Satavuotinen sota | Ranskan ja Englannin välillä
Satavuotinen sota käytiin Ranskan ja Englannin välillä myöhäiskeskiajalla vuosina 1337-1453.
Sota kesti 116 vuotta, ja se alkoi, koska Ranskan Kaarle IV kuoli vuonna 1328 ilman välitöntä miespuolista perillistä (poikaa tai nuorempaa veljeä). Englannin Edward III uskoi, että hänellä oli silloin oikeus tulla Ranskan uudeksi kuninkaaksi äitinsä kautta.
Koska ranskalaiset eivät halunneet vierasta kuningasta, Ranskan Filip VI sanoi olevansa kuningas, koska salilainen laki esti ranskalaisia naisia hallitsemasta tai siirtämästä oikeutta hallita pojilleen. Molemmat maat ryhtyivät sotaan, koska englantilaisilla ei ollut tätä sääntöä.
Ajan mittakaavassa oleva kartta sodasta.
Aloita
Sodan alkaessa Ranska oli Englantia vahvempi, koska se oli varakkaampi. Ranskalaisilla ritareilla ja raskaalla ratsuväellä oli myös suuri sotilaallinen maine koko kristikunnassa. Lisäksi Ranskassa oli noin 17 miljoonaa ihmistä, mutta Englannissa vain noin 4 miljoonaa. Ranska oli kuitenkin keskiajalla hajautettu feodaalimonarkia, joten se ei ollut yhtä yhtenäinen kuin Englanti. Ranskalla oli liitto Skotlannin ja Böömin kanssa, ja Englantia tukivat osa Alankomaista ja jotkut Ranskan alueet, jotka olivat lojaaleja Englannin Plantagenet-kuninkaille.
Englantilaiset saavuttivat suuren merivoiton Sluysin taistelussa vuonna 1340, joka esti Ranskaa hyökkäämästä Englantiin. Suurin osa sodan loppuosasta käytiin Ranskassa. Sitten Englanti voitti ylivoimaisen voiton Crécyn taistelussa vuonna 1346 kaikkia vastuksia vastaan. Englantilaisen pitkäjousen ja seipäiden käyttö ranskalaista ratsuväkeä vastaan oli ratkaisevassa asemassa tuossa voitossa.
Aselepo
Vuosina 1348-1356 taisteltiin hyvin vähän, koska musta surma tappoi paljon ihmisiä Englannissa ja vielä enemmän ihmisiä Ranskassa. Musta prinssi Edward voitti sitten Englannin loistavasti Poitiersin taistelussa. Ranskan kuningas Johannes II vangittiin taistelussa. Englantilaiset hyökkäsivät uudelleen Ranskaan, mutta eivät pystyneet valtaamaan enää yhtään kaupunkia. Vuonna 1360 solmittu aselepo antoi Englannille noin neljänneksen Ranskasta. Satavuotisen sodan ensimmäistä osaa kutsutaan Edvardin sodaksi.
Käynnistä uudelleen
Sota alkoi uudelleen vuonna 1369. Uusi Ranskan kuningas Kaarle V menestyi paremmin, ja Bertrand du Guesclin oli hänen paras ritarinsa. Ranska liittoutui Kastilian kanssa Englantia ja Portugalia vastaan, ja osa taisteluista levisi Espanjaan ja Portugaliin. Ranska sai takaisin suurimman osan Englannille luovutetuista alueista, ja Bertrand du Guesclin saavutti suuria ranskalaisvoittoja Cocherelin ja Pontvallainin taisteluissa. Rauha jatkui vuosina 1389-1415. Sodan toista osaa kutsutaan Karoliiniseksi sodaksi.
Henry V
Sodan tunnetuin osa alkoi vuonna 1415, kun Englannin Henrik V hyökkäsi Ranskaan ja voitti surullisenkuuluisan Agincourtin taistelun, jälleen suurten pitkäjousimiestensa ansiosta. Suuren osan ranskalaisesta aatelistosta sanotaan saaneen surmansa taistelussa. Ranskan kuningas Kaarle VI oli mielisairas eikä kyennyt hallitsemaan, ja lähes kaikki hänen poikansa kuolivat nuorina.
