Indo-Pakistanin sota vuonna 1971
Intian ja Pakistanin sota vuonna 1971 oli Intian ja Pakistanin välinen sotilaallinen konflikti. Se kesti vain 13 päivää, ja sitä pidetään yhtenä historian lyhyimmistä sodista.
Sodan aikana Intian ja Pakistanin joukot taistelivat itä- ja länsirintamalla. Sota päättyi, kun Pakistanin asevoimien itäinen johto allekirjoitti 16. joulukuuta 1971 antautumiskirjan (1971). Antautumisen jälkeen Itä-Pakistan erosi itsenäiseksi Bangladeshin valtioksi. Intia otti sotavangeiksi noin 97 368 länsi-pakistanilaista, jotka olivat Itä-Pakistanissa sen itsenäistyessä, mukaan lukien noin 79 700 Pakistanin armeijan sotilasta ja puolisotilaallista henkilökuntaa sekä 12 500 siviiliä.
Lännen ja Neuvostoliiton osallistuminen
Neuvostoliitto asettui Bangladeshin puolelle ja tuki Intian armeijaa ja Mukti Bahinia sodan aikana. Neuvostoliitto ajatteli, että Bangladeshin itsenäistyminen heikentäisi sen kilpailijoiden - Yhdysvaltojen ja Kiinan - asemaa. Neuvostoliitto vakuutti Intialle, että jos vastakkainasettelu Yhdysvaltojen tai Kiinan kanssa kehittyisi, se ryhtyisi vastatoimiin. Tämä vakuutus kirjattiin elokuussa 1971 allekirjoitettuun Intian ja Neuvostoliiton ystävyyssopimukseen.
Yhdysvallat tuki Pakistania poliittisesti ja toimituksin. Presidentti Richard Nixon ja hänen ulkoministerinsä Henry Kissinger pelkäsivät Neuvostoliiton laajentumista Etelä- ja Kaakkois-Aasiaan. Pakistan oli Kiinan kansantasavallan läheinen liittolainen, jonka kanssa Nixon oli neuvotellut lähentymisestä. Nixon aikoi vierailla Kiinassa helmikuussa 1972. Nixon pelkäsi, että Intian hyökkäys Länsi-Pakistaniin antaisi Neuvostoliitolle vallan alueella. Se heikentäisi vakavasti Yhdysvaltojen maailmanlaajuista asemaa ja Yhdysvaltojen uuden hiljaisen liittolaisen Kiinan alueellista asemaa. Osoittaakseen Kiinalle, että Yhdysvallat on hyväuskoinen liittolainen, Nixon lähetti Pakistaniin sotilastarvikkeita Jordanian ja Iranin kautta ja kannusti samalla Kiinaa lisäämään asetoimituksiaan Pakistaniin. Nixonin hallinto jätti myös huomiotta saamansa raportit Pakistanin armeijan "kansanmurhaavasta" toiminnasta Itä-Pakistanissa, erityisesti Bloodin sähkeen. Tämä aiheutti laajaa kritiikkiä ja tuomiota sekä kongressissa että kansainvälisessä lehdistössä. Yhdysvallat esitti YK:n turvallisuusneuvostolle päätöslauselman, jossa vaadittiin tulitaukoa ja Intian ja Pakistanin asevoimien vetäytymistä. Neuvostoliitto käytti veto-oikeuttaan sitä vastaan. Seuraavina päivinä Nixon ja Kissinger yrittivät saada Intiaa vetäytymään, mutta he eivät onnistuneet.
Presidentti Nixon pyysi Irania ja Jordaniaa lähettämään F-86-, F-104- ja F-5-hävittäjänsä Pakistanin avuksi.
Kun Pakistanin tappio itäisellä sektorilla näytti varmalta, Nixon lähetti lentotukialus USS Enterprisen johtaman lentotukialusryhmän Bengalinlahdelle. Enterprise ja sen saattoalukset saapuivat asemiin 11. joulukuuta 1971. Venäläisen dokumentin mukaan Yhdistynyt kuningaskunta lähetti lahdelle lentotukialus HMS Eaglen johtaman lentotukialusryhmän.
Neuvostoliiton laivasto lähetti 6. joulukuuta ja 13. joulukuuta Vladivostokista kaksi risteilijä- ja hävittäjäjoukkoa sekä ydinohjuksilla varustetun sukellusveneen, jotka seurasivat Yhdysvaltojen Task Force 74:ää Intian valtamerellä 18. joulukuuta 1971-7. tammikuuta 1972. Neuvostoliitolla oli myös ydinsukellusvene, joka auttoi torjumaan USS Enterprisen operaatiojoukon aiheuttamaa uhkaa Intian valtamerellä.
Verisähke
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä oli vuoden 1971 Intian ja Pakistanin sota?
A: Vuoden 1971 Indo-Pakistanin sota oli Intian ja Pakistanin välinen sotilaallinen konflikti.
K: Kuinka kauan sota kesti?
V: Sota kesti vain 13 päivää.
K: Missä Intian ja Pakistanin joukot taistelivat sodan aikana?
V: Intian ja Pakistanin joukot taistelivat itä- ja länsirintamilla.
K: Milloin sota tosiasiallisesti päättyi?
V: Sota päättyi käytännössä sen jälkeen, kun Pakistanin asevoimien itäinen komentokunta allekirjoitti antautumiskirjan (1971) 16. joulukuuta 1971.
K: Mitä tapahtui antautumisen jälkeen?
V: Antautumisen jälkeen Itä-Pakistan erosi itsenäiseksi Bangladeshin valtioksi.
K: Kuinka monta länsi-pakistanilaista Intia otti sotavankeina?
V: Intia otti sotavangeiksi noin 97 368 länsipakistanilaista, jotka olivat Itä-Pakistanissa sen itsenäistymisen aikaan, mukaan lukien noin 79 700 Pakistanin armeijan sotilasta ja puolisotilaallista henkilöstöä sekä 12 500 siviiliä.
Kysymys: Pidetäänkö vuoden 1971 Intian ja Pakistanin välistä sotaa yhtenä historian lyhyimmistä sodista?
V: Kyllä, vuoden 1971 Intian ja Pakistanin sotaa pidetään yhtenä historian lyhyimmistä sodista.
