Hanukka on juutalainen juhlapäivä, jolla muistellaan 160-luvulla eaa. tapahtunutta makkabealaisten voittoa Seleukidien hallinnasta (muodostuen osaksi laajempaa taistelua uskonnollisesta vapaudesta) ja sitä seurannutta Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimistä. Juhla liittyy myös perinteiseen kertomukseen ihmeestä, jossa Jerusalemin uudelleen vihityn temppelin menora pysyi valaistuna kahdeksan päivää huolimatta siitä, että öljyä oli riittänyt vain yhdeksi päiväksi. Tämän vuoksi juutalaiset viettävät hanukkaa kahdeksan päivää. Hanukka alkaa heprealaisen kalenterin mukaan Kislevin 25. päivänä, mikä gregoriaanisenkalenterin mukaan sijoittuu yleensä marraskuun lopulle tai joulukuulle; päivämäärä vaihtelee vuosittain (esimerkiksi vuonna 2013 se alkoi 27. marraskuuta). Hepreankielinen sana hanukka (hepr. חֲנוּכָּה, chanukah) tarkoittaa "uudelleen vihkimistä" tai "omistamista".

Menora (hanukia) ja kynttilöiden sytyttäminen

Hanukia (tai hanukka-menora) on erityinen kynttilänjalka, jossa on yhdeksän haaraa: kahdeksan kynttilää yhtä varten jokaiselle hanukan yöstä ja yksi erillinen kynttilä, shamash (”huoltaja”), jolla muut kynttilät sytytetään. Shamash sijoitetaan usein hieman korkeammalle tai erilleen.

Perinteet kynttilöiden sytyttämisestä noudattavat seuraavaa järjestystä:

  • Hanukia täytetään kynttilöillä oikealta vasemmalle: ensimmäisenä iltana asetetaan kynttilä oikeimpaan paikkaan, toisena iltana lisätään toinen oikealta, ja näin edelleen kunnes on kahdeksan kynttilää.
  • Sytytetään puolestaan vasemmalta oikealle, eli aina ensin sytytetään viimeksi lisätty (uusin) kynttilä ja sen jälkeen edelliset, jotta uusinta valoa kunnioitetaan ensin.
  • Ennen kynttilöiden sytyttämistä lausutaan tavallisesti siunaus(rukous) — ensimmäisellä illalla kolme siunausta ja muina iltoina kaksi. Siunauksen jälkeen shamashilla sytytetään muut kynttilät.

Kynttilöiden palaminen on tarkoitus antaa valoa perheelle ja usein myös sijoittaa hanukia ikkunalle tai ulos siten, että valoa näkyy julkisesti. Monissa yhteisöissä järjestetään julkisia hanukia-sytytyksiä ja näyttäviä hanukia-näyttelyitä kaduilla.

Ruoka, laulut ja lahjat

Hanukassa korostuu öljyyn liittyvä symboliikka, joten perinteisiä hanukka-ruokia paistetaan öljyssä. Tunnetuimpia ovat perunaletut (latkes) ja täytetyt munkit, joiden hebreankielinen nimi on sufganiyot. Myös suklaaraha eli "gelt" on yleinen lapsille annettava pienen lahjan muoto, ja nykyään annetaan myös muita lahjoja, erityisesti perheiden keskuudessa.

Hanukkaan liittyy lauluja ja rukouksia, kuten vanhat kansanlaulut ja erityiset hanukka-hymnit. Tavallinen tervehdys on esimerkiksi "Chag sameach" (ilon juhla) tai arkisempi suitsutus "Hanukka sameach".

Dreidel — pyörivä kärki

Juutalaiset lapset pelaavat usein leikkiä nimeltä dreidel. Dreidel on nelisivuinen pyörivä kärki, jonka jokaisella sivulla on heprealainen kirjain. Neljä kirjainta (nun, gimel, hey, shin) muodostavat akronyymin lauseesta "Nes gadol haya shaam", joka tarkoittaa "siellä tapahtui suuri ihme". Israelissa dreideleissä usein oleva kirjain on "Po" (כאן) eikä "Shaam" (שם), jolloin lause kuuluu "suuri ihme tapahtui täällä". Dreidel-pelissä pelaajat asettavat aluksi panoksen (esim. kolikoita tai pieniä makeisia), pyöräyttävät dreideliä ja toimivat sen osoittaman kirjaimen mukaan (ottaa, jakaa tai ei tee mitään).

Uskonnollinen ja historiallinen merkitys

Hanukka ei kuulu juutalaisen liturgisen vuoden varsinaisiin pyhimpiin sapatteihin tai pyhien kategorioihin, mutta siitä on tullut tärkeä juhla erityisesti 2000-luvun diasporassa, koska se sijoittuu lähelle joulun aikaa ja tarjoaa mahdollisuuden korostaa juutalaista identiteettiä ja perhetraditioita. Historiallisesti kertomus makkabealaisten vastarinnasta ja temppelin uudelleen vihkimisestä on symboleiltaan merkittävä: se kertoo uskonnollisesta vapaudesta, itsemääräämisoikeudesta ja yhteisön yhtenäisyydestä.

Akateemiset historialliset lähteet pohtivat yksityiskohtia ja kronologiaa, eikä kaikki liitytä yhtaikaa yhteen yhteen selkeään tapahtumasarjaan, mutta juhlan kansanperinne ja sen symbolit ovat olleet juutalaisessa kulttuurissa vahvasti esillä jo vuosisatojen ajan.

Nykykäytännöt ja variaatiot

Käytäntöihin kuuluu perheiden kokoontuminen, hanukian sytyttäminen joka ilta kahdeksan yön ajan, ruokaperinteet, lasten leikit ja joskus hyväntekeväisyys. Eri yhteisöissä voi olla pieniä eroavaisuuksia esimerkiksi siinä, milloin siunaukset lauletaan, kuinka kauan kynttilöiden tulee palaa (usein vähintään 30 minuuttia sen jälkeen kun iltarukous on ohi ja perhe istuu yhdessä) ja miten julkiset sytytykset järjestetään. Joissain perinteissä on tapana rukoilla erityisellä lisäosalla messussa hanukan aikana.

Vaikka hanukka on iloinen ja valoisa juhla, sen historia muistuttaa myös vaikeuksista ja siitä, miten yhteisö on suojannut uskonnollista ja kulttuurista identiteettiään vaikeina aikoina.