Kolibrit ovat Trochilidae-heimon pieniä lintuja. Ne elävät pääosin Amerikan mantereella eteläisestä Kanadasta Tyynenmeren ja Atlantin rannoilta Etelä-Amerikan etelärajoille saakka.

Ne kuuluvat pienimpiin lintuihin: useimmat lajit ovat noin 7,5–13 cm:n pituisia. Pienin tunnettu laji on mehiläiskolibri (Mellisuga helenae), jonka pituus on noin 5–6 cm ja paino vain 1,6–2 grammaa. Kolibrien siipien nopeus vaihtelee lajista riippuen tyypillisesti 12–80 kertaa sekunnissa; ne voivat leijua ilmassa räpyttelemällä siipiään nopeasti. Kolibrit ovat myös ainoa linturyhmä, joka pystyy lentämään takaperin. Monet lajit voivat saavuttaa lyhyissä pyrähdyksissä yli 15 m/s (noin 54 km/h).

Leijuminen ja lentotekniikka

Kolibrien leijuminen perustuu erikoistuneeseen siiven liikerataan: siipi liikkuu kuin kahdeksikko, mikä tuottaa nosteen sekä ylöspäin että taaksepäin molemmilla iskupulsseilla. Tämän ansiosta kolibrit pystyvät paikalleen leijumiseen, päinvastaiseen lentoon ja äärimmäisen ketteriin suunnanmuutoksiin. Niiden suuria lentolihaksia tukee nopea aineenvaihdunta; lepovaiheessa ne usein laskevat aineenvaihduntansa torpor-tilaan säästääkseen energiaa.

Sydämenlyönnit voivat olla levossa hyvin nopeita ja aktiivisella lennolla jopa yli 1 200 lyöntiä minuutissa. Korkea energiantarve näkyy myös ruokavaliossa ja käyttäytymisessä.

Ravinto

  • Perusravinto on kukkien nektari, joka tarjoaa nopeasti imeytyvää sokeria.
  • Proteiinia ja muita ravinteita kolibrit saavat saalistamalla pieniä hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä; ne voivat napata niitä ilmasta tai kerätä kukkien läheltä.
  • Niiden pitkä, putkimainen nokka ja erikoistunut kieli mahdollistavat nektarin noukkimisen nopeasti.

Lisääntyminen ja käyttäytyminen

Useimmilla lajeilla koiraat esittävät näyttäviä lentonäytöksiä ja väri- tai ääni­esittelyjä hurmatakseen naaraita. Pesät ovat pieniä, kupin muotoisia ja usein kiedottu sammaleella sekä pehmustettu esimerkiksi linnun höyhenillä — emolinnuilla on pääsääntöisesti ainoa hoitovastuu poikasista. Munat ovat hyvin pieniä (usein noin 1–2 cm pituisia) ja pesueeseen kuuluu tavallisesti 1–3 munaa.

Monet kolibrit lajit vaeltavat pitkiäkin matkoja; esimerkiksi jotkin pohjoisamerikkalaiset lajit ylittävät vuosittain pitkiä merialueita muuttoreiteillään.

Ulkonäkö ja värit

Kolibrien kirkkaat ja muuttuvat värit johtuvat usein höyhenissä olevasta iridoresenssista — höyhenien mikrostruktuuri heijastaa valoa eri tavoin, jolloin värit näyttävät hohtavilta ja riippuvat katselukulmasta. Tämä erottaa ne monista muista linturyhmistä, joissa värit ovat lähinnä pigmenttien aikaansaamia.

Suojaaminen ja ihmisen vaikutus

Kolibreihin kohdistuvat uhkat ovat muun muassa elinympäristöjen pirstoutuminen, kasvinsuojeluaineiden ja pölyttäjäbiotooppien vähentyminen, ikkuna- ja rakennuskolari sekä petokissat. Monet lajit hyötyvät luonnonmukaisesta puutarhasuunnittelusta ja nektaririkkaista kukkaryhmistä.

Jos haluat houkutella kolibreja puutarhaasi, seuraavat vinkit ovat hyödyllisiä:

  • Käytä kolibreille tarkoitettuja ruokinta-astioita ja tarjoa sokerivettä suhteella 1 osaa sokeria : 4 osaa vettä (kuuma liuos liuottaa sokerin parhaiten; käytä valkoista ruokosokeria, älä punaista väriainetta).
  • Puhdista ruokintalaitteet säännöllisesti (noin 2–3 päivän välein helteellä), jotta home ei keräänny.
  • Istuta nektaripitoisia kasveja, esimerkiksi monivuotisia kukkia ja pensaita, jotka kukkivat eri aikaan vuodesta.
  • Vältä torjunta-aineiden käyttöä, jotta hyönteiset pysyvät turvallisina ravinnonlähteinä.

Muita kiinnostavia faktoja

  • Trochilidae-heimoon kuuluu yli 300 — nykyarvioiden mukaan noin 360 — lajia.
  • Kolibrit pystyvät kuluttamaan päivittäin jopa suuren osan omasta painostaan energiana.
  • Ne ovat tärkeimpiä pölyttäjiä monille kasveille, erityisesti sellaisille, joiden kukat ovat kapeita ja pitkiä.

Kolibrit ovat viehättäviä esimerkkejä siitä, kuinka pieni koko voi kätkeä uskomattoman erikoistuneita sopeutumia: nopean lennon, tarkat ruokailutekniikat, hohtavat värit ja poikkeuksellisen korkean aineenvaihdunnan. Suojelu ja luonnon monimuotoisuuden tukeminen auttavat varmistamaan, että nämä pienet, energiset linnut pysyvät näkyvillä tulevillekin sukupolville.