Tiimalasidelfiini, Lagenorhynchus cruciger, on muihin delfiineihin verrattuna pieni ja hieman leveärunkoinen laji, joka esiintyy ainoastaan Etelämantereen ympäristössä hyvin kylmissä vesissä. Se elää pääosin avoimessa eteläisessä valtameressä, ja veden keskilämpötila sen elinalueella on tyypillisesti vain 0,1–0,3 °C. Lajia ei yleisesti tavata rannikkovesillä, eikä sitä kuvattu tai tunnettu tiedeyhteisössä ennen 1800-luvun alun tai 1820-luvun piirroksia. Koska tiimalasidelfiinit elävät kaukana ja paikoin vaikeapääsyisillä alueilla, vain muutamia yksilöitä on otettu näytteiksi tai tutkittu perusteellisesti.
Kuvaus
Tiimalasidelfiini on selvästi mustavalkoinen. Sen sivuilla on molemmin puolin tunnusomainen valkoinen laikku, joka muistuttaa tiimalasia — tästä lajin suomenkielinen nimi. Perusväritys on musta tai tummanharmaa selkäpuolella ja valkea vatsapuolella. Selkäevä on terävä ja taipuisa, kuten monilla muilla delfiinilajeilla. Aikuinen yksilö on normaalisti noin 1,8 metriä pitkä ja painaa noin 90–120 kg.
Käyttäytyminen ja sosiaalisuus
Tiimalasidelfiinit liikkuvat yleensä pienissä ryhmissä, tyypillisesti 5–10 yksilön parvissa, mutta ajoittain on havaittu myös huomattavasti suurempia laumoja (esimerkiksi noin 60 yksilön havaintoja). Ne ovat aktiivisia uivia ja usein harrastavat niin sanottua bow-riding- käyttäytymistä eli ratsastavat veneiden keulalla virtaavan veden voimalla. Joissakin havainnoissa ne ovat seuranneet tai tavattu yhdessä muiden isompien merieläinten kanssa — esimerkiksi niiden mukana on joskus nähty suippovalaita.
Ravinto
Tiimalasidelfiinit ruokailevat todennäköisesti pienillä kaloilla, äyriäisillä ja kalmareilla, joita ne metsästävät laajoilta vesialueilta. Niiden hampaat ovat kartiomaiset (koniset) ja soveltuvat saaliin kiinniottamiseen sekä mahdollisesti äyriäisten kuorien rikkomiseen tai saaliin käsittelyyn.
Levinneisyys
Tiimalasidelfiinin pääasiallinen levinneisyys on Etelämantereen ympärillä, erityisesti eteläisissä off-shore-vesissä ja subantarktisilla alueilla. Niitä on nähty myös Uuden-Seelannin eteläpuolisilla vesillä ja Chilen eteläisillä merialueilla. Laji esiintyy luultavasti ympäri Eteläisellä Jäämerellä, mutta tarkka levinneisyys ja populaation koko ovat huonosti tunnettuja johtuen alueen vaikeasta saavutettavuudesta.
Lisääntyminen ja suojelu
Tiimalasidelfiinistä on rajallisesti tietoa lisääntymiskäyttäytymisestä ja elinkierron yksityiskohdista. Naaras synnyttää todennäköisesti yksittäisiä poikasia, ja poikueen kasvatus tapahtuu avoimissa merivesissä, mutta tarkat tiedot tiineysajasta ja poikasten syntymäkoolla ovat puutteellisia. Vaikka laji ei nykyisin ole tunnettu olevan laajalti uhanalainen, sen etäiset elinalueet tekevät tarkan uhanalaisuusarvion vaikeaksi. Mahdollisia uhkia ovat ilmastonmuutoksesta ja ravintoketjun muutoksista johtuvat elinympäristön muutokset sekä ihmistoiminnan vaikutukset meriin. Seuranta ja lisätutkimukset ovat tärkeitä, jotta lajin tilaa voidaan ymmärtää paremmin ja tarvittaessa suojelutoimia kohdistaa.
Tiimalasidelfiini on erikoinen ja helppo tunnistaa näyttävän mustavalkoisen kontrastivärityksensä ansiosta. Sen etäisyys ihmistoiminnasta ja elinympäristön kylmyys tekevät tutkimuksesta haasteellista, joten uusia havaintoja ja tutkimuksia toivotaan lajin elintapojen ja määrien selvittämiseksi.