Andrey Nikolaevich Kolmogorov (venäjäksi Андре́й Никола́евич Колмого́ров) (25. huhtikuuta 1903 - 20. lokakuuta 1987) oli neuvostoliittolainen matemaatikko ja tietojenkäsittelytieteilijä. Hän teki merkittäviä edistysaskeleita todennäköisyysteorian ja topologian aloilla. Hän syntyi venäläiseen perheeseen Tambovissa ja työskenteli uransa alkuvaiheessa intuitionistisen logiikan ja Fourierin sarjojen parissa. Hän työskenteli myös turbulenssin, klassisen mekaniikan ja informaatioteorian parissa ja oli algoritmisen kompleksisuusteorian perustaja, johon usein viitataan yksinkertaisesti Kolmogorovin kompleksisuusteoriana.

Kolmogorov työskenteli Moskovan valtionyliopistossa. Hän opiskeli Nikolai Luzinin johdolla ja väitteli tohtoriksi vuonna 1929. Vuonna 1931 hänestä tuli tämän yliopiston professori. Vuonna 1939 hän sai Neuvostoliiton tiedeakatemian akateemikon arvonimen. Hän kuoli Moskovassa.

Keskeiset saavutukset ja vaikutus

  • Todennäköisyysteorian aksioomat: Kolmogorov antoi todennäköisyyslaskennalle aksioomaattisen perustan teoksessaan "Grundbegriffe der Wahrscheinlichkeitsrechnung" (1933). Hänen muotomäärittelynsä perustuivat mittateorian käsitteisiin ja ovat nykyisen todennäköisyysopin perusta.
  • Algoritminen kompleksisuus (Kolmogorov-kompleksisuus): Kolmogorov ehdotti ajatuksen informaation mittaamisesta sen lyhimmän kuvaavan kuvauksen pituutena (kuinka pitkän ohjelman tarvitsee, jotta se tuottaa tietyn merkkijonon). Tätä ajatusta kehittivät myöhemmin itsenäisesti myös Ray Solomonoff ja Gregory Chaitin, ja se muodostaa algoritmisen informaatioteorian perustan.
  • Turbulenssi ja K41-teoria: 1940-luvulla Kolmogorov esitti merkitseviä tuloksia turbulentin virtauksen tilastollisesta kuvauksesta ja mittakaavafysiikasta (tunnetaan usein K41-teoriana), mikä vaikutti voimakkaasti turbulenssin tutkimukseen.
  • Stokastiset prosessit ja tilastolliset testit: Hän toi esiin tärkeitä tuloksia satunnaiskävelyihin, martingaleihin ja raja-arvolauseisiin. Kolmogorovin työn pohjalta syntyi myös esimerkiksi Kolmogorovin-Smirnovin tyyppisiä käsitteitä tilastollisessa päätöksenteossa.
  • Monimutkaisten funktioiden representaatio: Yhteistyössä Vladimir Arnoldin kanssa Kolmogorov osallistui niin sanotun superpositioesityksen ongelmaan, jonka mukaan moniulotteiset jatkuvat funktiot voidaan esittää yksimuuttujaisen funktion yhdistelminä (Kolmogorov–Arnoldin esitysperiaate).

Työskentely, vaikutus ja perintö

Kolmogorovin työt yhdistävät syvän teoreettisen näkemyksen ja soveltavat tavoitteet. Hänen aksioomaattinen lähestymistapansa teki todennäköisyysteoriasta tiukemman ja yleisesti sovellettavan osan modernia analyysiä. Algoritmisen kompleksisuuden käsite on nykyään keskeinen paitsi tietojenkäsittelytieteessä myös informaatiossa, satunnaisuuden määrittelyssä ja jopa filosofiassa.

Kolmogorov toimi opettajana ja ohjaajana monille matemaatikoille, ja hänen laaja-alainen työnsä loi perustan useille nykyisille tutkimusalueille. Hänelle myönnettiin urallaan useita palkintoja ja kunnianosoituksia, ja hänen nimestään on tullut monissa yhteyksissä synonyymi perusteelliselle ja matemaattisesti tarkalle lähestymistavalle.

Lyhyesti

Andrey Kolmogorov oli poikkeuksellisen monipuolinen matemaatikko, jonka työ ulottui todennäköisyysteoriasta topologiaan ja tietojenkäsittelytieteeseen. Hänen aksioomaattinen lähestymistapansa todennäköisyyteen ja hänen ideansa algoritmisesta kompleksisuudesta ovat kestäneet aikaa ja vaikuttavat yhä laajasti matematiikan ja tieteen eri aloilla.