Ranskan kuningatar, Baijerin Isabeau, nai yhden tyttäristään Henrik V:n kanssa ja allekirjoitti Troyesin sopimuksen, jolla Henrik V:stä tuli Ranskan seuraava kuningas. Sekä Henrik V että Kaarle VI kuolivat samoihin aikoihin vuonna 1422. Englantilaiset uskoivat, että Henrik V:n poika, Englannin Henrik VI, oli nyt Ranskan laillinen kuningas, ja monet ranskalaiset olivat samaa mieltä.
Kaarle VII
Kaarle VI:n viimeinen poika, Ranskan Kaarle VII, sanoi, että hänen pitäisi tulla uudeksi kuninkaaksi, mutta monet ranskalaiset sanoivat, ettei hän ansainnut kuninkaan asemaa, koska he pitivät häntä äpäränä.
Englantilaiset jatkoivat maakaappauksia Ranskassa ja liittoutuivat Burgundin kanssa. He saivat toisen suuren voiton Verneuilin taistelussa, mutta vuonna 1429 Jeanne d'Arc johti ranskalaiset menestykseen Orleansin piirityksessä. Samana vuonna Patayn taistelussa ranskalaiset ritarit La Hiren johdolla saavuttivat suuren voiton, ja raskas ratsuväki tappoi suurimman osan englantilaisista veteraanisista pitkäjousimiehistä. Johanna sai takaisin monia Koillis-Ranskan kaupunkeja ja toi Kaarle VII:n kruunajaisiinsa, mutta Pariisia hän ei saanut takaisin.
Burgundilaiset vangitsivat hänet vuonna 1430, tuomitsivat hänet kerettiläisyydestä ja polttivat hänet roviolla vuonna 1431. Hänen kuolemansa jälkeen ranskalaiset jatkoivat alueensa valtaamista takaisin pala palalta. Ranska voitti diplomaattisesti vuonna 1435 Arrasin rauhansopimuksella, joka sai Burgundin luopumaan Englannin liittolaisuudesta ja tekemään rauhan ranskalaisten kanssa. Vuonna 1450 Ranska saavutti toisen suuren voiton Formignyn taistelussa ja valloitti Normandian takaisin.
End
Sota päättyi vuonna 1453 ranskalaisten murskavoittoon Castillonin taistelussa, jossa Jean Bureaun ja hänen veljensä Gaspardin valmistamia lähes 300 tykkiä käytettiin ensimmäistä kertaa taistelussa. Sodan kolmatta ja viimeistä osaa kutsutaan Lancastrian sodaksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli sadan vuoden sota?
A: Satavuotinen sota oli Ranskan ja Englannin välinen konflikti, joka käytiin myöhäiskeskiajalla vuosina 1337-1453.
K: Kuinka kauan sota kesti?
V: Sota kesti 116 vuotta.
K: Mikä aiheutti satavuotisen sodan?
V: Satavuotinen sota alkoi, kun Ranskan Kaarle IV kuoli vuonna 1328 ilman välitöntä miespuolista perillistä, mikä sai Englannin Edvard III:n uskomaan, että hänellä oli oikeus tulla Ranskan kuninkaaksi äitinsä kautta. Koska Ranskan laki esti naisia hallitsemasta tai siirtämästä oikeuksia pojilleen, molemmat maat ryhtyivät sotaan tämän erimielisyyden vuoksi.
Kysymys: Kuka oli Ranskan Kaarle IV?
V: Ranskan Kaarle IV oli kuningas, joka kuoli vuonna 1328 ilman välitöntä miespuolista perillistä, mikä johti satavuotisen sodan alkamiseen.
K: Kuka uskoi, että hänellä oli oikeus tulla Ranskan kuninkaaksi Kaarle IV:n kuoleman jälkeen?
V: Englannin Edward III uskoi, että hänellä oli oikeus tulla Ranskan kuninkaaksi äitinsä kautta Kaarle IV:n kuoleman jälkeen.
K: Miksi Ranskan laki ei sallinut naisten hallita tai siirtää oikeuksia pojilleen?
V: Ranskan laki kielsi naisia hallitsemasta tai siirtämästä oikeuksia, koska se noudatti salilaista lakia, jonka mukaan vain miehet voivat periä maata ja arvonimiä.
K: Mitä tapahtui tämän Englannin ja Ranskan välisen erimielisyyden seurauksena?
V: Tämän Englannin ja Ranskan välisen erimielisyyden seurauksena molemmat maat ryhtyivät sotaan toisiaan vastaan, mikä aloitti niin sanotun satavuotisen sodan.
