Intian kapina 1857: Sepoijien kapina ja ensimmäinen itsenäisyystaistelu

Tutustu Intian kapinaan 1857 — Sepoijien kapinaan ja ensimmäiseen itsenäisyystaisteluun. Kattava historiakuvaus, syyt, tapahtumat ja vaikutukset.

Tekijä: Leandro Alegsa

04-02-2026 21:59

Intian kapinaa vuonna 1857 kutsutaan myös Intian kapinaksi, Sepoijien kapinaksi, Intian ensimmäiseksi itsenäisyyssodaksi tai Intian ensimmäiseksi itsenäisyystaisteluksi. Se alkoi 10. toukokuuta 1857 Meerutissa Brittiläisen Itä-Intian komppanian armeijan sepoyttien kapinana. Bengalin puheenjohtajavaltion sepojat kapinoivat brittiläisiä upseereitaan vastaan.

Taustasyyt

Kapinan taustalla oli useita yhteen kietoutuneita poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja uskonnollisia tekijöitä:

Hallinnollinen ja taloudellinen tyytymättömyys: Itä-Intian komppanian verotus-, maareformi- ja talouspolitiikka vaikeutti monien paikallisten oloja. Pienviljelijät, käsityöläiset ja paikallinen aatelisto kokivat menetyksiä.
Annexiopolitiikka: kuvernööri Lord Dalhousien niin sanottu Doctrine of Lapse ja Intian ruhtinaskuntien liittäminen suoraan komppanian hallintaan lisäsi tyytymättömyyttä — esimerkiksi Awadh (Oudh) liitettiin vuonna 1856.
Sotilaalliset ja kulttuuriset huolet: intialaiset sotilaat (sepoyt) kokivat asemapaikkansa uhatuiksi, ja uudistukset armeijassa sekä uskonnolliset epäilykset lisäsivät epäluottamusta britteihin.
Uskonnolliset pelot ja sosiaaliset muutokset: kristillisten lähetystyön lisääntyminen ja pelko pakottavasta käännyttämisestä ruokki vastustusta brittiläistä hallintoa kohtaan.

Välitön laukaisija

Suora syy kapinan puhkeamiseen liittyi uuteen Pattern 1853 Enfield -kivääriin ja sen patruunakotelon käyttöön: patruunat oli päällystetty rasvalla, ja sotilaiden piti purra patruunat auki. Levisi huhu, että rasva olisi peräisin sioista (muslimien mielestä sopimatonta) ja naudanrasvasta (hindujen mielestä pyhän lehmän loukkaus). Tämä herätti laajaa vastustusta ja sai monet sepoyt kapinoimaan.

Leviäminen ja keskeiset tapahtumat

Kapina levisi nopeasti Pohjois-Intiassa ja kestänyt varsinaisessa muodossaan vuosina 1857–1859. Tärkeitä tapahtumia olivat:

Meerut (10.5.1857): kapina alkoi, kun intialaisia sotilaita herätettiin ja rankaistiin — he kapinoivat ja hyökkäsivät kaupunkiin.
Delhin valtaus (11.5.1857): kapinalliset marssivat Delhin kaupunkiin ja palauttivat sinne viimeisen mughal-keisarin, Bahadur Shah II:n, joka toimitti symbolista johtajuutta kapinalle.
Cawnpore / Kanpur: Nana Sahib ja hänen seuraajansa johtivat vastarintaa; Kanpurissa tapahtui verisiä yhteenottoja ja brittipakolaisten joukkomurha, johon seurasi ankarat brittiläiset kostotoimet.
Lucknow: kaupungin pitkä piiritys ja myöhemmät vapautusoperaatiot (1857–1858) olivat kapinan keskeisiä taistelunäyttämöitä.
Jhansi ja Rani Lakshmibai: Rani Lakshmibai nousi yhdeksi kapinan tunnetuimmista johtajista; hän kuoli taistelussa vuonna 1858.
Muita keskuksia: Bareilly, Gwalior, Banda, Bihar ja useat pienemmät alueet osallistuivat kapinaan eri johtajien johdolla (mm. Tantia Tope, Kunwar Singh, Nana Sahib).

