Omena – kuvaus, lajikkeet, viljely, historia ja ravintoarvot

Omena on pieni, lehtiä pudottava puu, joka kasvaa 3-12 metriä korkeaksi. Omenapuulla on leveä latvus, jossa on paksut oksat. Lehdet ovat vuorotellen aseteltuja yksinkertaisia soikeita. Ne ovat 5-12 senttimetriä pitkiä ja 3-6 senttimetriä leveitä. Sen päällinen on terävä ja alapuoli pehmeä. Kukat puhkeavat keväällä samaan aikaan, kun lehdet alkavat nuppua. Kukat ovat valkoisia. Niissä on myös hieman vaaleanpunaista väriä. Ne ovat viisiterälehtisiä ja halkaisijaltaan 2,5-3,5 senttimetriä (0,98-1,4 tuumaa). Hedelmät kypsyvät syksyllä. Sen halkaisija on yleensä 5-9 senttimetriä. Hedelmän keskellä on viisi tähdeksi järjestäytynyttä karppelia. Jokaisessa karpelissa on yhdestä kolmeen siementä.

Villit esi-isät

Omenapuiden villi esi-isä on Malus sieversii. Niitä kasvaa luonnonvaraisena Keski-Aasian vuoristossa Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Kiinan Xinjiangin pohjoisosissa, ja mahdollisesti myös Malus sylvestris. Toisin kuin kesytetyt omenat, niiden lehdet muuttuvat syksyllä punaisiksi. Niitä on viime aikoina käytetty Malus domestica -lajin kehittämiseen kylmemmissä ilmastoissa kasvavaksi.

Omenapuu oli mahdollisesti varhaisin viljelty puu. Sen hedelmät ovat parantuneet tuhansien vuosien aikana. Kerrotaan, että Aleksanteri Suuri löysi kääpiöomenat Vähä-Aasiassa vuonna 300 eaa. Aasiassa ja Euroopassa on käytetty talviomenoita tärkeänä elintarvikkeena tuhansien vuosien ajan. Eurooppalaisten saapumisesta lähtien myös Argentiinassa ja Yhdysvalloissa on käytetty omenoita elintarvikkeena. Pohjois-Amerikkaan omenat tuotiin 1600-luvulla. Pohjois-Amerikan mantereen ensimmäisen omenatarhan sanotaan olleen Bostonin lähellä vuonna 1625. 1900-luvulla alkoi kehittyä kallista hedelmäteollisuutta, jossa omena oli erittäin tärkeä laji.

Pakanuus

Norjalaisessa mytologiassa jumalatar Iðunn antaa Prose Eddassa (jonka Snorri Sturluson kirjoitti 1200-luvulla) jumalille omenoita, jotka tekevät heistä ikuisesti nuoria. Englantilainen tutkija H. R. Ellis Davidson esittää, että omenat liittyivät germaanisen pakanuuden uskonnollisiin käytäntöihin. Hän väittää, että norjalainen pakanuus kehittyi sieltä. Hän huomauttaa, että Osebergin laivan hautapaikalta Norjasta löydettiin ämpäreitä täynnä omenoita. Hän huomauttaa myös, että hedelmiä ja pähkinöitä (Iðunnin on kuvattu muuttuneen pähkinäksi Skáldskaparmálissa) on löydetty germaanisten kansojen varhaisista haudoista Englannissa. Niitä on löydetty myös muualta Euroopan mantereelta. Hän ehdottaa, että tällä on saattanut olla symbolinen merkitys. Pähkinät ovat edelleen hedelmällisyyden symboli Lounais-Englannissa.

Joskus omenat syödään keitettyinä. Usein omenat syödään kypsentämättöminä. Omenoista voidaan tehdä myös juomia. Omenamehu ja omenasiideri ovat omenoista valmistettuja juomia.

Hedelmän hedelmäliha on kiinteää ja sen maku vaihtelee hapokkaasta makeaan. Ruoanlaittoon käytettävät omenat ovat happamia, ja ne on keitettävä sokerin kanssa, kun taas muut omenat ovat makeita, eikä niitä tarvitse keittää. Ytimessä on joitakin siemeniä, jotka voidaan poistaa ytimen poistamiseen tarkoitetulla välineellä tai varovasti veitsellä.

Omenapuun tieteellinen nimi on latinaksi Malus. Useimmat ihmisten kasvattamat omenat ovat Malus domestica -lajia.

Useimmat omenat on hyvä syödä raakana (ei kypsennettynä), ja niitä käytetään myös monenlaisissa leivonnaisissa, kuten omenapiirakassa. Omenat keitetään pehmeiksi omenakastikkeen valmistamiseksi.

Omenoista valmistetaan myös omenamehua ja siideriä. Yleensä siideri sisältää hieman alkoholia, suunnilleen yhtä paljon kuin olut. Bretagnen alue Ranskassa ja Cornwallin alue Englannissa ovat tunnettuja omenasiidereistään.

