Intian kapina vuonna 1857

Aiheuttaa

Kapinan syitä on vaikea määritellä, ja niistä on kiistelty paljon. Ennen kapinaa Itä-Intian komppanian armeijassa palveli 50 000 brittiläistä sotilasta ja 300 000 Sepoytä.

Joukot jaettiin kolmeen puheenjohtajavaltion armeijaan: Bombay, Madras ja Bengali. Näiden armeijoiden kokoonpano vaihteli alueittain.

Bengalin armeija rekrytoi korkeampiin kasteihin kuuluvia miehiä, kuten rajputteja ja bhumihar-brahmineja. Alempien kastien värväystä vähennettiin vuonna 1855. Sen sijaan Madrasin armeija ja Bombayn armeija olivat "paikallisempia, kastineutraalimpia armeijoita", jotka "eivät suosineet korkean kastin miehiä". Ylempien kastien ylivaltaa Bengalin armeijassa on syytetty osittain kapinaan johtaneista kapinoista.

Palveluehtoihin tehtiin joitakin muutoksia, jotka saattoivat aiheuttaa mielipahaa. Itä-Intian komppanian laajentuessa sotilaiden odotettiin nyt palvelevan vähemmän tutuilla alueilla, kuten Burmassa, ja heidän oli myös tultava toimeen ilman aiemmin saamaansa "ulkomaanpalveluspalkkaa". Toinen taloudellinen epäkohta johtui yleisestä palveluslaista, joka eväsi eläkkeelle jääneiltä sepojoilta eläkkeen. Tämä koski vain uusia palvelukseen otettuja, mutta vanhemmat sepojat epäilivät, että sitä saatettiin soveltaa myös jo palveluksessa oleviin. Lisäksi Bengalin armeijalle maksettiin vähemmän palkkaa kuin Madrasin ja Bombayn armeijoille, mikä lisäsi heidän pelkoaan eläkkeistä.

Leimahduspiste

Välitön tapahtuma, joka suututti sepojat, oli se, että ammukset uusiin kivääreihin, joita heidän oli käytettävä, olivat Enfield-kivääreitä. Uusissa kivääreissä käytettävät patruunat oli purettava auki. Muslimit olivat vihaisia, koska he luulivat, että paperipatruunoissa oli sianrasvaa. Tämä johtui siitä, että muslimit uskovat sikojen olevan saastaisia. Hindusotilaat olivat vihaisia, koska he uskoivat, että patruunoissa oli lehmänrasvaa. Tammikuun 27. päivänä eversti Richard Birch määräsi, ettei patruunoissa saisi olla rasvaa ja että sepojat saivat rasvata ne millä tahansa.

1850-luvulla brittiläiset hallitsijat jatkoivat joidenkin intialaisten hallitsemien alueiden valtaamista väkisin ja tekivät näistä alueista (esimerkiksi Agran ja Oudhin kuningaskunnasta, joka on osa nykyistä Intian Uttar Pradeshin osavaltiota, joka vallattiin vuonna 1856) osan brittiläistä kuningaskuntaa. Lordi Dalhousie oli kenraalikuvernööri, joka päätti tehdä tämän hindujen tapojen vastaisen päätöksen. He eivät kunnioittaneet Intian vanhoja kuningashuoneita, kuten moguleja (nimellisesti Intian keisareita) ja Peshwoja (Maratha-hallitsijoista mahtavimpia, Maratha-liittoutuman johtajia).