Brutalit teot ja kostotoimet

Kapinan aikana molemmin puolin tehtiin väkivaltaisia tekoja. Kapinalliset surmasivat brittivankeja ja eurooppalaisia siviilejä useissa paikoissa, ja britit vastasivat ankarilla kostotoimilla — joukkomurhilla, teloituksilla ja kylien polttamisella. Arviot kuolonuhrien määrästä vaihtelevat, mutta tappiot olivat laajat sekä sotilaiden että siviilien keskuudessa.

Seuraukset ja merkitys

Poliittinen muutos: kapinan seurauksena Britannian parlamentti lakkautti Itä-Intian komppanian hallinnolliset valtuudet. Government of India Act 1858 siirsi Intian hallinnon suoraan Britannian kruunulle ja päätti komppanian ajan.
Armeijan uudistus: britit muuttivat joukkojen rekrytointia ja jakosuhteita: luotettiin enemmän sikheihin, gurkhoihin ja muihin ryhmiin, ja intialaisten päällystön valtasuhteita rajoitettiin.
Hallinnolliset ja sosiaaliset muutokset: brittiläinen hallinto pyrki hillitsemään lisäannexioita ja osoittamaan kulttuurista herkkyyttä tietyillä alueilla, mutta samalla imperialistinen kontrolli kiristyi ja rotusyrjintä jatkui.
Muistaminen ja kansallismielisyys: Intian kapinasta tuli myöhemmin tärkeä osa Intian kansallista muistia. Jotkut intialaiset historioitsijat ja aktivistit kutsuvat tapahtumaa "Ensimmäiseksi itsenäisyyssodaksi" (First War of Independence), kun taas brittinen perinne käytti termiä "Sepoy Mutiny" tai "Rebellion". Nykykäsitys korostaa kapinan monimuotoisuutta ja sen roolia modernin intialaisen nationalismin syntyvaiheessa.

Arvio ja historian tulkinnat

1857–1859 kapina ei ollut yhtenäinen kansallinen liike kaikilla mittareilla: se koostui useista paikallisista ja alueellisista kapinoista, joita yhdisti yleinen vastustus Brittiläisen komppanian politiikkaa vastaan. Historiantutkijat korostavat sekä taloudellisia ja poliittisia motiiveja että uskonnollisia ja kulttuurisia pelkoja. Kapinan perintö näkyy Intian poliittisessa kehityksessä ja se oli käännekohta, joka muutti Britannian suhtautumista Intiaan ja vaikutti moniin myöhempiin päätöksiin.

Vaikka terminologia ja tulkinnat vaihtelevat, Intian kapina vuonna 1857 on keskeinen tapahtuma Intian ja Britannian yhteisessä historiassa — se paljasti hallinnon heikkoudet, johti radikaaleihin hallinnollisiin muutoksiin ja jätti pysyvän jäljen Intian kansalliseen muistiin.

Aiheuttaa

Kapinan syitä on vaikea määritellä, ja niistä on kiistelty paljon. Ennen kapinaa Itä-Intian komppanian armeijassa palveli 50 000 brittiläistä sotilasta ja 300 000 Sepoytä.

Joukot jaettiin kolmeen puheenjohtajavaltion armeijaan: Bombay, Madras ja Bengali. Näiden armeijoiden kokoonpano vaihteli alueittain.

Bengalin armeija rekrytoi korkeampiin kasteihin kuuluvia miehiä, kuten rajputteja ja bhumihar-brahmineja. Alempien kastien värväystä vähennettiin vuonna 1855. Sen sijaan Madrasin armeija ja Bombayn armeija olivat "paikallisempia, kastineutraalimpia armeijoita", jotka "eivät suosineet korkean kastin miehiä". Ylempien kastien ylivaltaa Bengalin armeijassa on syytetty osittain kapinaan johtaneista kapinoista.

