Pakistanin kenraalikuvernööri: tehtävät, valta ja historia 1947–1956

Pakistanin kenraalikuvernööri oli kuningas Yrjö VI:n edustaja Pakistanissa vuosina 1947-1952 ja sen jälkeen kuningatar Elisabet II:n ("Pakistanin kuningatar") edustaja vuodesta 1952 vuoteen 1956, jolloin Pakistan julistautui tasavallaksi.

Kun Pakistanista tuli itsenäinen, itsehallinnollinen valtio vuonna 1947, se jatkoi itsenäistymisen jälkeisen Intian tavoin väliaikaisesti vuoden 1935 Government of India Act -lain käyttöä kirjallisena perustuslakinaan, kunnes itsenäistymisen jälkeinen perustuslaki voitiin laatia; oletusarvoisesti tämä tarkoitti perustuslaillisen monarkian jatkumista kansainyhteisönhallitsemana alueena.

Monarkki nimitti Pakistanin pääministerin suosituksesta kenraalikuvernöörin, joka toimii tosiasiallisesti valtionpäämiehenä.

Muhammad Ali Jinnah, jota pidettiin Quaid-e-Azamina ("suurena johtajana"), ilmoitti Louis Mountbattenille, Burman 1. jaarli Mountbattenille: "Kun minä olen kenraalikuvernööri, pääministeri tekee, mitä käsken" - Jinnahin nopeasti heikentynyt terveys teki asiasta kuitenkin epäselvän.

Jinnahin kuoleman jälkeen Pakistanin kenraalikuvernöörillä oli edelleen suurempi rooli kuin Intia-laissa oli säädetty, ja hän erotti useita pääministereitä ja lujitti valtaansa.

Kenraalikuvernöörin virka korvattiin Pakistanin presidentin viralla, kun Pakistanista tuli tasavalta vuonna 1956. Silloisesta kenraalikuvernööristä Iskander Mirzasta tuli Pakistanin ensimmäinen presidentti.

Tehtävät ja valta

Kenraalikuvernööri toimi muodollisesti kuninkaan tai kuningattaren edustajana ja perustuslaillisena valtionpäämiehenä. Käytännössä virkaan kuului sekä seremoniallisia että merkittäviä toimeenpanovaltaan liittyviä oikeuksia, joita olivat muun muassa:

• hallinnon edustaminen: monarkin edustaminen ja valtiollisten seremonioiden hoitaminen;
• hallituksen muodostus ja pääministerin nimitys: kenraalikuvernööri nimitettiin muodollisesti monarkin toimesta pääministerin suosituksesta, mutta hänellä oli myös varauksia ja "reserve powers" -valta, joita voitiin soveltaa epäselvissä tilanteissa;
• hallituksen erottaminen ja parlamentin hajottaminen: kenraalikuvernööri saattoi tarpeen vaatiessa erottaa pääministerin tai hajottaa parlamentin, mikä teki virasta poliittisesti vaikutusvaltaisen erityisesti institutionalisoitumattomassa poliittisessa ympäristössä;
• lainsäädännön hyväksyminen: kuninkaan tai kuningattaren edustajana kenraalikuvernööri antoi kuninkaallisen suostumuksen lakeihin (royal assent).

Monarkian ja sen edustajan valta perustui osin vuoden 1935 lain määräyksiin ja osin vakiintumattomiin konventioihin. Koska Pakistanissa poliittiset instituutiot ja vakaa puoluejärjestelmä olivat uuden valtion alkuvuosina heikot ja koska merkittäviä johtajia kuten Jinnahia ei enää ollut pidemmän aikaa vaikuttamassa, kenraalikuvernööreille jäi käytännössä paljon harkintavaltaa.

Historia 1947–1956: keskeiset käännekohdat

Itsenäistymisen jälkeiset vuodet olivat poliittisesti epävakaita. Muhammad Ali Jinnah toimi ensimmäisenä kenraalikuvernöörinä 1947–1948 ja hänen varhainen kuolemansa loi vallan tyhjiön, jonka täyttämisessä kenraalikuvernöörillä oli keskeinen rooli. Seuraavia kenraalikuvernöörejä olivat mm. Khawaja Nazimuddin (1948–1951), Malik Ghulam Muhammad (1951–1955) ja lopuksi Iskander Mirza (1955–1956).

Kenraalikuvernöörit käyttivät toisinaan laajennettua valtaa ja osallistuivat hallitusten vaihtumiseen ja hallintokriiseihin. Tämä heijasti sekä vuoden 1935 lain tulkinnanvaraisuutta että puuttuvaa kirjoitettua perustuslakia ja vakiintuneita demokratian käytäntöjä. Tilanne johti lopulta tarpeeseen vakauttaa valtiosääntöä ja laatia oma perustuslaki.

Perustuslaillinen kehitys ja siirtyminen tasavaltaan

Pakistanissa käytetty väliaikainen perustuslaki (Government of India Act 1935) toimi kehyksenä aina vuoteen 1956 saakka. Pitkän valmistelun jälkeen Pakistan hyväksyi uuden perustuslain ja julistautui tasavallaksi vuonna 1956. Tällöin kuningas ei enää ollut valtionpäämies, ja kenraalikuvernöörin virka korvattiin presidentin viralla. Iskander Mirza, joka toimi tuolloin kenraalikuvernöörinä, valittiin tai nimitettiin maan ensimmäiseksi presidentiksi.

Vaikutukset ja merkitys

Kenraalikuvernöörin ajanjakso 1947–1956 on merkittävä, koska se kuvastaa uuden valtion perustuslaillista kehitystä, vallan keskittämistä ja poliittisten käytäntöjen muodostumista. Vaikka instituutio perustui monarkkiseen järjestelmään ja muodollisiin säännöksiin, sen käytännön merkitys syntyi toimijoiden tulkinnoista, henkilösuhteista ja poliittisesta epävarmuudesta. Siirtyminen tasavaltaan oli vastaus sekä kansalliseen tahtotilaan että tarpeeseen selkeyttää valtasuhteita ja luoda kansallinen perustuslaki.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Pakistanin ensimmäinen kenraalikuvernööri?

K: Mitä Muhammad Ali Jinnah sanoi Louis Mountbattenille?

Kysymys: Milloin Pakistanista tuli itsenäinen, itsehallinnollinen valtio?

Kysymys: Minkälaista hallintoa itsenäistymisen jälkeiset Intia ja Pakistan käyttivät väliaikaisesti, kunnes itsenäistymisen jälkeinen perustuslaki voitiin laatia?

Kysymys: Kuka nimitti kenraalikuvernöörin Pakistanin pääministerin neuvojen perusteella?

Kysymys: Milloin kenraalikuvernöörin virka korvattiin Pakistanin presidentillä?

K: Kenestä tuli ensimmäinen presidentti, kun tämä tapahtui?

Hae kirjaimella