 

Tapahtumat

Kapina puhkesi, kun Mangal Pandey -niminen sotilas hyökkäsi brittikersantin kimppuun ja haavoitti adjutanttia, kun hänen rykmenttinsä oli Barrackporessa. Kenraali Hearsey määräsi toisen intialaisen sotilaan pidättämään Mangal Pandeyn, mutta tämä kieltäytyi. Myöhemmin britit pidättivät Mangal Pandeyn ja toisen intialaisen sotilaan. Britit tappoivat molemmat hirttämällä heidät, koska heidän tekonsa katsottiin olevan petos. Kaikki muut kyseisen rykmentin sotilaat menettivät paikkansa armeijassa. Toukokuun 10. päivänä 1857 ratsuväen joukot hajottivat rivinsä paraatissa Meerutissa. He vapauttivat 3. rykmentin sotilaat, ja nämä siirtyivät kohti Delhiä. Pian monet Pohjois-Intian intialaiset liittyivät näihin sotilaisiin. He tunkeutuivat Delhin linnoitukseen, jossa asui mogulien keisari Bahadur Shah II, ja pyysivät häntä kapinan johtajaksi. Hän suostui vastentahtoisesti. Hyvin pian kapina levisi koko Pohjois-Intiaan. Kuninkaallisten perheiden tärkeät intialaiset johtajat liittyivät kapinaan ja alkoivat taistella brittejä vastaan useissa paikoissa. Heihin kuuluivat mm: Ahmed Ullah, Oudhin entisen kuninkaan neuvonantaja, Nana Saheb, hänen veljenpoikansa Rao Saheb ja hänen palvelijansa Tantia Tope ja Rani Lakshmibai, Jhansin Rani, Kunwar Singh, Biharin Jagadishpurin Rajput-päällikkö ja Firuz Saha, mogulien keisarin Bahadur Shahin sukulainen.

Aluksi britit reagoivat hitaasti. Sitten he ryhtyivät hyvin nopeisiin toimiin raskaiden joukkojen avulla. He toivat rykmenttejään Krimin sodasta Intiaan. He myös ohjasivat monia Kiinaan menossa olleita rykmenttejä uudelleen Intiaan. Brittijoukot saavuttivat Delhin ja saartoivat kaupungin 1. heinäkuuta 1857 ja 31. elokuuta 1857 välisenä aikana. Lopulta brittiläisten joukkojen ja intialaisten välillä puhkesi katutaisteluita. Lopulta he ottivat Delhin haltuunsa. Kanpurin verilöyly (heinäkuu 1857) ja Lucknowin piiritys (kesäkuusta marraskuuhun 1857) olivat myös hyvin tärkeitä.

 
"Kapinallisten hyökkäys Redanin patteria vastaan Lucknowissa 30. heinäkuuta 1857"  


"Tantia Topeen sotilaat"  


Kapinan muistomerkki Jhansi, 1900  

Gwaliorin taistelu

Viimeinen tärkeä taistelu käytiin Gwaliorissa (nykyään Madhya Pradeshissa) kesäkuussa 1858, jossa Jhansin Rani sai surmansa; muutamaa päivää myöhemmin britit valtasivat Gwaliorin linnoituksen takaisin. Tällä tavoin britit olivat käytännössä tukahduttaneet kapinan. Eräitä sissitaisteluja jatkui kuitenkin monin paikoin vuoden 1859 alkuun asti, kun Tantia Tope vangittiin ja teloitettiin huhtikuussa 1859.

 

Brittiläinen reaktio

Kapina oli erittäin tärkeä tapahtuma modernin Intian historian eturintamassa. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti peruutti marraskuussa 1858 Britannian Itä-Intian yhtiöltä oikeuden hallita Intiaa. Yhdistynyt kuningaskunta alkoi hallita Intiaa suoraan edustajansa, kenraalikuvernöörin, kautta. Se teki Intiasta osan brittiläistä imperiumia. Se lupasi "Intian ruhtinaille, päälliköille ja kansalle" yhtäläisen kohtelun Britannian lain mukaan. Vuonna 1877 kuningatar Victoria otti Intian keisarinnan arvonimen, ja Intian varakuningas hallitsi Intiaa hänen puolestaan.

Britit lähettivät Bahadur Shah II:n, viimeisen mogulien keisarin, pois Intiasta ja pitivät hänet Yangonissa (silloinen nimi Rangoon) Burmassa, jossa hän kuoli vuonna 1862. Mogulien dynastia, joka oli hallinnut Intiaa noin neljäsataa vuotta, päättyi hänen kuolemaansa.