Palveluehtoihin tehtiin joitakin muutoksia, jotka saattoivat aiheuttaa mielipahaa. Itä-Intian komppanian laajentuessa sotilaiden odotettiin nyt palvelevan vähemmän tutuilla alueilla, kuten Burmassa, ja heidän oli myös tultava toimeen ilman aiemmin saamaansa "ulkomaanpalveluspalkkaa". Toinen taloudellinen epäkohta johtui yleisestä palveluslaista, joka eväsi eläkkeelle jääneiltä sepojoilta eläkkeen. Tämä koski vain uusia palvelukseen otettuja, mutta vanhemmat sepojat epäilivät, että sitä saatettiin soveltaa myös jo palveluksessa oleviin. Lisäksi Bengalin armeijalle maksettiin vähemmän palkkaa kuin Madrasin ja Bombayn armeijoille, mikä lisäsi heidän pelkoaan eläkkeistä.

Leimahduspiste

Välitön tapahtuma, joka suututti sepojat, oli se, että ammukset uusiin kivääreihin, joita heidän oli käytettävä, olivat Enfield-kivääreitä. Uusissa kivääreissä käytettävät patruunat oli purettava auki. Muslimit olivat vihaisia, koska he luulivat, että paperipatruunoissa oli sianrasvaa. Tämä johtui siitä, että muslimit uskovat sikojen olevan saastaisia. Hindusotilaat olivat vihaisia, koska he uskoivat, että patruunoissa oli lehmänrasvaa. Tammikuun 27. päivänä eversti Richard Birch määräsi, ettei patruunoissa saisi olla rasvaa ja että sepojat saivat rasvata ne millä tahansa.

1850-luvulla brittiläiset hallitsijat jatkoivat joidenkin intialaisten hallitsemien alueiden valtaamista väkisin ja tekivät näistä alueista (esimerkiksi Agran ja Oudhin kuningaskunnasta, joka on osa nykyistä Intian Uttar Pradeshin osavaltiota, joka vallattiin vuonna 1856) osan brittiläistä kuningaskuntaa. Lordi Dalhousie oli kenraalikuvernööri, joka päätti tehdä tämän hindujen tapojen vastaisen päätöksen. He eivät kunnioittaneet Intian vanhoja kuningashuoneita, kuten moguleja (nimellisesti Intian keisareita) ja Peshwoja (Maratha-hallitsijoista mahtavimpia, Maratha-liittoutuman johtajia).

Tapahtumat

Kapina puhkesi, kun Mangal Pandey -niminen sotilas hyökkäsi brittikersantin kimppuun ja haavoitti adjutanttia, kun hänen rykmenttinsä oli Barrackporessa. Kenraali Hearsey määräsi toisen intialaisen sotilaan pidättämään Mangal Pandeyn, mutta tämä kieltäytyi. Myöhemmin britit pidättivät Mangal Pandeyn ja toisen intialaisen sotilaan. Britit tappoivat molemmat hirttämällä heidät, koska heidän tekonsa katsottiin olevan petos. Kaikki muut kyseisen rykmentin sotilaat menettivät paikkansa armeijassa. Toukokuun 10. päivänä 1857 ratsuväen joukot hajottivat rivinsä paraatissa Meerutissa. He vapauttivat 3. rykmentin sotilaat, ja nämä siirtyivät kohti Delhiä. Pian monet Pohjois-Intian intialaiset liittyivät näihin sotilaisiin. He tunkeutuivat Delhin linnoitukseen, jossa asui mogulien keisari Bahadur Shah II, ja pyysivät häntä kapinan johtajaksi. Hän suostui vastentahtoisesti. Hyvin pian kapina levisi koko Pohjois-Intiaan. Kuninkaallisten perheiden tärkeät intialaiset johtajat liittyivät kapinaan ja alkoivat taistella brittejä vastaan useissa paikoissa. Heihin kuuluivat mm: Ahmed Ullah, Oudhin entisen kuninkaan neuvonantaja, Nana Saheb, hänen veljenpoikansa Rao Saheb ja hänen palvelijansa Tantia Tope ja Rani Lakshmibai, Jhansin Rani, Kunwar Singh, Biharin Jagadishpurin Rajput-päällikkö ja Firuz Saha, mogulien keisarin Bahadur Shahin sukulainen.

