Daccan antautumisasiakirja 16.12.1971: Pakistanin joukkojen antautuminen
Daccan antautumisasiakirja 16.12.1971: Pakistanin joukkojen antautuminen Bangladeshin vapaussodassa — tapahtumat, allekirjoitukset ja 93 000 sotavankia.
Luovutuskirja (bengali: আত্মসমর্পনের দলিল) oli kirjallinen sopimus, joka mahdollisti Pakistanin asevoimien antautumisen Bangladeshin vapaussodassa. Antautuminen tapahtui Ramnan kilparadalla Daccassa 16. joulukuuta 1971. Itä-Pakistanin Pakistanin asevoimien yhteinen komentaja kenraaliluutnantti A A K Niazi ja Bangladeshin ja Intian liittoutuneiden joukkojen yhteinen komentaja kenraaliluutnantti Jagjit Singh Aurora allekirjoittivat asiakirjan tuhansien hurraavien yleisönosastojen keskellä kilparadalla. Bangladeshin asevoimien apulaispäällikkö, ilmavoimien komentaja A. K. Khandker ja Intian itäisen komennuskunnan kenraaliluutnantti J F R Jacob toimivat antautumisen todistajina.
Tausta ja merkitys
Antautumiskirja merkitsi Bangladeshin vapaussodan käytännössä loppua ja varmisti käytännössä Pakistanin Itä-Pakistanissa toimineiden joukkojen täydellisen antautumisen. Tapahtumaa pidetään yhtenä Etelä-Aasian sodan käännekohdista: antautuminen johti Bangladeshin itsenäisyyden vakiintumiseen ja laajempaan alueelliseen vaikutukseen Intian ja Pakistanin välisissä suhteissa. Tilanne oli seurausta kuukausien taisteluista, humanitaarisesta kriisistä ja Intian väliintulosta vuoden 1971 lopulla.
Allekirjoittajat ja todistajat
- Pakistanin puolesta: kenraaliluutnantti A A K Niazi (Itä-Pakistanin asevoimien komentaja)
- Liittoutuneiden puolesta: kenraaliluutnantti Jagjit Singh Aurora (Bangladeshin ja Intian liittoutuneiden joukkojen komentaja)
- Todistajat: A. K. Khandker (Bangladeshin asevoimien apulaispäällikkö, ilmavoimien komentaja) ja kenraaliluutnantti J F R Jacob (Intian itäinen komennus)
Antautumisdokumentti sisälsi käytännössä käskyn Pakistanin Itä-Pakistanin joukkojen luovuttamisesta, aseiden, varustuksen ja sotilashenkilöstön luovuttamisesta sekä vastatoimien lopettamisesta kyseisellä alueella.
Sotavangit ja palautus
Tämän jälkeen Intian armeija otti sotavangeiksi noin 93 000 pakistanilaista sotilasta ja virkamiestä, mikä on suurin määrä sotavankeja sitten toisen maailmansodan. Suuri osa vangitusta henkilöstöstä sijoitettiin erityisille leireille Intiassa. Vankien palautus ja poliittinen vastuunjako olivat keskeisiä neuvottelunaiheita sodan jälkeen.
Vankien ja siviilivangittujen palautuksesta sovittiin myöhemmin osana kolmikantaisia neuvotteluja, ja heidät palautettiin Delhin sopimuksen ehtojen mukaisesti myöhemmin 1970‑lukulla.
Seuraukset
Antautuminen ja sen jälkeiset järjestelyt vaikuttivat merkittävästi Pakistanin, Intian ja uuden Bangladeshin välisiin suhteisiin. Sotatoimet olivat jättäneet laajat humanitaariset ja materiaalivahingot Itä-Pakistaniin, ja jälleenrakennus sekä pakolaisten paluu olivat keskeisiä haasteita. Tapahtuma synnytti myös oikeudellisia ja poliittisia keskusteluja sodan vastuista, sotarikoksista ja kansainvälisestä oikeudesta, jotka pitkäkestoisesti muovasivat alueen politiikkaa.
Antautumisen aikalaiskuvat ja -tallenteet ovat jääneet historian dokumenteiksi, ja 16. joulukuuta tunnetaan Bangladeshissa edelleen voittopäivänä ja itsenäisyyden merkkipäivänä.
