Beringia
Beringin maasilta yhdisti nykyisen Alaskan ja itäisen Siperian ajoittain pleistoseenisen jääkauden aikana.
Sen suurin ulottuvuus oli noin 1 600 kilometriä pohjoisesta etelään. Se ei ollut jäätiköitynyt, koska lumisateet olivat erittäin vähäisiä, koska Tyynenmeren tuulet menettivät kosteutensa täysin jäätiköityneiden läheisten vuorten yli.
Ruohovaltaista aroa, johon kuului myös maasilta, joka ulottui useiden satojen kilometrien päähän molemmin puolin sijaitseviin maanosiin, on kutsuttu Beringiaksi. Uskotaan, että jääkauden aikana Beringiassa säilyi hengissä pieni, korkeintaan muutaman tuhannen hengen ihmispopulaatio. Se oli eristyksissä Aasian väestöistä ainakin 5 000 vuoden ajan. Joskus 16 500 vuotta sitten se alkoi asuttaa Amerikkaa, kun etelään päin kulkevan tien estäneet Amerikan jäätiköt sulivat.
Beringin maasillan kutistuminen
Maantiede
Beringinsalmi, pohjoispuolella sijaitseva Tshukkimeri ja eteläpuolella sijaitseva Beringinmeri ovat kaikki matalia meriä (kartat oikealla). Maailmanlaajuisen jäähtymisen aikana, kuten viimeisimmän jääkauden aikana, suuri osa vedestä keskittyi Arktiksen ja Etelämantereen jääpeitteisiin. Merenpinnan lasku paljasti matalat merenpohjat, jotka ovat sittemmin tulvineet uudelleen. Muitakin maasiltoja ympäri maailmaa on syntynyt ja tulvinut uudelleen samalla tavalla: noin 14 000 vuotta sitten Australian manner oli yhteydessä sekä Uuteen-Guineaan että Tasmaniaan. Brittein saaret olivat Manner-Euroopan jatke Englannin kanaalin kuivan pohjan kautta, ja Etelä-Kiinanmeren kuiva allas yhdisti Sumatran, Jaavan ja Borneon Aasian mantereeseen.
Maailmanlaajuinen merenpinnan nousu ja lasku on paljastanut ja upottanut Beringiaksi kutsutun sillan muodostaman maamassan useita kertoja pleistoseenin aikana. Beringian maasillan uskotaan olleen olemassa ennen 35 000 BP tapahtuneen jäätiköitymisen aikana. Viimeisimmän ajanjakson 22 000-7 000 vuotta BP aikana se oli myös veden yläpuolella. Salmi avautui uudelleen noin 15 500 BP, ja noin 6000 BP mennessä rannikot olivat nykyisen muotoisia.
Berengia-Wisconsinin jääkausi
Berengia - deglaciation period
Berengia - nykypäivä
Ihmisten asuminen
Beringan maasilta on merkittävä useista syistä, eikä vähiten siksi, että sen uskotaan mahdollistaneen ihmisen siirtymisen Aasiasta Amerikkaan noin 25 000 vuotta sitten. Heyn tekemän tutkimuksen mukaan tuona aikana maasillan yli muuttaneista ihmisistä vain 70 jätti geneettisen jälkensä nykyajan jälkeläisiin.
Beringian geneettinen asutus
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Beringin maasilta?
V: Beringin maasilta on maamassiivi, joka yhdisti nykyisen Alaskan ja itäisen Siperian pleistoseenisen jääkauden aikana.
K: Jäätikö Beringin maasilta jääkausien aikana?
V: Ei, Beringin maasilta ei ollut jäätiköitynyt, koska lumisateet olivat erittäin vähäisiä, koska Tyynen valtameren tuulet menettivät kosteutensa täysin jäätiköityneiden läheisten vuorten yli.
K: Mikä on Beringia?
V: Beringia on ruohovaltainen aroalue, johon myös maasilta kuului ja joka ulottui useiden satojen kilometrien päähän mantereiden molemmin puolin.
K: Asuivatko ihmiset Beringiassa jääkauden aikana?
V: Kyllä, uskotaan, että pieni, korkeintaan muutaman tuhannen hengen ihmispopulaatio selvisi jääkaudesta Beringiassa.
K: Kuinka kauan Beringia oli eristyksissä Aasian väestöistä?
V: Beringia oli eristyksissä Aasian väestöistä ainakin 5 000 vuoden ajan.
K: Milloin Beringian ihmispopulaatio alkoi asuttaa Amerikkaa?
V: Beringian ihmisväestö alkoi asuttaa Amerikkaa joskus 16 500 vuotta sitten, kun Amerikan jäätiköt, jotka estivät tien etelään, sulivat.
K: Miten Amerikan jäätiköiden sulaminen helpotti ihmisten muuttoa Beringiasta Amerikkaan?
V: Amerikan jäätiköiden sulaminen vapautti väylän, jonka kautta ihmiset pääsivät Beringiasta Amerikkaan.
