Hyaenodont

Yleiset ominaisuudet

Niillä oli pitkät kallot, hoikat leuat, hoikat vartalot ja taipumus kävellä varpaillaan eikä tasajalkaa (plantigrade). Niiden koko vaihteli 30-140 cm:n välillä olkapäästä. Hyaenodon gigas, kookkain laji, oli jopa 1,4 metriä korkea olkapäästä, 10 jalkaa pitkä ja painoi noin 500 kiloa, mutta suurin osa lajeista painoi 5-15 kiloa, mikä vastaa keskikokoisen koiran painoa. Niiden kalloista saadut fossiiliset todisteet osoittavat, että niillä oli erityisen terävä hajuaisti, ja niiden hampaat olivat sopeutuneet pikemminkin leikkaamiseen kuin murskaamiseen.

Hampaat

Hyaenodontit olivat pääasiassa lihansyöjiä. Ne eivät murskanneet pääluita, koska niiltä puuttuivat murskahampaat. Tämä on ristiriidassa nykyisten hyaenojen kanssa, jotka voivat murskata suurempien saaliiden luut. Näin ne saavat hyvän kalsiuminlähteen ja pääsevät käsiksi erittäin ravinteikkaaseen luuytimeen. Nykyaikaisilla karhuilla ja koirilla on myös kyky murskata luita, mutta ei samassa määrin kuin hyaenoilla. Hyeenodontit eivät siis pystyneet käsittelemään hampaidensa avulla muita ruokia kuin lihaa.

Hyaenodontidien karnasialihakset ovat yleensä toinen ylä- ja kolmas alahammas. Joillakin hyaenodontideilla oli kuitenkin leuassaan jopa kolme paria karnassialihampaita tai karnassialihampaiden kaltaisia molaarihampaita.

Life-style

Kokonsa laajuuden vuoksi on todennäköistä, että eri lajit saalistivat eri tavoin, minkä ansiosta ne pystyivät täyttämään monia erilaisia saalistajan markkinarakoja. Pienemmät saalistivat laumoissa yöllä susien tapaan, ja isommat ja hurjemmat saalistivat yksin päivällä käyttäen pääasiallisena aseenaan pelkkää kokoaan ja mahtavia leukojaan.