Intian kenraalikuvernööri: Britannian hallinnon johtaja Intiassa (1773–1947)

Intian kenraalikuvernööri: kattava historiakuvaus Britannian hallinnon johtajasta Intiassa 1773–1947 — valta, tehtävät ja vaikutus siirtomaahallintoon.

Intian kenraalikuvernööri oli Britannian hallinnon johtaja Britannian Intiassa. Hänet kutsuttiin varakuninkaaksi, koska hän oli monarkin edustaja, joka monien vuosien ajan oli kuningatar Victoria. Viran kantajana yhdistyivät sekä hallinnollinen että edustuksellinen rooli: kenraalikuvernööri johti siirtomaahallintoa, edusti Britannian hallitusta ja hoiti suhteita Intian ruhtinaisiin.

Virka perustettiin vuonna 1773, ja sen nimeksi tuli "Fort Williamin puheenjohtajavaltion kenraalikuvernööri". Aluksi upseerilla oli suora määräysvalta vain Fort Williamissa, mutta hän valvoi muita Brittiläisen Itä-Intian komppanian virkamiehiä Intiassa. Vuonna 1833 kuvernöörille annettiin kuitenkin täysi määräysvalta koko Brittiläisessä Intiassa, ja siitä lähtien hänet tunnettiin nimellä Intian kenraalikuvernööri.

Tehtävät ja valta

Kenraalikuvernöriä laskettiin korkeimmaksi edustajaksi, jolla oli sekä toimeenpanevaa että lainsäädännöllistä valtaa. Hänen vastuullaan olivat muun muassa:

• siirtomaahallinnon yleisjohto ja hallinnollinen koordinointi;
• ulkopolitiikka ja suhteet Intian ruhtinaskuntiin (princely states), joissa britit pitivät usein yhteyshenkilöinä ns. residenttejä;
• lakien vahvistaminen ja toimeenpano ylemmän lainsäädäntövallan kautta, usein yhteistyössä kenraalikuvernöörin neuvoston kanssa;
• sotilaalliset päätökset tarpeen mukaan ja yleinen turvallisuuspolitiikka.

Vallan luonne muuttui ajan myötä: 1800-luvun alussa kenraalikuvernöörin valta oli käytännössä yhtä kuin Itä-Intian komppanian valta Intiassa, mutta 1858 komppanian hallinto siirtyi suoraan Britannian valtiolle, minkä jälkeen käytettiin myös titteliä "Viceroy" (varakuninkaallinen edustaja) korostamaan kenraalikuvernöörin roolia kuningattaren edustajana koko Intiassa.

Muutokset 1858–1947

Vuoden 1857 kansannousun (ns. Sepoy-kapina) jälkeen Britannian parlamentti päätti lopettaa Itä-Intian komppanian hallinnon. Vuonna 1858 perustettiin uudenlainen hallintojärjestelmä, jossa Intia siirtyi suoraan Britannian kruunun hallintaan. Tällöin kenraalikuvernöörin virkaan liitettiin virallisesti varakuninkaan titteli ja rooli, ja Britanniassa perustettiin Lontoon esivallan India Office sekä neuvoa-antava Council of India.

1800-luvun lopulta 1900-luvulle virka kehittyi osittain kohti kokonaishallinnollista valtaa, mutta samalla Intiassa alkoi kasvaa poliittista liikehdintää itsenäisyyden puolesta. Hallinnon muotoja vaikutti merkittävästi mm. Government of India Act -lakipaketti (1919 ja 1935), jotka toivat alueellista itsehallintoa, ministerijärjestelmiä ja lisääntyneen intialaisten edustuksen hallintoon.

Hallinnon rakenne ja suhteet ruhtinaskuntiin

Kenraalikuvernööri johti laajaa virkamiesarvoketjua, jossa keskeisessä asemassa oli Intian siviilipalvelu (Indian Civil Service). Useissa alueissa ja kaupungeissa oli paikallisia kuvernöörejä, kuvernöörejä ja komisareja, jotka vastasivat päivittäishallinnosta. Samanaikaisesti suuri osa Intian aluista koostui itsenäisistä tai puoliksi itsenäisistä ruhtinaskunnista, joiden sisäisistä asioista päättivät paikalliset hallitsijat, mutta ulko- ja puolustuspolitiikassa ja tietyissä muissa kysymyksissä valtaa käytti Britannian edustaja. Näiden suhteiden hoitamisesta vastasivat usein kenraalikuvernöörin nimittämät residentit.