Aluksi britit reagoivat hitaasti. Sitten he ryhtyivät hyvin nopeisiin toimiin raskaiden joukkojen avulla. He toivat rykmenttejään Krimin sodasta Intiaan. He myös ohjasivat monia Kiinaan menossa olleita rykmenttejä uudelleen Intiaan. Brittijoukot saavuttivat Delhin ja saartoivat kaupungin 1. heinäkuuta 1857 ja 31. elokuuta 1857 välisenä aikana. Lopulta brittiläisten joukkojen ja intialaisten välillä puhkesi katutaisteluita. Lopulta he ottivat Delhin haltuunsa. Kanpurin verilöyly (heinäkuu 1857) ja Lucknowin piiritys (kesäkuusta marraskuuhun 1857) olivat myös hyvin tärkeitä.

"Kapinallisten hyökkäys Redanin patteria vastaan Lucknowissa 30. heinäkuuta 1857"

"Tantia Topeen sotilaat"

Kapinan muistomerkki Jhansi, 1900

Gwaliorin taistelu

Viimeinen tärkeä taistelu käytiin Gwaliorissa (nykyään Madhya Pradeshissa) kesäkuussa 1858, jossa Jhansin Rani sai surmansa; muutamaa päivää myöhemmin britit valtasivat Gwaliorin linnoituksen takaisin. Tällä tavoin britit olivat käytännössä tukahduttaneet kapinan. Eräitä sissitaisteluja jatkui kuitenkin monin paikoin vuoden 1859 alkuun asti, kun Tantia Tope vangittiin ja teloitettiin huhtikuussa 1859.

Brittiläinen reaktio

Kapina oli erittäin tärkeä tapahtuma modernin Intian historian eturintamassa. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti peruutti marraskuussa 1858 Britannian Itä-Intian yhtiöltä oikeuden hallita Intiaa. Yhdistynyt kuningaskunta alkoi hallita Intiaa suoraan edustajansa, kenraalikuvernöörin, kautta. Se teki Intiasta osan brittiläistä imperiumia. Se lupasi "Intian ruhtinaille, päälliköille ja kansalle" yhtäläisen kohtelun Britannian lain mukaan. Vuonna 1877 kuningatar Victoria otti Intian keisarinnan arvonimen, ja Intian varakuningas hallitsi Intiaa hänen puolestaan.

Britit lähettivät Bahadur Shah II:n, viimeisen mogulien keisarin, pois Intiasta ja pitivät hänet Yangonissa (silloinen nimi Rangoon) Burmassa, jossa hän kuoli vuonna 1862. Mogulien dynastia, joka oli hallinnut Intiaa noin neljäsataa vuotta, päättyi hänen kuolemaansa.

Britit ryhtyivät myös moniin toimiin palkatakseen hallitukseen intialaisten korkeampien kastien ja hallitsijoiden jäseniä. He alkoivat palkata intialaisia virkamiehiksi, mutta alemmille tasoille. He lakkasivat ottamasta Intian jäljellä olevien ruhtinaiden ja hallitsijoiden maita. He lakkasivat puuttumasta uskonnollisiin asioihin. He lisäsivät brittisotilaiden määrää ja sallivat vain brittisotilaiden käsitellä tykistöä.

Mielipiteet

Englannissa sanomalehdet keskittyivät kapinan väkivaltaisuuteen. Charles Dickens kirjoitti, että heidän (englantilaisten) pitäisi kostaa, novellissaan The perils of certain English prisoners vuodelta 1857.