Jos halutaan kasvattaa tiettyä omenatyyppiä, se ei ole mahdollista istuttamalla halutun tyypin siemeniä. Siemenessä on DNA:ta siitä omenasta, josta siemenet ovat peräisin, mutta siinä on myös DNA:ta siemenet pölyttäneestä omenakukasta, joka saattaa olla eri omenavariantti. Tämä tarkoittaa, että istutuksesta kasvava puu olisi näiden kahden sekoitus eli hybridi. Tietyn omenatyypin kasvattamiseksi haluttua omenatyyppiä kasvattavasta puusta leikataan pieni oksa eli "pistokas", ja se liitetään erityisesti kasvatettuun kantoon, jota kutsutaan perusrungoksi. Kasvava puu tuottaa halutun tyyppisiä omenoita.

Omenoista tunnetaan yli 7500 muunnosta. Lauhkean ja subtrooppisen ilmaston olosuhteisiin on saatavilla erilaisia muunnoksia. Yksi suuri kokoelma, jossa on yli 2 100 omenavaihtoehtoa, on Englannissa sijaitsevassa kansallisessa hedelmäkokoelmassa (National Fruit Collection). Suurin osa näistä muunnoksista viljellään tuoreena syötäväksi (jälkiruokaomenat). Joitakin lajikkeita viljellään kuitenkin pelkästään ruoanlaittoon tai siiderin valmistukseen. Siideriomenat ovat yleensä liian happamia syötäväksi heti. Ne antavat siiderille kuitenkin täyteläisen maun, jota jälkiruokaomenat eivät voi antaa.

Suosituimmat omenalajikkeet ovat pehmeitä mutta rapeita. Lisäksi tarvitaan värikäs kuori, helppo kuljetettavuus, taudinkestävyys, Red Delicious -omenan muoto ja suosittu maku. Nykyaikaiset omenat ovat yleensä makeampia kuin vanhemmat lajikkeet. Tämä johtuu siitä, että omenoiden yleinen maku on muuttunut. Useimmat pohjoisamerikkalaiset ja eurooppalaiset pitävät makeista omenoista. Äärimmäisen makeat omenat, joissa ei ole juuri lainkaan hapon makua, ovat suosittuja Aasiassa ja Intiassa.

Omenoita viljellään ympäri maailmaa. Kiina tuottaa yli puolet kaikista kaupallisesti viljellyistä omenoista. Vuosina 2020/2021 Kiina tuotti 44 066 000 metristä tonnia. Muita merkittäviä tuottajia olivat Euroopan unioni (EU) (11 719 000 tonnia), Yhdysvallat (4 490 000 tonnia) ja Turkki (4 300 000 tonnia). Maailman kokonaistuotanto oli 80 522 000 metristä tonnia.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on noin 3000 erilaista omenalajia. Yleisin Englannissa viljelty omenatyyppi on "Bramley seedling", joka on suosittu ruokaomena.

Omenatarhat eivät ole yhtä yleisiä kuin 1900-luvun alussa, jolloin omenoita tuotiin harvoin muista maista. Common Groundin kaltaiset järjestöt opettavat ihmisille harvinaisten ja paikallisten hedelmälajikkeiden merkitystä.

Monia omenoita viljellään Yhdysvaltojen ja Kanadan lauhkeissa osissa. "Washingtonin osavaltio tuottaa tällä hetkellä yli puolet maan kotimaassa viljellyistä omenoista, ja se on ollut johtava omenanviljelyvaltio 1920-luvun alusta lähtien." New York ja Michigan ovat seuraavat kaksi omenantuotannon johtavaa osavaltiota. "Omenanviljelyyn varattu kokonaispinta-ala Yhdysvalloissa on 336 940 hehtaaria eli 526,47 neliömailia."

 Monilla alueilla, joilla omenanviljely on tärkeää, ihmiset viettävät suuria juhlia:

• Annapolis Valley Apple Blossom Festival - järjestetään viitenä päivänä joka kevät (touko-kesäkuussa) Nova Scotiassa.
• Shenandoah Apple Blossom Festival - järjestetään kuusi päivää joka kevät Winchesterissä, Virginiassa.
• Washington State Apple Blossom Festival - järjestetään kaksi viikkoa joka kevät (huhti-toukokuu) Wenatcheessa, Washingtonissa.

Omenalajikkeita on monia erilaisia, muun muassa:

• Aportti
• Coxin appelsiinipippiini
• Fuji (omena)
• Gala
• Golden Delicious (joskus kutsutaan myös Green Delicious -omenaksi).
• Granny Smith
• Jonathan
• Jonagold
• McIntosh
• Vaaleanpunainen nainen
• Red Delicious
• Winesap

Omenat kuuluvat ryhmään Maloideae. Tämä on ruusukasvien (Rosaceae) suvun alahaarukka. Ne kuuluvat samaan alaryhmään kuin päärynät.