Jalkaväen tykit
Jalkaväen tykit ovat jalkaväkiyksiköiden käyttöön tarkoitettuja tykistöaseita. Malleissa on tavallisesti lyhyet piiput, jotka ampuvat matalan nopeuden kranaattia. Ne ovat kevytrakenteisia, joten niitä on helppo siirtää taistelukentällä. Hyvin harvat jalkaväkitykit ovat edelleen jalkaväkiyksiköiden käytössä. Ne on korvattu kranaatinheittimillä, kevyillä panssarintorjunta-aseilla ja raskaammilla lankaohjatuilla ohjuksilla. Pakkaustykit ovat samanlaisia kuin jalkaväkitykki, mutta niillä tarkoitetaan sellaisia tykkejä, jotka on tarkoitettu purettaviksi liikkumista varten. Vuoristotykit ovat jalkaväen tykkejä, jotka on suunniteltu käytettäväksi vuoristotaistelussa. Ilmatorjuntatykit ovat laskuvarjojääkäreiden käyttöön suunniteltuja tykkejä. Niitä on helppo liikutella ja ne ovat kevyempiä kenttätykkeihin verrattuna.
Ranskalainen jalkaväkitykki, Puteaux 37mm tykki, 1916.
Historia
Jalkaväkitykit olivat ensimmäinen asevoimien käyttämä tykistötyyppi, ensin Kiinassa ja myöhemmin mongolien hyökkäyksen myötä Eurooppaan. Aluksi ne olivat yksinkertaisia valettuja piippuja, joita kutsuttiin ranskaksi pots de feriksi tai italiaksi vasi. Nämä aseet olivat pieniä ja liikkumattomia, ja niillä ammuttiin suuria pultteja tai karkeloita. Kun piipuista tuli pidempiä, oli keksittävä keino aseiden liikuttamiseen. Tämä johti kahteen eri ratkaisuun. Toinen oli hyvin kevyt käsiase, josta tuli arquebus. Toinen ratkaisu oli sijoittaa tykki pyörillä varustettuihin vaunuihin, kuten 2-pounder Culvern moyane, 1-pounder Falcon ja 3/4-pounder Falconet. Nämä kevyemmät renessanssiajan aseet johtivat 1600-luvulla 3- ja 4-puntaisten rykmenttitykkien kehittämiseen, erityisesti Kustaa Aadolfin armeijassa. Kevyitä 1600-luvun kenttätykkejä, joita Englannissa kutsuttiin drakeiksi, oli lähes 100 eri kaliiperia. Jokaisella oli oma nimensä, joista osa oli:
5 paunan, 3½ tuuman saker, paino 1 tonni.
4 paunan, 3 tuuman kätyri, joka painaa 3/4 tonnia.
2 paunan, 2¾ tuuman haukka, joka painaa 1/4 tonnia.
1 kilon painoinen, 2 tuuman haukansilmä, joka painaa 200 kiloa.
¾ paunaa, ¼ tuuman robinet, paino 100lbs.
Sakerin ja haukan kantama oli 360 ja 320 metriä, jos ne ammuttiin suoraan kohti maalia, ja 2 170 ja 1 920 metriä, jos ne ammuttiin ylöspäin suuntautuvassa kaaressa.
Vaikka härkiä käytettiin vetämään raskaampia kenttä- ja piiritystykkejä, joista osa oli vaunuissa eikä vaunuissa, ne olivat liian hitaita pysyäkseen jalkaväen mukana. Kevyempien tykkien vetämiseen käytettiin hevosia, mikä johti tykistön vaunujen ja hevoskärryjen kehittymiseen, jotka säilyivät 1800-luvun lopulle asti.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on jalkaväkipistooli?
A: Jalkaväkitykki on jalkaväkiyksiköiden käyttämä tykistöase.
K: Miten jalkaväkitykki eroaa muista tykistöaseista?
A: Jalkaväen tykeissä on yleensä lyhyet piiput, ne ampuvat matalan nopeuden ammuksia ja ovat kevyitä, jotta ne ovat helposti liikuteltavissa taistelukentällä.
K: Käytetäänkö jalkaväkitykkejä nykyäänkin yleisesti jalkaväkiyksiköissä?
V: Ei, hyvin harvoja jalkaväen tykkejä käytetään vielä nykyään. Ne on korvattu muilla aseilla, kuten kranaatinheittimillä, kevyillä panssarintorjunta-aseilla ja raskaammilla lankaohjatuilla ohjuksilla.
K: Mitä ovat pakkaustykit?
V: Pakkaustykit ovat samanlaisia kuin jalkaväkitykit, mutta ne on tarkoitettu irrotettaviksi liikkumista varten.
K: Mitä ovat vuoristotykit?
V: Vuoristotykit ovat jalkaväen tykkejä, jotka on suunniteltu erityisesti käytettäväksi vuoristotaistelussa.
K: Mitä ovat ilmatykit?
V: Ilmatorjuntatykit ovat jalkaväen tykkejä, jotka on suunniteltu laskuvarjojääkäreiden käyttöön. Ne ovat kevyempiä ja helpommin siirrettävissä kuin kenttätykit.
K: Miksi kranaatinheittimet ja lankaohjatut ohjukset korvaavat jalkaväen tykit?
V: Kranaatinheittimet ja lankaohjatut ohjukset ovat nykyaikaisessa sodankäynnissä tehokkaampia ja toimivampia. Ne ovat myös helpompia käyttää ja vaativat vähemmän työvoimaa.