Säädöksen teksti
Pakistanin itäinen komentokeskus suostuu luovuttamaan kaikki Pakistanin asevoimat Bangladeshissa kenraaliluutnantti Jagjit Singh Auroralle, Intian ja Bangladeshin joukkojen ylipäällikölle itäisellä teatterialueella. Luovutus käsittää kaikki Pakistanin maa-, ilma- ja merivoimat sekä kaikki puolisotilaalliset joukot ja siviiliarmeijan joukot. Nämä joukot laskevat aseensa ja antautuvat paikoissa, joissa ne tällä hetkellä sijaitsevat, kenraaliluutnantti Jagjit Singh Auroran komennossa oleville lähimmille säännöllisille joukoille.
Pakistanin itäinen komentokeskus siirtyy kenraaliluutnantti Jagjit Singh Auroran alaisuuteen heti, kun tämä asiakirja on allekirjoitettu. Käskyjen noudattamatta jättäminen katsotaan antautumisehtojen rikkomiseksi, ja sitä käsitellään hyväksyttyjen sotilaslakien ja -käytäntöjen mukaisesti. Kenraaliluutnantti Jagjit Singh Auroran päätös on lopullinen, jos antautumisehtojen merkityksestä tai tulkinnasta syntyy epäselvyyttä.
Kenraaliluutnantti Jagjit Singh Aurora vakuuttaa juhlallisesti, että antautuvaa henkilöstöä kohdellaan arvokkaasti ja kunnioittavasti, mihin sotilaat ovat oikeutettuja Geneven yleissopimuksen määräysten mukaisesti, ja takaa kaikkien antautuvien PAKISTANIN sotilaallisten ja puolisotilaallisten joukkojen turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Kenraaliluutnantti Jagjit Singh Auroran komennossa olevat joukot suojelevat ulkomaalaisia, etnisiä vähemmistöjä ja Länsi-Pakistanista kotoisin olevaa henkilöstöä.
Allekirjoitettu:
(Jagjit Singh Aurora) kenraaliluutnantti, Intian ja Bangladeshin joukkojen ylipäällikkö itäisellä teatterialueella.
(Amir Abdullah Khan Niazi) Kenraaliluutnantti, sotatilalain hallintoviranomainen, vyöhyke B ja itäisen komentajan komentaja (Pakistan)
16. joulukuuta 1971"
Tämä asiakirja on nähtävillä Delhin kansallismuseossa (tammikuussa 2012).
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Bangladeshin vapaussodan antautumisasiakirja?
V: Antautumisasiakirja oli kirjallinen sopimus, joka mahdollisti Pakistanin asevoimien antautumisen Bangladeshin vapaussodassa.
K: Milloin antautuminen tapahtui?
V: Antautuminen tapahtui 16. joulukuuta 1971.
K: Kuka allekirjoitti antautumisasiakirjan?
V: Itä-Pakistanin Pakistanin asevoimien yhteinen komentaja kenraaliluutnantti A. A. K. Niazi ja Bangladeshin ja Intian liittoutuneiden joukkojen yhteinen komentaja kenraaliluutnantti Jagjit Singh Aurora allekirjoittivat asiakirjan.
K: Missä antautuminen tapahtui?
V: Antautuminen tapahtui Ramna Race Course -kilpailukentällä Daccassa.
K: Ketkä toimivat antautumisen todistajina?
V: Bangladeshin asevoimien apulaispäällikkö, ilmavoimien komentaja A. K. Khandker ja Intian itäisen komennuskunnan kenraaliluutnantti J. F. R. Jacob toimivat antautumisen todistajina.
K: Kuinka monta pakistanilaista sotilasta ja virkamiestä Intian armeija otti sotavangeiksi?
V: Intian armeija otti noin 93 000 pakistanilaista sotilasta ja virkamiestä sotavangeiksi.
K: Milloin pakistanilaiset joukot ja virkamiehet palautettiin kotimaahan?
V: Heidät palautettiin myöhemmin vuonna 1973 Delhin sopimuksen ehtojen mukaisesti.
Etsiä