Merkittäviä henkilöitä

• Warren Hastings (toimi 1773–1785) oli ensimmäisiä kenraalikuvernöörejä ja muotoili varhain viran käytäntöjä.
• Earl Canning (toimi 1856–1862) oli ensimmäinen, joka toimi virassa siirryttäessä komppanian hallinnosta kruunuhallintoon ja käytti varakuninkaan asemaa merkittävänä aikana 1857–58 kapinan ja hallinnollisen uudelleenjärjestelyn jälkeen.
• Louis Mountbatten, 1. Mountbatten (toimi 1947) oli viimeinen varakuninkaallinen edustaja, joka johti siirtymävaiheen Intian itsenäisyyteen ja jakautumiseen elokuussa 1947.

Lopettaminen ja perintö

Intian itsenäistyessä 15. elokuuta 1947 kenraalikuvernöörin asema muuttui merkittävästi. Brittiläisen Intian purkautuminen itsenäisiksi valtioiksi (Intia ja Pakistan) ja seuraavat konstituutiomuutokset päättivät siirtomaahallinnon muodollisen olemassaolon. Monet instituutiot, lainsäädäntö ja hallintokäytännöt kuitenkin jäivät vaikuttamaan itsenäisten valtioiden hallintoon, ja osa siirtomaavallan rakenteista vaikutti edelleen hallinnon organisaatioihin ja byrokratiaan.

Kenraalikuvernöörin virka on tärkeä osa Intian kolonialismin historiaa: se kuvastaa vallan keskittämistä, hallinnollista kehitystä ja siirtomaapolitiikan muutoksia reaktiossa paikalliseen vastarintaan ja kansalliseen heräämiseen.

Historia

Monia Intian osia hallitsi Itä-Intian komppania, jonka piti olla mogulien keisarin asiamiehiä.

Vuoden 1857 Intian kapinan jälkeen Itä-Intian komppania lakkautettiin, ja sen hallitsemat maat Intian niemimaalla siirtyivät suoraan Britannian hallituksen valvontaan. Kenraalikuvernööri johti Intian keskushallintoa Kalkutassa ja oli vastuussa Lontoossa sijaitsevalle keisarilliselle hallitukselle. Muualla Intian niemimaalla oli useita ruhtinaallisia hallitsijoita, jotka olivat Britannian ylimmän vallan alaisia. Kenraalikuvernööri tunnettiin yleisesti nimellä Intian varakuningas, koska hän toimi toissijaisesti Britannian edustajana näissä nimellisesti itsenäisissä ruhtinaskunnissa.

Vaikka Intia ja Pakistan itsenäistyivät vuonna 1947, kenraalikuvernöörit edustivat edelleen Ison-Britannian monarkkia, kunnes kumpikin maa kirjoitti uudelleen lainsäädäntönsä ja muuttui tasavallaksi. Kun Pakistan ja Intia itsenäistyivät vuonna 1947, kuningas Yrjö, joka oli sitä ennen ollut Intian keisari, tuli molempien maiden kuninkaaksi.

Kun Intiasta kuitenkin tuli tasavalta vuonna 1950, hän ei enää ollut maan kuningas, mutta hän pysyi Pakistanin kuninkaana kuolemaansa asti vuonna 1952. Sen jälkeen Elisabetista tuli kuningatar vuoteen 1956 asti, jolloin Pakistanista tuli myös tasavalta.

Warren Hastings, Britannian Intian ensimmäinen kenraalikuvernööri vuosina 1773-1785.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Intian kenraalikuvernööri?

K: Miksi kenraalikuvernööriä kutsuttiin varakuninkaaksi?

K: Milloin Intian kenraalikuvernöörin virka perustettiin?

K: Mikä oli Intian kenraalikuvernöörin alkuperäinen titteli?

K: Mikä oli kenraalikuvernöörin alkuperäinen valvontataso?

K: Milloin kenraalikuvernöörille annettiin koko Britannian Intian täydellinen valvonta?

Kysymys: Millä nimellä Intian kenraalikuvernööri tunnettiin sen jälkeen, kun hänelle annettiin täydellinen määräysvalta koko Brittiläisessä Intiassa?

Hae kirjaimella