Cembalo — plektralla soiva renessanssin ja barokin kosketinsoitin
Tutustu cembaloon: plektralla soiva renessanssin ja barokin kosketinsoitin — historia, tyypit (virginale, spinetti), sointi ja säveltäjät kuten Bach ja Scarlatti.
Cembalot ovat kosketinsoittimia, joiden ääni syntyy, kun kielenomaiset kielten päälle asetetut jouset (tai "plectrat") näppäillään plektralla. Soittimen ääni syntyy siis näppäilyn, ei iskureaktion kautta kuten pianossa. Cembalon kehityksen katsotaan liittyneen siihen, että näppäimistö liitettiin aiemmin käytettyyn psalttariin, mitä erottaa sen esimerkiksi klavikordista, jossa kieliä kosketetaan tangentin avulla. Piano on teknisesti lähempänä klavikordia kuin cembaloa, koska pianossa nuotti syntyy näppäinten aiheuttamasta vasaran iskun aiheuttamasta iskusta; pianosoitolla saa myös äänenvoimakkuuden vaihtelua soittotavan (näppäilyvoiman) kautta, kun taas cembalossa samaa äänenvoimakkuuden dynamiikkaa ei saada vaihtamalla kosketuksen voimakkuutta.
Rakenne ja soittotapa
Perinteinen cembalo koostuu puukotelosta, soittopöydästä (soundboard), kielistä, kielten yli kulkevasta tallasta ja mekanismista, jonka kärjessä on pieni "jack" ja siihen kiinnittyvä plektran tapainen pala (historiallisesti lintu- tai vasarahöyhenestä tehty sulka; myöhemmin nahkaa ja nykyisin myös muovia). Kun näppäintä painetaan, jack nousee ja plektrum nykäisee kielen, jolloin syntyy selkeä ja nopeasti vaimeneva ääni. Kielten pituudet ja jouset voivat olla eri "kopioina" (kutsutaan usein 8', 4' tms.), jolloin yhdessä cembalossa voi olla useita äänenkorkeus- tai sointuvaihtoehtoja. Nämä valinnat (ns. "stopit" tai registrit) sekä manuaalien (näppäimistöjen) määrä mahdollistavat soiton värieroja ja vahvistavat tai himmentävät tiettyjä ääniä.
Erityyppiset cembalot
Pienempiä ja kantokelpoisempia malleja kutsuttiin historiallisin termein "virginaleiksi" — nimi on saattanut syntyä siitä, että niitä soittivat usein nuoret, opetuksessa olevat soittajat. Myös spinettejä valmistettiin; ne olivat usein hyvin pieniä ja joskus siivenmuotoisia, jolloin ne voitiin ottaa käteen ja asettaa pöydälle. Suuremmissa cembaloissa voi olla kaksi manuaalia, erilaisia stoppeja ja mekanismeja, joilla voi kytkeä manuaalit yhteen (coupling) tai valita erilaista jousikombinaatiota. Joissakin on myös pedaleita tai kytkimiä, jotka vaihtavat registria.
Soittamisen käytännöt ja ilmaisukeinot
Vaikka cembalolla ei voi muuttaa äänenvoimakkuutta kosketuksen avulla samalla tavalla kuin pianolla, soittajat luovat ilmaisua muilla keinoilla: vaihtamalla stoppeja, käyttämällä kahta manuaalia, hyödyntämällä artikulaatiota, ornamentteja ja aksenttien sijoittelua sekä muuntelemalla fraasin ja rytmin muotoilua. Myös eri kielien ja kopioiden yhdistelmät (esimerkiksi 8' + 4') muuttavat soinnillista painotusta.
Rooli renessanssissa ja barokissa
Cembalot olivat keskeisiä instrumentteja renessanssin ja barokin aikakauden musiikissa. Niitä käytettiin sekä soolosoittimina että orkesterin ja kuorojen basso-continuon säestykseen. Basso continuo -käytännössä cembalisti lukee usein bassoääntä ja armonumeroita (basso ja bassofiguuri) ja improvisoi tai täyttää harmonian sointukuvioilla.