Britit ryhtyivät myös moniin toimiin palkatakseen hallitukseen intialaisten korkeampien kastien ja hallitsijoiden jäseniä. He alkoivat palkata intialaisia virkamiehiksi, mutta alemmille tasoille. He lakkasivat ottamasta Intian jäljellä olevien ruhtinaiden ja hallitsijoiden maita. He lakkasivat puuttumasta uskonnollisiin asioihin. He lisäsivät brittisotilaiden määrää ja sallivat vain brittisotilaiden käsitellä tykistöä.

 

Mielipiteet

Englannissa sanomalehdet keskittyivät kapinan väkivaltaisuuteen. Charles Dickens kirjoitti, että heidän (englantilaisten) pitäisi kostaa, novellissaan The perils of certain English prisoners vuodelta 1857.

 

Kronologia

1857

• 10. toukokuuta - SVIS 9G alkamispäivä kapinan, joka kehittyi widents tullut kapinallinen
• Toukokuu - Meerutin kapinan jälkeen Delhissä, Ferozepurissa, Bombayssa, Aligarhissa, Mainpurissa, Etawahissa, Bulundshahissa, Nasirabadissa, Bareillyssä, Moradabadissa, Shahjahanpurissa ja muualla puhkeaa mellakoita; sotilaat riisutaan aseista Lahoressa, Agrassa, Lucknowissa, Peshawarissa ja Mardanissa; Delhin kenttäjoukot etenevät Karnauliin; brittiläisen ylipäällikön kenraali Ansonin kuolema.
• Kesäkuu - Kapinat Sitapurissa, Hansissa, Hissarissa, Azamgarhissa, Gorakhpurissa ja Nimachissa; kapinat Gwaliorissa, Bharatpurissa ja Jhanissa; kapina Kanpurissa, jota seurasi eurooppalaisten piiritys (4.-25.6.) ja joukkomurha; kapina Banarasissa estettiin; kapinat Jewanpurissa, Allahabadissa, Jullundurissa, Phillaurissa, Nowgongissa, Rhonissa, Fatehgarhissa, Aurangabadissa (Dekkani), Fatehpurissa ja Jubbulpurissa; intialaiset yksiköt riisutaan väkisin aseista Nagpurissa ja Barrackpurissa; kapinoita Faizabadissa, Sultanpurissa ja Lucknowissa; järjestys palautetaan Lucknowiin, mutta alue on edelleen levoton (eurooppalaiset suojautuvat residenssiin); britit kärsivät tappion Chinhatissa (30.6.) lähellä Lucknowia; Lucknowin piiritys alkaa. Muita kesäkuun tapahtumia: Kesäkuun 8. päivä: Badli-ki-Serain taistelu; Delhin kenttäjoukot asettuvat harjanteelle ja aloittavat operaatiot Delhiä vastaan; kapina leviää edelleen Gangesin tasangolla, Rajputanassa ja Keski-Intiassa.
• Heinäkuu - Kapinat Indoressa ja Mhow'ssa, Auggurissa, Jhelumissa, Saugorissa, Sialkotissa, Dinapurissa ja Agrassa; Lucknowin residenssin piiritys jatkuu heinäkuun ajan; operaatiot Delhiä vastaan jatkuvat heinäkuun ajan; Delhissä komentajana toimineen kenraali Barnardin kuolema (5. heinäkuuta); Kenraali Havelockin joukot etenevät Allahabadista Kanpurin avuksi ja saapuvat 17. heinäkuuta, mutta päivän liian myöhään pelastaakseen siellä teurastetut; intialaisten yksiköiden riisuminen aseista Rawalpindissä; Sialkotin kapinalliset kukistetaan Trimmu Ghatissa (16. heinäkuuta).
• Elokuu - Kapinat Kolhapurissa (Bombay Presidency), Poonamalissa (lähellä Madrasia), Jubbulpurissa, Bhopawarissa (lähellä Indorea) ja Mian Mirissa (lähellä Lahorea); kapina leviää Saugorin ja Narbadan alueilla. Lisäksi: intialaiset yksiköt riisutaan aseista Berhampurissa (1. elokuuta); Lucknowin residenssin piiritys jatkuu, ja Havelockin ensimmäinen vapautusyritys epäonnistuu.
• Syyskuu - Karachin taudinpurkaus epäonnistuu (14.9.); uusia taudinpurkauksia Saugorin ja Narbadan alueilla; Saugorin piiritys alkaa; britit hyökkäävät Delhin kaupunkiin ja valtaavat sen (14.-20.9.); Havelock ja Outram vapauttavat Lucknowin residenssin (25.9.), mutta vahvistetun varuskunnan uusi piiritys alkaa.
• Lokakuu - Kapina Bhogalpurissa (lähellä Dinapuria); levottomuuksia Biharissa, Pohjois-Bengalissa ja Assamissa; kapina Bombayn kaupungissa estetään (15.10.); kapina Kotahin osavaltiossa (15.10.).
• Marraskuu - Sir Colin Campbell vapauttaa Lucknowin (17. marraskuuta); varuskunta evakuoidaan ja kaupunki ja residenssi hylätään väliaikaisesti; kenraali Windhamin tappio Kanpurin ulkopuolella (28. marraskuuta).
• Joulukuu - Ratkaiseva taistelu Kanpurissa (6.12.); Sir Colin Campbell kukistaa Rao Sahibin ja Tatya Topen armeijat; sotaretki Doabissa; Fatehgarhin valtaaminen.

