Angelica — pohjoisen pallonpuoliskon 50 lajin yrttisuku (Apiaceae)

Angelica — noin 50 lajin Apiaceae-yrttisuku pohjoiselta pallonpuoliskolta. Tutustu korkeisiin, suurelehtisiin, valko- tai vihertävänvalkoisin kukkivin lajeihin Islannista Lappiin.

Angelica on Apiaceae-sukuun kuuluva noin 50 lajin suku, joka koostuu korkeista kaksi- ja monivuotisista yrttikasveista, jotka ovat kotoisin pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeilta ja subarktisilta alueilta aina Islantiin ja Lappiin asti. Kasvit kasvavat 1-3 metrin pituisiksi, ja niillä on suuret kaksilehtiset lehdet ja suuret valkoisten tai vihertävänvalkoisten kukkien kerrannaiskukinnot.

Ulkonäkö

Angelica-lajit ovat yleensä voimakkaasti haarautuneita, tukevia yrttejä, joiden varret ovat onttoja ja usein uurteisia. Lehtinä esiintyy suuria, moniosaisia (tavallisesti kaksin- tai monilehdykkäisiä) lehtiä, jotka voivat olla karvaisia alapuolelta. Kukkajärjestely on tyypillinen sarjakukkaiskasveille: suuri, usein leveä kerrannaiskukka (luotti tai sarja) muodostuu pienemmistä valkoisista tai vihertävänvalkoisista kukista. Hedelmänä kasvaa kaksiosainen siemenkota (schizokarpi), joka sisältää eteerisiä öljyjä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Angelica on levinnyt laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla — Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa — erityisesti kosteissa niityissä, rannoilla, jokisuistoissa ja tunturialueilla. Useat lajit viihtyvät viileässä ja ravinteikkaassa, hyvin ojitetussa maassa ja suosivat osittaista varjoa tai avointa, mutta kosteaa habitatia.

Tärkeimpiä lajeja

• Angelica archangelica — puutarha- ja käyttöangelika, jota on viljelty ja käytetty ruoassa ja lääketieteessä Euroopassa.
• Angelica sylvestris — villi angelika, yleinen Euroopassa kosteilla niityillä.
• Angelica sinensis — tunnetaan kiinalaisessa lääketieteessä nimellä "dong quai"; käytetään perinteisesti naisten vaivoihin.
• Angelica atropurpurea — Pohjois-Amerikan laji, jota on käytetty paikallisesti lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Käyttö ja merkitys

Angelica-lajit ovat sekä kulinaarisesti että lääkinnällisesti arvostettuja. Tähkämäisiä varren osia ja juuria on käytetty mausteena, makeisten ja liköörien aromittajana sekä perinteisissä rohdosvalmisteissa. Tunnettuja käyttökohteita ovat muun muassa makeistetut (sokerissa säilötyt) varret, siemenistä tehtävä mausteseos ja rohdoskäyttö ruoansulatusvaivoihin, kuukautiskipuihin sekä yleisesti "verttä vahvistavina" valmisteina perinteisissä lääketieteissä.

Kasvatus ja lisääntyminen

Angelica kasvaa parhaiten viileässä ilmastossa, kosteassa ja ravinteikkaassa maassa. Useimmat lajit ovat kaksivuotisia: ensimmäisenä vuonna muodostuu lehtiruusuke ja juuristo, toisena vuonna kasvi kukkii ja sitten yleensä kuihtuu. Lisäys tapahtuu siemenistä — siemenet hyötyvät kylmäkäsittelystä (stratifiointi) ennen itämistä — tai juuristosta jakoa hyödyntäen. Kasvualustan tulisi pysyä kosteana, mutta vettä ei pidä olla liikaa sekaantumisesta johtuvien tautien välttämiseksi.

Kemialliset aineet ja turvallisuus

Angelica-suvun kasveissa esiintyy erilaisia yhdisteitä, kuten eteerisiä öljyjä, furanokumariineja, flavonoideja ja muutamia aromaattisia fenoleja. Furanokumariinit (esim. bergapteni) voivat aiheuttaa fotosensibilisaatiota eli valolle herkistävää ihoreaktiota kosketuksen jälkeen. Tämän vuoksi suoraa ihoa ärsyttävän mehun käsittelyä kannattaa välttää ja suojautua auringolta käsittelypäivinä. Lisäksi perinteisissä lähteissä varoitetaan mahdollisista yhteisvaikutuksista lääkkeiden, kuten verenohennuslääkkeiden, kanssa — erityisesti kun käytetään suurempia lääkemäisiä annoksia tai pitkäaikaisesti.

Perinteinen ja kulinaarinen käyttö

Monia angelika-lajeja on käytetty kansanlääkinnässä ruoansulatuksen tukena, lievittämään ilmavaivoja sekä naisten vaivoihin. Kulinaarisesti Angelica archangelica on tunnettu erityisesti Euroopassa: sen varret voidaan kuoria ja sokerressa makeiseksi koristeeksi leivonnaisiin, ja siemeniä käytetään maustamaan leivonnaisia ja liköörejä. Angelikaa käytetään myös monissa perinteisissä alkoholijuomissa aromin antajana.

Säilyminen ja uhanalaisuus

Useimmat angelika-lajit eivät ole maailmanlaajuisesti uhanalaisia, mutta paikalliset populaatiot voivat kärsiä elinympäristöjen menetyksestä, talteenotosta ja muuttuneista maankäytöistä. Joidenkin harvinaisten tai endeemisten lajien osalta luonnonvarainen poiminta ja elinympäristön pirstoutuminen voivat uhata kantoja. Kestävä keruu ja vastuullinen viljely auttavat turvaamaan luonnonvaraiset populaatiot.

Yhteenveto ja varoitus

Angelica on monipuolinen ja biologisesti kiinnostava yrttisuku, jolla on pitkät perinteet sekä kulinaarisessa että lääkinnällisessä käytössä. Kasvien vahvat tuoksut ja suuret kukinnot tekevät niistä myös hyviä kukkatarha- ja luonnonhoitokasveja. Käytettäessä angelikaa rohdos- tai lääkemaisesti on hyvä noudattaa varovaisuutta: huomioi mahdollinen fotosensibilisaatio, allergiat sekä lääkeaineyhteisvaikutukset, ja kysy tarvittaessa neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta.

Hae kirjaimella