Gomfoterit (Gomphotheriidae) – sukupuuttoon kuolleet elefantinkaltaiset
Gomphotherit olivat sukupuuttoon kuolleiden elefanttien kaltaisten eläinten (proboscidea) - Gomphotheriidae-heimoon kuulunut monimuotoinen ryhmä. Ne erosivat nykyisistä norsuista monin tavoin, mutta muistuttivat ulkonäöltään ja elintavoiltaan elefantteja: niillä oli pitkä kärsä, suuret poskihampaat ja usein sarvimaiset torahampaat eli norsunhampaat. Gomphotherien koko, muoto ja hampaisuus vaihtelivat laajasti erilaisiin elinympäristöihin sopeutuneina.
Morfologia ja ulkonäkö
Gomphotherit vaihtelivat kookkaista lajeista pienempiin. Monet lajit kantavat sekä ylempiä että alempia torahampaita — joillakin oli neljä torahammasta, toisilla alemmat torahampaat olivat litistyneitä tai lapamaisia ja toimivat ruokaa kaivettaessa ja pyyhkymisessä (esimerkiksi niin kutsutut "lapantorahampaiset" lajit). Poskihampaat ja purupinnat osoittavat, että eri lajit olivat sopeutuneet joko laiduntamiseen, lehtien ja oksien syömiseen tai sekasyöntiin. Kärsä oli kehittynyt ja liikkuva, mutta sen pituus ja käyttö vaihtelivat lajien välillä.
Levinneisyys ja ajoitus
Gomphothereja esiintyi laajalti. Ne olivat erityisen yleisiä Pohjois-Amerikassa mioseenin ja plioseenin aikana (noin 12–1,6 miljoonaa vuotta sitten laajoissa arvioissa), mutta joitakin lajeja tavataan myös aikaisemmista ja myöhäisemmistä ajanjaksoista. Jotkut lajit levittäytyivät osiin Euraasiaa ja liikkumisen kautta Beringiaa pohjoiseen. Suuren Amerikan-vaihdon jälkeen suuren Amerikan-vaihdon jälkeen ne vaelsivat myös Etelä-Amerikkaan, missä ne osallistuivat uuden faunan muodostukseen.
Luokittelu ja tärkeimmät suvut
Gomphotheriidae-heimoon kuuluu useita suvun tasoja ja monia lajeja. Tunnettuja sukuja ovat muun muassa Gomphotherium, Amebelodon (lapantorahampaiset muodot), Konobelodon, sekä Amerikan lajeja kuten Cuvieronius ja Stegomastodon. Monimuotoisuus on yksi ryhmän tunnusmerkeistä: eri sukujen hampaat, kallo- ja alaleuan rakenteet sekä koko vaihtelivat runsaasti, mikä heijastaa sopeutumista erilaisiin elinympäristöihin.
Elintavat ja ravinto
Gomphotherien hampaan muoto kertoo monen lajin olleen sekoittäjiä (mixed feeders): ne pystyivät laiduntamaan ruoholla sekä käsittelemään lehtiä ja oksia. Lapamaiset alemmat torahampaat viittaavat erityisiin ruokailutekniikoihin, kuten mutaisen pohjan kaivelemiseen tai vesikasvien keräämiseen. Monet lajit elivät laumoina tai ryhmissä ja asuttivat avoimia savanni- ja pensaikkoalueita sekä rehevämpiä jokilaaksoja.
Sukupuuttoon kuoleminen ja viimeiset esiintymät
Noin 5 miljoonaa vuotta sitten nykyisten norsujen (Elephantidae) yleistyminen ja ekologinen kilpailu alkoivat vähitellen syrjäyttää monia gomphotheriryhmän lajeja Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Kuitenkin useita etelä- ja keskiamerikkalaisia lajeja säilyi pitkään. Kaksi viimeistä eteläamerikkalaista Cuvieronius-suvun lajia kuolivat sukupuuttoon vasta noin 9000 vuotta sitten, ja Stegomastodonin fossiileja on ajoitettu noin 6000 vuoden ikäisiksi Valle del Magdalenassa Kolumbiassa. Gomphotherit säilyivät myös Meksikossa ja Keski-Amerikassa pleistoseenin loppuun asti, jolloin monet lajit kuolivat osin ilmastonmuutoksen, elinympäristöjen muutosten ja mahdollisesti ihmisten aiheuttaman paineen seurauksena.
Tieteellinen ja paleontologinen merkitys
Gomphotherit ovat tärkeitä proboscidean evoluution ymmärtämisessä: niiden monimuotoisuus havainnollistaa, miten erilaiset morfologiset innovaatiot (kuten lapamaiset torahampaat) syntyivät ja miten proboscideat levisivät maantieteellisesti. Fossiililöydöt kertovat myös menneistä ilmastoista ja ekosysteemeistä sekä faunasiirroista, kuten suuren Amerikan-vaihdon jälkeen tapahtuneista liikkuvuuksista.
Yhteenveto: Gomphotherit olivat monimuotoinen ja laajalle levinnyt proboscidea-ryhmä, joka sopeutui erilaisiin elinympäristöihin ja joiden jäljet kertovat laajoista maantieteellisistä muutoksista ja evoluutioprosesseista. Vaikka suurin osa lajeista katosi jo miljoonia vuosia sitten, joidenkin jäänteitä on löydetty hyvin myöhäiseltä pleistoseeni–holoseeni -rajaltakin, mikä korostaa niiden pitkää ja menestyksekästä historiaa maapallon faunassa.
Stegomastodon Smithsonianissa
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä olivat gomphotherit?
V: Gomphotheres oli sukupuuttoon kuolleiden norsun kaltaisten eläinten (proboscidea) suku.
K: Milloin Gomphotheres oli yleinen Pohjois-Amerikassa?
V: Ne olivat yleisiä Pohjois-Amerikassa mioseeni- ja plioseenikaudella, 12-1,6 miljoonaa vuotta sitten.
K: Missä muualla Gomphotheres eli?
V: Jotkut elivät osissa Euraasiaa, Beringiaa ja Etelä-Amerikkaa Suuren Amerikan-vaihdon jälkeen.
K: Mikä korvasi Gomphotheresin?
V: Nykynorsut syrjäyttivät ne vähitellen noin viisi miljoonaa vuotta sitten.
K: Milloin kaksi viimeistä eteläamerikkalaista Gomphotheres-lajia kuolivat sukupuuttoon?
V: Kaksi viimeistä eteläamerikkalaista Cuvieronius-suvun lajia kuolivat sukupuuttoon vasta noin 9000 vuotta sitten.
K: Milloin ja mistä Stegomastodonin jäänteitä on löydetty?
V: Stegomastodonin jäänteitä on löydetty vasta 6000 vuotta sitten Valle del Magdalenassa Kolumbiassa.
K: Mihin suurten eläinlajien, kuten Gomphotheresin, häviäminen perustuu?
V: Ihmiskunnan saapumisen Amerikkaan noin 11 000 vuotta sitten katsotaan yleisesti johtuvan siitä, että kaikki suuret eläinlajit, myös Gomphotheres-lajit, hävisivät. Yksityiskohtia ei kuitenkaan tunneta.
