Heprealaisten numeroiden järjestelmä on lähes desimaalinen aakkosellinen numerojärjestelmä, jossa käytetään heprealaisten aakkosten kirjaimia.

Tässä järjestelmässä nollalla ei ole paikkaa, ja kunkin kirjaimen lukuarvot lasketaan yhteen. Jokaiselle yksikölle (1, 2, ..., 9) annetaan oma kirjain, jokaiselle kymmenelle (10, 20, ..., 90) oma kirjain ja jokaiselle sadalle (100, 200, ..., 400) oma kirjain. Suuret luvut muodostetaan lisäämällä kirjainten arvoja toistensa perään; järjestelmä on siis additiivinen, ei paikka-arvoinen.

Kirjainten arvot

Perusjakautuma heprean aakkosissa on seuraava (heprealainen kirjain — arvo):

  • 1–9: א (1), ב (2), ג (3), ד (4), ה (5), ו (6), ז (7), ח (8), ט (9)
  • 10–90: י (10), כ (20), ל (30), מ (40), נ (50), ס (60), ע (70), פ (80), צ (90)
  • 100–400: ק (100), ר (200), ש (300), ת (400)

Suurempia arvoja (500–900) voidaan historiallisesti merkitä käyttämällä aakkosten loppumuotoja: ך (500), ם (600), ן (700), ף (800), ץ (900). Käytännöt vaihtelevat teksteittäin ja aikakausittain.

Merkintätavat ja esimerkit

Koska järjestelmä ei tunne nollaa paikka-arvona, luku muodostetaan kirjainten arvojen summana. Käytössä on myös erityisiä merkkejä selkeyttämään, että kyseessä on numero eikä sana:

  • Geresh (׳) laitetaan yksittäisen kirjaimen jälkeen, kun se edustaa numeroa — esimerkiksi 5 merkitään ה׳.
  • Gershayim (״) asetetaan monikirjaimisen luvun ennen viimeistä kirjainta — esimerkiksi 18 merkitään י״ח (10 + 8) ja 27 merkitään כ״ז (20 + 7).

Esimerkkejä:

  • 1 = א, 2 = ב
  • 15 = ט״ו (ט=9 + =ו? käytännössä 15 merkitään ט״ו eikä י״ה, historiallisista ja uskonnollisista syistä)
  • 578 = תש״ח (ת=400, ש=300? — huom. tämä esimerkki havainnollistaa aakkosellisen yhteenlaskun periaatetta; eri tapoja merkitä suurempia vuosia ja tuhansia on olemassa)

Vuoden tai muun tuhannesluokan merkitsemisessä käytetään usein erillistä tuhansien merkintätapaa tai lisätään erottava merkki tuhansien jälkeen. Esimerkiksi juutalaisissa vuosissa käytetään usein lyhytmuotoa, jossa tuhannet jätetään pois tai merkitään erikseen.

Käyttötarkoitukset ja rajoitukset

Heprealaiset numerot näkyvät edelleen monissa yhteyksissä: juutalaisissa kalenterimerkinnöissä, tekstin jaettujen osien numeroinnissa, vanhoissa käsikirjoituksissa sekä gematria-tulkinnoissa (sanallisten arvojen symbolinen tulkinta). Koska järjestelmä ei ole paikka-arvoinen eikä tunne nollaa, se ei sovellu helposti laskutoimituksiin kuten nykyiset desimaalijärjestelmät; laskemiseen käytettiin ja käytetään yleensä muihin tarkoituksiin soveltuvia järjestelmiä.

Huomioitavaa

  • Kirjoitustapa ja käytännöt vaihtelevat aikakauden, maantieteellisen alueen ja tekstityypin mukaan.
  • Tietyissä uskonnollisissa yhteyksissä jotkin numerosymbolit (esim. 15 ja 16) kirjoitetaan poikkeavalla tavalla välttääkseen pyhien nimien tai symbolien muodostumista vahingossa.
  • Nykyhepreassa arabialaiset numerot ovat arkipäivässä yleisempiä, mutta aakkosellinen numerojärjestelmä esiintyy edelleen perinteessä ja seremoniallisissa teksteissä.