Impatiens on noin 850–1 000 kukkalajin suku, joka on levinnyt laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla ja tropiikissa. Yhdessä Hydrocera trifloran kanssa ne muodostavat Balsaminaceae-suvun. Lajit vaihtelevat pienistä varjoa kestävästä maanpeitekasveista useiden metrien korkeuksiin kasvaviin pensasmaisiiin kasveihin, ja niiden lehdet, kukat sekä kasvutapa voivat erota huomattavasti lajeittain.

Nämä kasvit ovat saaneet tieteellisen nimensä Impatiens (latinaksi "kärsimätön") ja yleisnimen "touch-me-not" siemenkapseleidensa perusteella. Kun kapselit kypsyvät, ne "räjähtävät", kun niitä kosketetaan, ja siemenet lentävät usein useiden metrien päähän. Tämä mekanismi tunnetaan myös nimellä "räjähdysmäinen irtoaminen"; ks. myös kasvien nopea liikkuminen.

Impatienteista on tullut yksi suosituimmista yksivuotisista puutarhakasveista. Hybrideillä, jotka ovat tyypillisesti peräisin "Busy Lizziestä" (tunnettu I. walleriana) ja Uuden-Guinean Impatiensista (I. hawkeri), on kaupallista merkitystä puutarhakasveina. I. walleriana on kotoisin Itä-Afrikasta, ja Claude Hope on jalostanut sen. Alkuperäinen Hopen jalostama impatiens-sarja oli "Elfin"-lajikesarja, jota on myöhemmin parannettu "Super Elfin"-sarjaksi. Myös kaksikukkaisia lajikkeita on olemassa. Trooppisilla saarilla, kuten Havaijilla, Busy Lizziesta voi kuitenkin tulla myös haitallinen rikkakasvi.

Kuvaus

Impatiensien kukat ovat usein suppilomaisia tai leveähuulisia ja väriskaala kattaa valkoisen, keltaisen, oranssin, punaisen, vaaleanpunaisen, violetin ja moniväriset lajikkeet. Lehdet ovat yleensä pehmeät, soikeat tai pitkänomaiset, ja niiden reunus voi olla sileä tai hieman sahalaitainen. Useimmat puutarhalajikkeet kasvavat 15–40 cm korkuisiksi, mutta luonnonlajit voivat olla sekä paljon kompaktimpia että huomattavasti korkeampia.

Kasvupaikka ja valo

  • Yleisesti impatiensit viihtyvät puolivarjossa ja varjossa. Suora, kuuma auringonpaiste voi polttaa lehtiä ja lyhentää kukintaa.
  • Uuden-Guinean impatiens (I. hawkeri) sietää usein hieman enemmän valoa ja voi menestyä kirkkaammassakin paikassa kuin perinteinen I. walleriana.

Maaperä ja kastelu

  • Parhaiten menestyvät ravinteikkaassa, vettä läpäisevässä mutta tasaisen kosteassa kasvualustassa. Multa ei saa kuitenkaan olla läpimärkä pitkään, jottei juurimätää synny.
  • Kastelu säännöllisesti – pidä multa tasaisen kosteana etenkin kuumina jaksoina. Riittävä ilman kosteus edistää kukintaa.

Lannoitus ja hoito

  • Kevyt, tasapainoinen lannoitus säännöllisesti (esimerkiksi liukoisella lannoitteella) tukee runsasta kukintaa. Liiallinen typpilannoitus voi edistää lehtikasvua kukinnan kustannuksella.
  • Kuolleiden kukkien poistaminen ei ole välttämätöntä kaikille lajikkeille, mutta huonokuntoisten kukkien ja lehtien siistiminen parantaa ulkonäköä ja ilmanvaihtoa.
  • Tarvittaessa typpeä rajoittamalla ja kevyellä lannoituksella voi edistää kukintaa.

Lisääntyminen

  • Impatiensit lisääntyvät helposti siemenistä tai pistokkaista. Siemenet itävät lämpimässä ja kosteassa kasvualustassa.
  • Pistokkaat (varrenpätkät) juurtuvat nopeasti vedessä tai kostean mullan pinnassa, mikä tekee niistä suositun keinon kotiviljelyssä.

Tautien ja tuholaisten torjunta

  • Yleisimmät tuholaiset: kirvat, ripsiäiset, valkosirkat, etanat ja kotilot.
  • Sairaudet: juurimädät kostean kasvualustan vuoksi sekä vaikea ja laajalle levinnyt impatiensin alinen lehtilaikku eli alaisen aiheuttama downy mildew -tauti (Plasmopara obducens) on aiheuttanut vakavia ongelmia tietyillä alueilla ja rajoittanut perinteisten I. walleriana -lajikkeiden käyttöä avoimissa ryhmissä.
  • Hyvä ilmanvaihto, sopiva kastelu ja tautivahinkojen varhainen poistaminen vähentävät riskiä. Lannoitusohjeiden noudattaminen ja istutuksen hoito auttavat ylläpitämään kasvien vastustuskykyä.

Käyttö puutarhassa

Impatiensit sopivat erinomaisesti kukkaistutuksiin, reunuskasveiksi, parvekelaatikoihin ja riippuviin ruukkuihin. Ne tuovat väriloistoa varjoisille alueille, joissa monet aurinkoa vaativat lajikkeet eivät menesty. Uuden-Guinean lajikkeet ovat suosittuja, kun halutaan runsasta ja pitkää kukintaa kirkkaammassa valossa.

Talvehtiminen ja levinneisyys

Temperatuuriherkkinä kasveina impatiensit eivät kestä pakkasta: monilla alueilla ne kasvatetaan yksivuotisina tai siirretään talveksi sisätiloihin. Trooppisissa ja subtrooppisissa oloissa ne voivat käyttäytyä monivuotisina. Joillakin alueilla, erityisesti trooppisilla saarilla, kulttuuri- ja koristekasvien käyttö on johtanut lajin leviämiseen luontoon, ja siinä tapauksessa ne voivat käyttäytyä invasiivisesti (Havaiji, ks. myös rikkakasvi-viittaus yllä).

Lajikirjallisuus ja taloudellinen merkitys

Impatiensien valtava lajimäärä ja helppo viljeltävyys ovat tehneet niistä merkittäviä sekä kaupallisesti että kotipuutarhoissa. Jalostuksen myötä on saatu runsaasti värejä, kukka- ja kasvutapavaihtoehtoja sekä parannettuja lajikkeita eri käyttötarkoituksiin (ruukku-, laatikko- ja penkki-istutuksiin).

Yhteenvetona: impatiens on monipuolinen ja näyttävä kasviryhmä, joka sopii erityisesti varjoisille kasvupaikoille. Hyviä menestymisen edellytyksiä ovat tasainen kosteus, ravinteikas multa ja suoja voimakkaalta auringolta sekä taudintorjunnasta huolehtiminen.