Lehti on maanpäällinen kasvin elin, jonka päätehtäviä ovat fotosynteesi ja kaasujen vaihto. Usein lehdet ovat litteitä ja laajoja, jolloin ne absorboivat tehokkaasti valoa, ja ohuja, jotta auringonvalo ja kaasut pääsevät nopeasti solujen kloroplastien luokse. Useimmissa lehdissä on stomata, jotka voivat avautua ja sulkeutua; ne säätelevät hiilidioksidin, hapen ja vesihöyryn vaihtoa ilmakehän kanssa.
Alkuperäisessä tekstissä todetaan: "Kasvit, joilla on lehtiä ympäri vuoden, ovat ikivihreitä, ja kasvit, jotka pudottavat lehtensä, ovat lehtivihreitä." Tässä on terminologinen virhe: oikea suomenkielinen termi kasveille, jotka pudottavat lehtensä vuodenaikojen mukaan, on yleensä lehtipuiset tai lehtipuut ja -pensaat (eli deciduous). Ikivihreät säilyttävät lehtensä ympäri vuoden.
Lehden rakenne
Lehden pääosat ja tyypilliset kudokset:
- Vaha- tai kutikula (ektopäällinen kerros): ohuen vahakerroksen muodostama suoja, joka vähentää veden haihtumista.
- Orvaskesi (epidermis): lehden ylä- ja alapinta, usein yhdestä solukerroksesta. Epidermiksessä on stomata-aukkoja alapinnalla.
- Palisadikerros (palisadimesofylli): tiiviisti paketitut, chloroplasteja sisältävät solut lehden yläpuolella; tämä kerros tekee suurimman osan fotosynteesistä.
- Huhmekerros (spongey mesophyll): löyhempi, haarautunut soluverkko lehden alaosassa, jossa on ilmavälit kaasujen liikkumista varten.
- Lehden suonet (verisuonet): xylem ja phloem – xylem kuljettaa vettä ja mineraaleja, phloem vie yhteyttämistuotteita muihin kasvin osiin.
- Stomata ja vartijasolut: stomatan aukon kokoa säätelevät vartijasolut; niiden liikkeet vaikuttavat vedenhukkaan ja kaasujenvaihtoon.
Fotosynteesi ja väriaineet
Fotosynteesissä lehti ottaa ilmakehästä hiilidioksidia ja valon avulla muuntaa sen orgaaniseksi aineeksi (sokeriksi), vapauttaen samalla happea. Reaktio tapahtuu pääosin kloroplasteissa, joissa olevat pigmentit absorboivat valoa.
Alkuperäisessä tekstissä on toistetut linkit muotoon "klorofyllien sisältämästä klorofyllistä". Käytännössä lehden vihreä väri johtuu klorofylleista (klorofylli a ja b), ja muita pigmenttejä, kuten karotenoideja (keltainen/oranssi) ja antosyaaneja (punaiset/violetit), on myös läsnä. Syksyllä klorofylli hajoaa, jolloin muut pigmentit tulevat näkyviin ja lehdet muuttuvat keltaisiksi, oransseiksi tai punaisiksi.
Kaasujen vaihto ja veden liikkeet
- Stomatan rooli: Stomatan kautta tapahtuu sekä CO2:n otto että H2O:n haihtuminen (transpiraatio). Stomatan avautuminen riippuu valosta, ilman kosteudesta, ilman hiilidioksidipitoisuudesta ja kasvin vesitilanteesta.
- Transpiraation merkitys: Transpiraatio auttaa veden ja ravinteiden kuljetuksessa juurista lehtiin ja viilentää lehteä.
Lehtimuodot, koot ja suonitus
Lehdet voivat olla yhdenhajaisia (simple) tai jaokkeisia (compound). Suonitus voi olla esimerkiksi paralleeli (usein kasveilla kuten heinillä) tai verkkomainen (monilla lehtipuumaisilla kasveilla).
Lehtien koko vaihtelee pienistä neulasmaisista lehdistä erittäin suuriin lautasen kokoisiin lehtiin. Esimerkiksi tropiikissa esiintyvät lajit kuten erilaiset banaanikasvit, Gunnera-suvun lajit tai rantakasvien suuret lehdet voivat olla hyvin suuria. Alkuperäisessä tekstissä mainitaan "jättiläismäisen syötävän arumin lehti", joka voi elää Borneon trooppisen sademetsän soistuneissa osissa; tällaiset esimerkit havainnollistavat lehtien suuriakin mittasuhteita (yli muutamia neliömetrejä).
Lehtien elinkaari ja vuodenaikainen vaihtelu
Lehdet syntyvät kasvin meristeemeissä. Monivuotiset kasvualat voivat säilyttää lehtensä (ikivihreät) tai pudottaa ne vuodenaikojen vaihtelun mukaan (lehtipuiset/deciduous). Ennen pudotusta klorofylli hajoaa ja muut pigmentit näkyvät, minkä seurauksena nähdään syksyn värimuutokset. Lehtien irtoaminen auttaa kasvia säästämään vettä ja ravinteita kylminä tai kuivan kauden aikana.
Sopeutumiset ja erityislehtimuodot
- Kuuralehdet (xerofyytit): paksut, karheat tai pienet lehdet, usein vahapintaiset ja upottaneet stomatat, vähentävät vedenhukkaa kuivuusalueilla.
- Vesikasvien lehdet: kelluvat tai ohuet lehdet, joissa ilmavälit ja vahva suonisto erikoistuvat vedenalaiseen elämään.
- Epifyyttien lehdet: voivat kerätä vettä tai ravinteita ja säilyttää kosteutta pitkään.
- Muut erikoistumat: piikit (esim. kaktuksilla muuntuneet lehdet), varastolehdet (esim. mehikasveilla) ja kukkalehdet (tuberkuloissa) ovat esimerkkejä lehtien monimuotoisuudesta.
Yhteenveto
Lehti on keskeinen kasvin elin, joka on erikoistunut valon vastaanottoon, fotosynteesiin ja kaasunvaihtoon. Sen rakenne — kutikula, epidermis, palisadi- ja huhmesolukot sekä verisuonet — tukee tässä työssä tarvittavaa valonottoa, veden- ja ravinteiden kuljetusta sekä kaasujen vaihtoa. Lehtien muoto, koko ja fysiologia heijastavat kasvin elinympäristöä ja sopeutumia.
Lehdet ovat aina suhteellisen ohuita, mikä auttaa hiilidioksidin leviämistä ja valon pääsyä soluihin. Niiden värit ja rakenteet voivat vaihdella suuresti riippuen lajista ja kasvupaikasta.