1858

• Tammikuu - Kenraali Sir Hugh Rose aloittaa Keski-Intian kampanjan; Sir Colin Campbell aloittaa kampanjan Lucknowin takaisin valtaamiseksi.
• Helmikuu - Kenraali Rose vapauttaa Saugorin; Campbellin Oudhin armeija kokoontuu Kanpurin-Lucknowin tielle odottamaan Jang Bahadurin Gurkha-armeijaa Nepalista.
• Maaliskuu - Lucknow vallataan takaisin 21. maaliskuuta; Keski-Intian kampanja jatkuu.
• Huhtikuu - Betwan taistelu; läheinen Jhansin kaupunki vallataan ja vallataan (3.-6.4.); Azamgarh vallataan takaisin; eteneminen Kalpiin (25.4.); Campbell aloittaa Rohilkhandin takaisinvaltauksen; Koer Singh johtaa kansannousua Biharissa; tappionsa jälkeen hän kuolee haavoihinsa.
• Toukokuu - Bareillyn taistelu ja sen jälkeinen takaisinvaltaus; Kunchin taistelu; Jagdispurin takaisinvaltaus; Kalpin uudelleenvaltaus; Mohamdin taistelu (24. toukokuuta) ja Rohilkhandin vastarinnan loppuminen; kapinalliset aloittavat sissisodan viidakossa; Tatya Tope ja Jhansin Rani Gwaliorin ulkopuolella.
• Kesäkuu - Gwaliorin armeija desantoutuu kapinallisille, ja Tatya Tope ja Jhansin Rani valtaavat Gwaliorin; kenraali Rose marssii Kalpista Gwalioriin, jonne hän saapuu 16. päivänä; seuraavana päivänä Kotah-i-Serain taistelu ja 19. päivänä Gwaliorin taistelu; Gwaliorin linnoitus vallataan takaisin; kesäkuun aikana sissivoimat Oudhissa, Biharissa ja Nepalin rajalla tukahdutetaan.
• Heinä-joulukuu - sissivoimien tukahduttaminen Rajputanaa ja Keski-Intiaa lukuun ottamatta.

1859

• Huhtikuu - Tatya Topen (Ramachandra Pandurang Tope), viimeisen vangitun kapinallisjohtajan, oikeudenkäynti (15. päivä) ja teloitus (18. päivä); Intian vuoden 1857 kapinan loppu.