Merkittäviä säveltäjiä ja teoksia
Tunnetuimpia cembalomusiikin säveltäjiä ovat William Byrd (1543–1623), François Couperin (1668–1733), Domenico Scarlatti (1685–1757) ja Johann Sebastian Bach (1685–1750). teoksen The Well-Tempered Clavier, jossa on preludi ja fuuga jokaisessa duurissa ja mollissa, Bachin kerrotaan laatineen osoittaakseen, miten cembalon ja muiden aikakauden kosketinsoittimien viritys voidaan asettaa niin, että soittaminen kaikissa sävellajeissa on käytännössä mahdollista.
Viritykset ja temperamentit
Historian aikana käytettiin erilaisia tempereita (viritystapoja), jotka vaikuttivat siihen, mitkä sävellajit kuulostivat puhtaammilta tai karjuvammilta. "Well temperament" -tyypit mahdollistivat eri sävellajien värien hyödyntämisen ilman, että jokin sävellaji oli täysin epämääräinen, mikä oli osa syytä, miksi Bachin teokset olivat niin merkittäviä.
Valmistajat ja nykyaika
Historiallisia cembaloita valmistettiin etenkin Italiassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Englannissa, ja kunkin maan tyylillä oli omat tunnuspiirteensä. 1900-luvulla kiinnostus barokin esityskäytäntöihin ja historiallisesti tietoiset soitinrakentajat johtivat cembalon elpymiseen. Nykyään sekä alkuperäisiä että historiallisia kopioita käytetään konserteissa ja äänitteissä; materiaalit ja plektrat voivat olla perinteisiä tai moderneja riippuen halutusta soinnista.
Yhteenveto
Cembalo on sointiväriltään kirkas, erotteleva ja erityisen sovelias monimutkaiseen polyfoniaan ja rytmiseen kuvioon, minkä vuoksi se oli barokin ja renessanssin musiikin tärkeä ilmaisuväline. Vaikka se ei tarjoa pianosuuruista dynamiikan vaihtelua näppäilyn kautta, sen rikkaita sointukombinaatioita, registern vaihtelua ja terävää artikulaatiota arvostetaan sekä historiallisessa soitossa että nykymusiikissa.
Muotokuva tytöstä, joka leikkii neitsyttä
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on cembalo?
A: Cembalo on kosketinsoitin, joka tuottaa äänen, kun jousia nykäistään plektralla.
K: Miten se eroaa klavikordista?
V: Klavikordissa jousia lyödään, jotta ääni syntyisi, kun taas cembalossa niitä nykäistään plektralla.
K: Miten pianon soittaminen eroaa cembalon soittamisesta?
V: Pianolla on mahdollista soittaa kovempaa tai hiljaisempaa soittamalla näppäimiä enemmän tai vähemmän voimalla. Cembalossa äänenvoimakkuutta ei kuitenkaan voi säätää tällä tavoin, vaan äänet vaihtelevat eri soittimien avulla.
K: Millä nimellä kutsuttiin joitakin pienempiä cembalotyyppejä?
V: Pienempiä cembalotyyppejä kutsuttiin joskus nimillä "virginaalit" ja "spinetit". Neitsytsoittimia soittivat usein nuoret tytöt, ja spinettejä voitiin ottaa mukaan ja asettaa pöydille.
K: Milloin cembaloa käytettiin yleisesti musiikissa?
V: Cembalot olivat hyvin tärkeitä renessanssin ja barokin ajan musiikissa. Niitä käytettiin sekä soolosoittimina että orkesterien säestyssoittimina.
K: Kuka kirjoitti Hyvin temperoidun klavion?
V: Johann Sebastian Bach kirjoitti teoksen The Well-Tempered Clavier, jossa on preludeja ja fuugoja kaikissa duuri- ja molliasteissa.
K: Mikä oli sen tarkoitus?
V: Sanotaan, että Bach kirjoitti tämän kokoelman osoittaakseen, miten cembalon kaltaiset kosketinsoittimet voidaan virittää niin, että ne voivat soida missä tahansa sävellajissa.
Etsiä