Luovutuskirja (bengali: আত্মসমর্পনের দলিল) oli kirjallinen sopimus, joka mahdollisti Pakistanin asevoimien antautumisen Bangladeshin vapaussodassa. Antautuminen tapahtui Ramnan kilparadalla Daccassa 16. joulukuuta 1971. Itä-Pakistanin Pakistanin asevoimien yhteinen komentaja kenraaliluutnantti A A K Niazi ja Bangladeshin ja Intian liittoutuneiden joukkojen yhteinen komentaja kenraaliluutnantti Jagjit Singh Aurora allekirjoittivat asiakirjan tuhansien hurraavien yleisönosastojen keskellä kilparadalla. Bangladeshin asevoimien apulaispäällikkö, ilmavoimien komentaja A. K. Khandker ja Intian itäisen komennuskunnan kenraaliluutnantti J F R Jacob toimivat antautumisen todistajina.

Tausta ja merkitys

Antautumiskirja merkitsi Bangladeshin vapaussodan käytännössä loppua ja varmisti käytännössä Pakistanin Itä-Pakistanissa toimineiden joukkojen täydellisen antautumisen. Tapahtumaa pidetään yhtenä Etelä-Aasian sodan käännekohdista: antautuminen johti Bangladeshin itsenäisyyden vakiintumiseen ja laajempaan alueelliseen vaikutukseen Intian ja Pakistanin välisissä suhteissa. Tilanne oli seurausta kuukausien taisteluista, humanitaarisesta kriisistä ja Intian väliintulosta vuoden 1971 lopulla.

Allekirjoittajat ja todistajat

  • Pakistanin puolesta: kenraaliluutnantti A A K Niazi (Itä-Pakistanin asevoimien komentaja)
  • Liittoutuneiden puolesta: kenraaliluutnantti Jagjit Singh Aurora (Bangladeshin ja Intian liittoutuneiden joukkojen komentaja)
  • Todistajat: A. K. Khandker (Bangladeshin asevoimien apulaispäällikkö, ilmavoimien komentaja) ja kenraaliluutnantti J F R Jacob (Intian itäinen komennus)

Antautumisdokumentti sisälsi käytännössä käskyn Pakistanin Itä-Pakistanin joukkojen luovuttamisesta, aseiden, varustuksen ja sotilashenkilöstön luovuttamisesta sekä vastatoimien lopettamisesta kyseisellä alueella.

Sotavangit ja palautus

Tämän jälkeen Intian armeija otti sotavangeiksi noin 93 000 pakistanilaista sotilasta ja virkamiestä, mikä on suurin määrä sotavankeja sitten toisen maailmansodan. Suuri osa vangitusta henkilöstöstä sijoitettiin erityisille leireille Intiassa. Vankien palautus ja poliittinen vastuunjako olivat keskeisiä neuvottelunaiheita sodan jälkeen.

Vankien ja siviilivangittujen palautuksesta sovittiin myöhemmin osana kolmikantaisia neuvotteluja, ja heidät palautettiin Delhin sopimuksen ehtojen mukaisesti myöhemmin 1970‑lukulla.

Seuraukset

Antautuminen ja sen jälkeiset järjestelyt vaikuttivat merkittävästi Pakistanin, Intian ja uuden Bangladeshin välisiin suhteisiin. Sotatoimet olivat jättäneet laajat humanitaariset ja materiaalivahingot Itä-Pakistaniin, ja jälleenrakennus sekä pakolaisten paluu olivat keskeisiä haasteita. Tapahtuma synnytti myös oikeudellisia ja poliittisia keskusteluja sodan vastuista, sotarikoksista ja kansainvälisestä oikeudesta, jotka pitkäkestoisesti muovasivat alueen politiikkaa.

Antautumisen aikalaiskuvat ja -tallenteet ovat jääneet historian dokumenteiksi, ja 16. joulukuuta tunnetaan Bangladeshissa edelleen voittopäivänä ja itsenäisyyden merkkipäivänä.