Länsi-Pakistan: historia, perustaminen ja hajoaminen 1955–1971

Tutustu Länsi-Pakistanin perustamiseen 1955, etnisiin jännitteisiin, vuoden 1971 sisällissotaan ja Bangladeshiksi irtautumiseen — ytimekäs historiallinen katsaus syihin ja seurauksiin.

Perustaminen (1955)

Länsi-Pakistanin maakunta perustettiin 14. lokakuuta 1955 yhdistämällä läntisen siiven maakunnat, osavaltiot ja heimoalueet. Maakunta muodostui kahdestatoista divisioonasta, ja maakunnan pääkaupunki perustettiin Lahoreen. Itä-Bengalin maakunta nimettiin uudelleen Itä-Pakistaniksi, ja maakunnan pääkaupunki oli Dacca. Liittovaltion hallitus muutti vuonna 1959 Karachista Rawalpindiin (väliaikainen pääkaupunki Islamabadin valmistumiseen asti), ja liittovaltion lainsäädäntöelin muutti Daccaan.

Perustamisen taustalla oli niin kutsuttu "Yhden yksikön" (One Unit) -politiikka, jonka tavoitteena oli yhdistää läntisen siiven hajanaiset alueet yhden hallinnollisen yksikön alle. Käytännössä tähän kuuluivat nykyisten Punjabin, Sindhin, North-West Frontier Provincesin (NWFP) ja Baluchistanin alueet sekä lukuisat prinssivaltakunnat ja heimoalueet (esimerkiksi Bahawalpur, Khairpur ja Kalat). Virallisena perusteluna esitettiin hallinnon yksinkertaistamista, taloudellisten kustannusten alentamista ja alueellisten ennakkoluulojen vähentämistä, mutta politiikkaa kritisoitiin myös keskittämisestä ja paikallisten itsehallintoperiaatteiden kaventamisesta.

Hallinnollinen rakenne ja yhteiskunnalliset jännitteet

Länsi-Pakistan muodosti lohkon, jonka asukkaat vaikuttivat homogeenisilta (toistensa kaltaisilta). Uudella alueella oli kuitenkin eri etnisiä ryhmiä ja kieliä edustavia ihmisiä. Yhden yksikön politiikkaa pidettiin järkevänä hallinnollisena uudistuksena, joka vähentäisi menoja ja poistaisi maakuntien ennakkoluulot. Vuoden 1958 sotilasvallankaappauksen myötä maakuntaa uhkasivat kuitenkin vaikeudet, kun pääministerin virka lakkautettiin ja presidentti otti Länsi-Pakistanin toimeenpanovallan haltuunsa. Presidentti Yahya Khan lakkautti Länsi-Pakistanin maakunnan heinäkuussa 1970.

Vaikka hallinnollinen yhtenäistäminen näennäisesti loi "yhden osavaltion" lännelle, todellisuudessa eri alueiden välinen taloudellinen, poliittinen ja kielellinen epätasa-arvo säilyi. Monet paikalliset etniset ryhmät ja alueelliset johtajat kokivat menettäneensä vaikutusmahdollisuuksiaan, ja lännen sisäinen poliittinen kilpailu ei hävinnyt, vaan siirtyi uusiksi valtataisteluiksi maakunnan sisälle. Lisäksi Itä- ja Länsi-Pakistanin väliset jännitteet – esimerkiksi taloudelliset erot, edustuksellisuus ja kielikysymykset – kärjistyivät ajan myötä, mikä heikensi liittovaltion yhtenäisyyttä.

