Elisabet II (Elizabeth Alexandra Mary; 21. huhtikuuta 1926 – 8. syyskuuta 2022) oli Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden kansainyhteisön valtakuntien kuningatar vuodesta 1952 kuolemaansa saakka. Hänestä tuli hallitsija isänsä, kuningas Yrjö VI:n, kuoleman jälkeen 6. helmikuuta 1952, ja monarkkina hänestä tuli pian koko maailman ja kansakuntien keskeinen symboli.

Varhaiselämä ja koulutus

Elisabet syntyi 21. huhtikuuta 1926 Lontoossa. Hän oli kuningas Yrjö VI:n ja Elizabeth Bowes-Lyonin nuorempi tytär ja hänen sisaruksseen kuului muun muassa prinsessa Margaret. Elisabet sai suurimman osan koulutuksestaan kotona; hän opiskeli historiaa, ranskaa ja perustuslaillista hallintoa, ja valmistautui tulevaan tehtävään hallitsijana jo nuorella iällä. Toisen maailmansodan aikana hän palveli Britannian armeijan naisosastossa (Auxiliary Territorial Service), jossa hän sai koulutuksen ajoneuvojen huollossa ja muissa tehtävissä — hän oli ensimmäinen kuninkaallisen perheen jäsen, joka toimi virallisessa sotilasvirassa.

Avioliitto ja perhe

Vuonna 1947 Elisabet avioitui Edinburghin herttuan prinssi Philipin kanssa 20. marraskuuta Westminsterin katedraalissa. Philip toimi Elisabetin puolisona ja tukena koko hänen hallintokautensa ajan; prinsessa kuoli huhtikuussa 2021. Pariskunnalla oli neljä lasta: prinssi Kaarle (myöhemmin Kaarle III), prinsessa Anne, prinssi Andrew ja prinssi Edward. Elisabetilla oli kahdeksan lastenlasta ja kaksitoista lapsenlapsenlapsia.

Hallitsijana

Elisabetin kruunajaiset pidettiin 2. kesäkuuta 1953 Westminsterin katedraalissa, ja ne olivat ensimmäinen televisioitu kuninkaallinen seremonia, mikä lisäsi monarkin näkyvyyttä ja modernisoi instituution julkista kuvaa. Pitkän hallintokautensa aikana hän toimi perustuslaillisena monarkkina: hänellä oli muodollinen asema valtionpäänä, armeijan ylipäällikkönä ja Englannin kirkon päämiehenä, mutta suurin osa poliittisesta vallasta jäi parlamentille ja ministereille. Hän piti säännöllisesti neuvotteluja eri pääministerien kanssa ja edusti maata useilla valtiovierailuilla ympäri maailmaa.

Merkittävät virstanpylväät ja perintö

Elisabet oli Britannian pitkäaikaisin hallitsija. Kuollessaan hän oli hallinnut pidempään kuin yksikään muu kuningas tai kuningatar Yhdistyneen kuningaskunnan historiassa, ja hänestä tuli maailmanlaajuisesti yksi tunnetuimmista ja pitkäaikaisimmista valtioiden johtajista. Hänen hallintokautensa kuluessa monarkia kohtasi sekä kriisejä että uudistuksia: 1990-luvun skandaalit ja prinsessa Dianan kuolema synnyttivät suurta julkista keskustelua, mutta kuningatar myös työsti instituution aseman modernisoimista ja sopeuttamista muuttuvaan yhteiskuntaan.

Elisabetin asema maailmanlaajuisena symbolina korostui myös hänen pitkistä juhlavuosistaan: hänen hallintokautensa sisältänyt useita juhla- ja muistojuhlia, kuten hopea-, kulta-, timantti- ja platina-juubelit. Hän oli myös monien hyväntekeväisyysjärjestöjen ja julkisten instituutioiden suojelija sekä Kansainyhteisön pitkään jatkunut ylin edustaja.

Kuolema, valtaistuimen perimys ja hautajaiset

Elisabet kuoli 8. syyskuuta 2022 96-vuotiaana, Balmoralin linnassa Skotlannissa. Häntä seurasi valtaistuimella hänen vanhin poikansa, Kaarle III. Kuoleman jälkeen järjestettiin valtakunnallinen surujärjestely: kuningattaren ruumis saatettiin julkiseen katseluun Westminster Halliin, ja hänelle pidettiin valtiolliset hautajaiset Westminster Abbeyssa 19. syyskuuta 2022. Viimeinen leposija on Windsorissa, St. George’s Chapelissa.

Perintö

Elisabetin perintö on moninainen: hänet muistetaan vakauden ja jatkuvuuden symbolina, jonka pitkä palvelus vaikutti paitsi Britannian myös kansainvälisen yhteisön elämään. Hänen hallintokautensa näki suuria poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia — dekolonisaation, Euroopan yhdentymisen ja digitaalisen ajan alun — ja hän oli usein yhdistävä hahmo muutoksen keskellä. Hänen kuolemansa merkitsi aikakauden loppua ja käynnisti uuden vaiheen Britannian monarkialle under uuden kuninkaan johdolla.