siihen. Kun tuo aika koittaa, ihmisten on noudatettava saarnan opetuksia saadakseen pelastuksen.

Muut näkemykset

E. Teologian professori Earle Ellis sanoo, että saarnassa Jeesus pyytää uskovia elämään tavalla, joka on normaalia tulevassa Jumalan valtakunnassa. Kuten Ellis sanoo, meidän on puhuttava Jeesuksen sanoja, ajateltava hänen ajatuksiaan ja tehtävä hänen tekojaan. Koska tämä tulee olemaan tulevan Jumalan valtakunnan etiikka, ihmisten tulisi elää elämäänsä tavalla, joka auttaa heitä olemaan valmiita elämään Jumalan valtakunnassa.

Kirjassaan Hiram Key Christopher Knight ja Robert Lomas sanovat, että vuorisaarnaa ei koskaan tapahtunut. Knightin mielestä Matteus "liimasi yhteen kaikenlaisia kohtia ikään kuin ne olisi puhuttu yksi toisensa jälkeen väkijoukolle vuorenhuipulla". Hän uskoo, että 'opetukset laadittiin tähän yhteen 'tilaisuuteen', jotta ne eivät keskeyttäisi koko tarinan kulkua'.