Sotilasvallat ja poliittinen kriisi

Yksi merkittävä virstanpylväs oli vuoden 1958 armeijan vallankaappaus, jonka seurauksena kenraali Ayub Khan nousi valtaan ja asetti maan sotilasjohdon alaisuuteen. Ayubin kaudella keskushallinnon valta entisestään vahvistui, ja poliittiset vapaudet olivat rajoitetut. Myöhemmin, vuonna 1969, kenraali Yahya Khan otti vallan ja lupasi palauttaa siviilihallinnon järjestämällä parlamenttivaalit. Yahya Khanin päätökset, mukaan lukien Länsi-Pakistanin maakunnan lakkauttaminen heinäkuussa 1970 sekä vaalien aikataulutus, muodostivat suoran taustan vuoden 1970–1971 kriiseille.

Vuoden 1970 vaalit ja hajoaminen (1971)

Joulukuussa 1970 pidetyissä parlamenttivaaleissa Mujibur Rahmanin johtama Awami-liitto voitti parlamentin paikkojen enemmistön (kaikki paitsi kaksi Itä-Pakistanille osoitetuista 162 paikasta). Awami League kannatti Itä-Pakistanin laajempaa autonomiaa (tai itsehallintoa), mutta sotilashallitus ei sallinut Mujibur Rahmanin muodostaa hallitusta.

Tilanne kärjistyi radikaalisti: 25. maaliskuuta 1971 Länsi-Pakistanin asevoimat käynnistivät suuren mittakaavan operaation, joka tunnetaan nimellä Operation Searchlight, vastatakseen Itä-Pakistanissa kasvaneeseen itsenäisyysliikkeeseen. Tapahtumat johtivat laajaan verenvuodatukseen, siviilien uhreihin ja massiiviseen pakolaiskriisiin: miljoonat itäpakistanilaiset pakenivat Intiaan. Kapinallisten vastarintaliike, Mukti Bahini, käynnisti sissisodan Pakistanin armeijaa vastaan. Kansainvälinen yhteisö reagoi pakolaisvirtaan ja väkivaltaan, ja Intia puuttui konfliktiin armeijan ja humanitaaristen syiden seurauksena joulukuussa 1971.

Intian sotilaallinen väliintulo yhdessä paikallisen vapautusliikkeen menestyksen kanssa johti Pakistanin armeijan antautumiseen Itä-Pakistanissa 16. joulukuuta 1971. Tämän myötä Itä-Pakistanista muodostui itsenäinen Bangladeshin valtio, ja termi Länsi-Pakistan menetti merkityksensä liittovaltion hajottua. Vuoden 1971 tapahtumat jättivät syvät jäljet alueen ihmisille ja politiikalle: ne aiheuttivat mittavia inhimillisiä kärsimyksiä ja muovasivat Etelä-Aasian geopoliittista karttaa pysyvästi.

Seuraukset ja jälkivaikutukset

Itsenäisyyden jälkeen Pakistanissa palautettiin myöhemmin perinteisempi jako osavaltioihin ja alueisiin, ja Länsi-Pakistanin yhtenäisyys poistui käytännöstä. Bangladeshin itsenäisyys nostatti kansainvälisen huomion ihmisoikeusrikkomuksiin ja pakolaisongelmiin, ja tapahtumien jälkeen alueella käynnistettiin useita oikeudellisia ja poliittisia prosesseja sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Historiallisesti vuodet 1955–1971 näyttäytyvät esimerkkinä siitä, miten hallinnollinen keskittäminen, etniset ja kielelliset jännitteet sekä poliittisen vallan kysymykset voivat johtaa vakaviin yhteiskunnallisiin purkauksiin, jos ne jätetään ratkaisematta rauhanomaisin keinoin.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä oli 14. lokakuuta 1955 perustetun maakunnan nimi?

K: Missä Länsi-Pakistanin maakunnan pääkaupunki sijaitsi?

Kysymys: Mihin pyrittiin "yhden yksikön politiikalla"?

K: Milloin presidentti Yahya Khan lakkautti Länsi-Pakistanin maakunnan?

K: Kuka sai parlamentin enemmistön joulukuussa 1970 pidetyissä parlamenttivaaleissa?

Hae kirjaimella