Mesimarja (Lonicera caerulea) — syötävä, kylmää kestävä marjapensas
Mesimarja (Lonicera caerulea) — syötävä, erittäin kylmänkestävä marja: helppo kasvattaa, vähän tuholaisia, maukas ja ravinteikas valinta pohjoisiin puutarhoihin.
Lonicera caerulea, jota kutsutaan myös hunajamarjaksi, on syötävä hedelmä. Se kuuluu kuusenkerkkäperheeseen. Sitä on helppo kasvattaa ja sillä on vähän tuholaisia. Se on kotoisin Venäjältä, ja se sietää hyvin kylmää säätä. Ne voivat selviytyä jopa -55 °F:n (-48 °C) lämpötilassa. Niitä on kasvatettu vuosisatojen ajan Aasiassa ja Itä-Euroopassa. Mesimarja on hyvin käyttäytyvä kasvi, jota ei pidetä vieraslajina.
Yleiskuvaus
Mesimarja (Lonicera caerulea) on matalahko, tiheästi oksallinen marjapensas, joka kukkii aikaisin keväällä. Kukat ovat kapeita, putkimaisia ja usein keltaisen–punertavia; kypsät marjat ovat yleensä tummansinisiä tai siniviolettihohtoisia, soikeita ja hieman pituussuuntaan venyneitä. Maku on usein hapokas mutta aromikas, monen mielestä hieman hunajainen tai mansikan ja karpalon välimuoto. Pensas kasvaa tyypillisesti 1–1,5 m korkeaksi, joskus hieman korkeammaksi lajikkeesta ja kasvupaikasta riippuen.
Kasvatusvinkkejä
- Kasvupaikka: Auringonpaisteesta puolivarjoon. Runsaampi auringonpaiste parantaa yleensä sadon määrää ja marjojen makeutta.
- Maa ja lannoitus: Paras multa on kosteutta pitävä mutta hyvin vettä läpäisevä, neutraali tai lievästi happama (pH ~5–7). Kevätlannoitus ja kompostikerros hyödyttävät kasvia.
- Istutusväli: 1–2 metriä lajikkeesta riippuen, jotta pensaat saavat tilaa muodostaa tiheä pensas.
- Kastelu: Tasainen kosteus erityisesti nuorena ja kukinnan/hedelmöityksen aikaan. Ei siedä pitkäaikaista seisovaa vettä.
- Leikkaus: Kevyt muokkaus kukinnan jälkeen parantaa ilmanvaihtoa ja hedelmäntuotantoa. Poista vanhoja tai vaurioituneita oksia.
Pölytys ja lajikkeet
Useimmat mesimarjalajikkeet hyötyvät ristipölytyksestä, joten sadon tasaisuuden ja määrän kannalta on suositeltavaa istuttaa vähintään kaksi eri lajiketta. Markkinoilla on useita kotipihoihin sopivia lajikkeita, joista tunnettuja ovat esimerkiksi Borealis, Tundra, Boreal Beauty, Aurora ja Indigo Gem. Osa lajikkeista on osittain itsepölyttäviä, mutta parhaan sadon saa yhdistämällä useita lajikkeita.
Sato ja säilöntä
Marjat kypsyvät aikaisin keväästä alkukesään (paikasta riippuen). Ne kannattaa poimia, kun ne ovat täysin värjäytyneet ja hieman pehmeitä — tällöin maku on parhaimmillaan. Mesimarja säilyy lyhyesti jääkaapissa, mutta parasta on pakastaa marjat tai jalostaa ne hilloiksi, mehuksi, smoothiiksi, leivonnaisiin tai viiniksi. Pakastettuna mesimarja säilyttää hyvin makunsa ja ravinteensa.
Tuholaiset ja sairaudet
Mesimarjalla on yleisesti vähän tuholaisia, mutta ongelmia voi aiheuttaa linnustus (linnut syövät marjat). Märissä tai huonosti kuivatetuissa paikoissa voi esiintyä juuripaakku-ongelmia tai sieniä (esim. juurimätä). Myös lehtitaudit kuten laikkuisuus tai harvinaisesti jauhehome voivat vaivata. Hyvä ilmanvaihto, oikea kastelu ja istutustiheyden säätö vähentävät tautiriskiä.
Lisääminen
Mesimarjaa voi lisätä siemenistä, pistokkaista tai maavarren avulla. Siemenestä lisättäessä itävyys voi olla epäyhtenäistä ja odotusaika pitempi; kaupalliset lajikkeet yleensä lisätään oksasilmujen pistokkaista tai jakamalla juurakkoa, jolloin säilyy lajikkeelle ominaiset ominaisuudet. Kesä- tai syyspistokkaat ja muokkaus kerrostamalla toimivat hyvin kotipuutarhassa.
Ravintoarvo ja käyttö
Mesimarja on ravinteikas marja: se sisältää runsaasti C-vitamiinia ja antioksidantteja, kuten antosyaaneja, jotka antavat marjalle tumman värin. Käyttötavat ovat monipuoliset: tuoreena, pakastettuna, hillona, mehuna, leivonnaisissa tai jälkiruoissa. Marja voi olla happamampi kuin esimerkiksi mansikka, joten monet haluavat lisätä makeutusta tai yhdistää sen makeampiin marjoihin ja hedelmiin.
Maisemakäyttö
Mesimarja sopii hyvin pihatontin pensasaidoiksi, tuulensuojaksi tai koristepensaisiin aikaisen kukinnan ja maukkaiden marjojen takia. Koska se on kylmänkestävä ja kohtalaisen huoltovapaa, se on hyvä valinta pohjoisiin puutarhoihin.
Yhteenveto: Mesimarja on syötävä, kylmää kestävä ja helppohoitoinen marjapensas, jonka aromikkaat, varhaiset marjat sopivat moniin käyttötarkoituksiin. Se tarvitsee yleensä hyvän kasvupaikan, kosteuden säilyttävän mutta vettä läpäisevän maan sekä mieluiten pari eri lajiketta parhaan sadon saavuttamiseksi.
Lonicera caerulea marjat
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on hunajamarja?
V: Hunajamarja on syötävä hedelmä, joka kuuluu hunajayrttien heimoon.
K: Missä hunajamarjat ovat kotoisin?
V: Hunajamarjat ovat kotoisin Venäjältä.
K: Voiko hunajamarja kasvaa hyvin kylmässä säässä?
V: Kyllä, hunajamarjat sietävät hyvin kylmää säätä ja voivat selviytyä jopa -48 °C:een (-55 °F) asti.
K: Missä hunajamarjoja on kasvatettu vuosisatojen ajan?
V: Hunajamarjoja on kasvatettu vuosisatojen ajan Aasiassa ja Itä-Euroopassa.
K: Pidetäänkö hunajamarjaa vieraslajina?
V: Ei, hunajamarja on hyvin käyttäytyvä kasvi, eikä sitä pidetä vieraslajina.
K: Onko hunajamarja helppo kasvattaa?
V: Kyllä, hunajamarja on helppo kasvattaa, ja sillä on vain vähän tuholaisia.
K: Mitä muita nimiä hunajamarjalla on?
V: Muita nimiä hunajakukalle ovat esimerkiksi sinikuusama, mesiangervokuusama, kärpäskuusama, sinikärpäskuusama, sinikärpäskuusama, sinimarjainen kuusama tai haskap.
Etsiä