Kronologia

1857

10. toukokuuta - SVIS 9G alkamispäivä kapinan, joka kehittyi widents tullut kapinallinen
Toukokuu - Meerutin kapinan jälkeen Delhissä, Ferozepurissa, Bombayssa, Aligarhissa, Mainpurissa, Etawahissa, Bulundshahissa, Nasirabadissa, Bareillyssä, Moradabadissa, Shahjahanpurissa ja muualla puhkeaa mellakoita; sotilaat riisutaan aseista Lahoressa, Agrassa, Lucknowissa, Peshawarissa ja Mardanissa; Delhin kenttäjoukot etenevät Karnauliin; brittiläisen ylipäällikön kenraali Ansonin kuolema.
Kesäkuu - Kapinat Sitapurissa, Hansissa, Hissarissa, Azamgarhissa, Gorakhpurissa ja Nimachissa; kapinat Gwaliorissa, Bharatpurissa ja Jhanissa; kapina Kanpurissa, jota seurasi eurooppalaisten piiritys (4.-25.6.) ja joukkomurha; kapina Banarasissa estettiin; kapinat Jewanpurissa, Allahabadissa, Jullundurissa, Phillaurissa, Nowgongissa, Rhonissa, Fatehgarhissa, Aurangabadissa (Dekkani), Fatehpurissa ja Jubbulpurissa; intialaiset yksiköt riisutaan väkisin aseista Nagpurissa ja Barrackpurissa; kapinoita Faizabadissa, Sultanpurissa ja Lucknowissa; järjestys palautetaan Lucknowiin, mutta alue on edelleen levoton (eurooppalaiset suojautuvat residenssiin); britit kärsivät tappion Chinhatissa (30.6.) lähellä Lucknowia; Lucknowin piiritys alkaa. Muita kesäkuun tapahtumia: Kesäkuun 8. päivä: Badli-ki-Serain taistelu; Delhin kenttäjoukot asettuvat harjanteelle ja aloittavat operaatiot Delhiä vastaan; kapina leviää edelleen Gangesin tasangolla, Rajputanassa ja Keski-Intiassa.
Heinäkuu - Kapinat Indoressa ja Mhow'ssa, Auggurissa, Jhelumissa, Saugorissa, Sialkotissa, Dinapurissa ja Agrassa; Lucknowin residenssin piiritys jatkuu heinäkuun ajan; operaatiot Delhiä vastaan jatkuvat heinäkuun ajan; Delhissä komentajana toimineen kenraali Barnardin kuolema (5. heinäkuuta); Kenraali Havelockin joukot etenevät Allahabadista Kanpurin avuksi ja saapuvat 17. heinäkuuta, mutta päivän liian myöhään pelastaakseen siellä teurastetut; intialaisten yksiköiden riisuminen aseista Rawalpindissä; Sialkotin kapinalliset kukistetaan Trimmu Ghatissa (16. heinäkuuta).
Elokuu - Kapinat Kolhapurissa (Bombay Presidency), Poonamalissa (lähellä Madrasia), Jubbulpurissa, Bhopawarissa (lähellä Indorea) ja Mian Mirissa (lähellä Lahorea); kapina leviää Saugorin ja Narbadan alueilla. Lisäksi: intialaiset yksiköt riisutaan aseista Berhampurissa (1. elokuuta); Lucknowin residenssin piiritys jatkuu, ja Havelockin ensimmäinen vapautusyritys epäonnistuu.
Syyskuu - Karachin taudinpurkaus epäonnistuu (14.9.); uusia taudinpurkauksia Saugorin ja Narbadan alueilla; Saugorin piiritys alkaa; britit hyökkäävät Delhin kaupunkiin ja valtaavat sen (14.-20.9.); Havelock ja Outram vapauttavat Lucknowin residenssin (25.9.), mutta vahvistetun varuskunnan uusi piiritys alkaa.
Lokakuu - Kapina Bhogalpurissa (lähellä Dinapuria); levottomuuksia Biharissa, Pohjois-Bengalissa ja Assamissa; kapina Bombayn kaupungissa estetään (15.10.); kapina Kotahin osavaltiossa (15.10.).
Marraskuu - Sir Colin Campbell vapauttaa Lucknowin (17. marraskuuta); varuskunta evakuoidaan ja kaupunki ja residenssi hylätään väliaikaisesti; kenraali Windhamin tappio Kanpurin ulkopuolella (28. marraskuuta).
Joulukuu - Ratkaiseva taistelu Kanpurissa (6.12.); Sir Colin Campbell kukistaa Rao Sahibin ja Tatya Topen armeijat; sotaretki Doabissa; Fatehgarhin valtaaminen.

1858

Tammikuu - Kenraali Sir Hugh Rose aloittaa Keski-Intian kampanjan; Sir Colin Campbell aloittaa kampanjan Lucknowin takaisin valtaamiseksi.
Helmikuu - Kenraali Rose vapauttaa Saugorin; Campbellin Oudhin armeija kokoontuu Kanpurin-Lucknowin tielle odottamaan Jang Bahadurin Gurkha-armeijaa Nepalista.
Maaliskuu - Lucknow vallataan takaisin 21. maaliskuuta; Keski-Intian kampanja jatkuu.
Huhtikuu - Betwan taistelu; läheinen Jhansin kaupunki vallataan ja vallataan (3.-6.4.); Azamgarh vallataan takaisin; eteneminen Kalpiin (25.4.); Campbell aloittaa Rohilkhandin takaisinvaltauksen; Koer Singh johtaa kansannousua Biharissa; tappionsa jälkeen hän kuolee haavoihinsa.
Toukokuu - Bareillyn taistelu ja sen jälkeinen takaisinvaltaus; Kunchin taistelu; Jagdispurin takaisinvaltaus; Kalpin uudelleenvaltaus; Mohamdin taistelu (24. toukokuuta) ja Rohilkhandin vastarinnan loppuminen; kapinalliset aloittavat sissisodan viidakossa; Tatya Tope ja Jhansin Rani Gwaliorin ulkopuolella.
Kesäkuu - Gwaliorin armeija desantoutuu kapinallisille, ja Tatya Tope ja Jhansin Rani valtaavat Gwaliorin; kenraali Rose marssii Kalpista Gwalioriin, jonne hän saapuu 16. päivänä; seuraavana päivänä Kotah-i-Serain taistelu ja 19. päivänä Gwaliorin taistelu; Gwaliorin linnoitus vallataan takaisin; kesäkuun aikana sissivoimat Oudhissa, Biharissa ja Nepalin rajalla tukahdutetaan.
Heinä-joulukuu - sissivoimien tukahduttaminen Rajputanaa ja Keski-Intiaa lukuun ottamatta.

1859

Huhtikuu - Tatya Topen (Ramachandra Pandurang Tope), viimeisen vangitun kapinallisjohtajan, oikeudenkäynti (15. päivä) ja teloitus (18. päivä); Intian vuoden 1857 kapinan loppu.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on vuoden 1857 Intian kapina?

A: Intian kapina vuonna 1857 oli Britannian Itä-Intian komppanian armeijan sepoyttien kapina, joka alkoi 10. toukokuuta 1857 Meerutissa.

Q: Mitä muita nimiä Intian vuoden 1857 kapinalle on?

V: Vuoden 1857 Intian kapinaa kutsutaan myös nimellä vuoden 1857 suuri intialainen tapahtuma, Intian kapina, Sepoijien kapina, Intian ensimmäinen itsenäisyyssota tai Intian ensimmäinen itsenäisyystaistelu.

K: Milloin Intian kapina vuonna 1857 alkoi?

V: Vuoden 1857 Intian kapina alkoi 10. toukokuuta 1857 Meerutissa.

Kysymys: Ketkä kapinoivat vuoden 1857 Intian kapinassa?

V: Bengalin puheenjohtajavaltion sepojat kapinoivat brittiupseereitaan vastaan.

Kysymys: Mikä oli yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka johtivat vuoden 1857 Intian kapinaan?

V: Yksi tärkeimmistä Intian vuoden 1857 kapinaan johtaneista tekijöistä oli sepojen viha ja turhautuminen brittiläisen Itä-Intian komppanian politiikkaan.

K: Miten britit vastasivat Intian vuoden 1857 kapinaan?

V: Brittiläinen Itä-Intian komppania reagoi vuoden 1857 kapinaan tukahduttamalla kapinan raa'alla ja verisellä tavalla, mikä johti monien ihmishenkien menetykseen.

K: Miksi Intian kapina vuonna 1857 on merkittävä?

V: Vuoden 1857 Intian kapina on merkittävä, koska se merkitsi brittiläisen kolonialismin lopun alkua Intiassa ja innoitti myöhempiä intialaisia vapaustaisteluita Britannian hallintoa vastaan.

Etsiä