Jalkaväen tykit – historia, tyypit ja käyttö taistelukentällä
Jalkaväen tykit – kattava opas: historia, tyypit ja käyttö taistelukentällä. Tutustu kehitykseen, pakkaus-, vuoristo- ja ilmatorjuntatykkien eroihin sekä nykypäivän korvaajiin.
Jalkaväen tykit ovat jalkaväkiyksiköiden käyttöön tarkoitettuja tykistöaseita. Malleissa on tavallisesti lyhyet piiput, jotka ampuvat matalan nopeuden kranaattia. Ne ovat kevytrakenteisia, joten niitä on helppo siirtää taistelukentällä. Hyvin harvat jalkaväkitykit ovat edelleen jalkaväkiyksiköiden käytössä: ne on pitkälti korvattu kranaatinheittimillä, kevyillä panssarintorjunta-aseilla ja raskaammilla lankaohjatuilla ohjuksilla. Pakkaustykit ovat samanlaisia kuin jalkaväkitykki, mutta niillä tarkoitetaan sellaisia tykkejä, jotka on tarkoitettu purettaviksi liikkumista varten. Vuoristotykit ovat jalkaväen tykkejä, jotka on suunniteltu käytettäväksi vuoristotaistelussa. Ilmatorjuntatykit ovat laskuvarjojääkäreiden käyttöön suunniteltuja tykkejä. Niitä on helppo liikutella ja ne ovat kevyempiä kenttätykkeihin verrattuna.
Historia lyhyesti
Jalkaväkitykit yleistyivät 1800-luvun lopulla ja etenkin ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana, kun tarpeena oli antaa suoraa tuliapua jalkaväelle lähellä taistelulinjaa. Niitä käytettiin tukemaan hyökkäyksiä, tuhoamaan esteitä ja suojia sekä antamaan tarkkaa tulta lähelle omia joukkoja. Sotien jälkeen jalkaväkitykkejä kehitettiin kevyemmiksi ja siirrettävämmiksi, mutta vastaavasti kranaatinheittimet ja muut lyhyen kantaman tuliyksiköt veivät pitkään niiden aseman.
Tyypit ja rakenteelliset ominaisuudet
- Kevyet ja kannettavat mallit: tarkoitettu lähelle sijoittuvaan jalkaväkituen; usein asennettavissa jalustalle tai pienille pyörille.
- Pakkaustykit: suunniteltu purettaviksi ja kannettaviksi osissa, sopivat vaikeakulkuiseen maastoon ja nopeasti liikkuville joukoille.
- Vuoristotykit: pienempiä ja kevyempiä, helposti purettavia ja uudelleen koottavia, optimoitu vuoristo- ja kallio-olosuhteisiin.
- Ilmatorjunta- ja para-tykit: kevennettyjä versioita, jotka voidaan laskea tai kuljettaa laskuvarjolla tai nopeasti lastata kuljetuskalustoon.
Rakenteeltaan jalkaväkitykissä on usein lyhyt piippu ja yksinkertainen tukirakenne. Jarru- ja palautusjärjestelmät vaihtelevat: monet interbellum- ja toisen maailmansodan aikaiset mallit käyttivät mekaanisia palautus- tai lepotankojärjestelmiä, kun taas uudemmat mallit voivat sisältää tehokkaamman vaimennuksen. Suojaus (kilvet) on harvinaisempaa verrattuna kenttätykkeihin, koska jalkaväkitykit toimivat lähellä joukkoja ja liikuteltavuus on etusijalla.
Taktiikka ja käyttö
- Suora tuliapu: jalkaväkitykit on suunniteltu antamaan suoraa tukea oman joukon etenemiselle, tappamaan vihollisia avokentällä tai tuhoamaan kevyitä vartiopaikkoja.
- Torjunta ja esteiden tuhoaminen: soveltuvat panssaroimattomien esteiden, esteiden ja kevyiden suojien tuhoamiseen sekä avoimissa kaupunkitaisteluissa lähellä tapahtuvaan tulenkäyttöön.
- Rajoitukset: kantama ja pommin energia ovat yleensä pienempiä kuin isoissa kenttätykeissä, mikä rajoittaa pitkän kantaman tulenkäyttöä ja panssarivaunujen torjuntaa.
- Yhteistyö muiden aseiden kanssa: nykyaikaisessa sodankäynnissä jalkaväkitykin tehtäviä hoitavat usein kranaatinheittimet ja etäohjatut aseet; tykit voivat silti täydentää näitä erityistilanteissa.
Ammukset ja vaikutustavat
Jalkaväkitykit käyttävät yleensä kevyempiä ammuksia kuin kenttätykit. Tyypillisiä ammustyyppejä ovat:
- räjähteet (HE, high-explosive) – yleisin; tehokas avoimia asemia ja rakenteita vastaan,
- muodostusammukset ja sirpaleet – tehokkaita henkilöstöä vastaan,
- haavoittuva torjunta-/panssarintorjunta-amukset (AP, rajoitetusti) – vain pienempien panssareiden torjuntaan,
- sirpale- ja suora-ampumistyypit kaupunkitaisteluun ja lähitaisteluun (joissain malleissa myös kartio- tai kanisterityyppisiä ammuksia).
Miksi ne ovat harvinaisia nykyään?
Jalkaväkitykkien vähenemiseen on useita syitä: kranaatinheittimet tarjoavat kevyempää, portatiivimpaa ja korkeamman trajectoriesen tulenkäyttöä; ohjatut panssarintorjuntaohjukset tarjoavat tarkempaa ja tehokkaampaa panssarintorjuntaa; sekä ilmavoimien ja tykistön kehitys mahdollistaa tarkemman ja kauempaa tulevan tuen. Näin ollen monet armeijat ovat vähentäneet jalkaväkitykkien määrää tai korvanneet ne muilla ratkaisuilla. Silti tietyissä olosuhteissa — kuten vuoristo-, saari- tai erikoisoperaatioissa — kevyet jalkaväkitykit tai niiden periaatetta hyödyntävät aseet voivat olla käyttökelpoisia.
Henkilöstö ja huolto
Jalkaväkitykin miehistö on yleensä pieni (usein 3–6 henkeä riippuen mallista). Tehtävät sisältävät aseman pystytyksen, tähystäjän ja lataajan roolit, ampumalinjan ylläpidon sekä siirron aikana aseman purkamisen ja kokoamisen. Huolto vaatii riittävän reserviosastojen ja kuljetuksen, sekä ammuksen varaston ja kunnossapidon, jotta tykki pysyy käyttökelpoisena nopeasti liikkuvissa tilanteissa.
Terminologia ja nykyaika
Jalkaväkitykki-termin merkitys vaihtelee maiden ja aikakausien välillä. Joissain maissa samanlaisista rooleista vastaavat nykyään erikoiskevyet kenttätykit tai suurikaliiberiset kranaatinheittimet. Historia ja tekninen kehitys ovat muokanneet käsitteitä, mutta perusajatus — kevyt, lähelle sijoitettu tulituki jalkaväelle — säilyy.
Ranskalainen jalkaväkitykki, Puteaux 37mm tykki, 1916.
Historia
Jalkaväkitykit olivat ensimmäinen asevoimien käyttämä tykistötyyppi, ensin Kiinassa ja myöhemmin mongolien hyökkäyksen myötä Eurooppaan. Aluksi ne olivat yksinkertaisia valettuja piippuja, joita kutsuttiin ranskaksi pots de feriksi tai italiaksi vasi. Nämä aseet olivat pieniä ja liikkumattomia, ja niillä ammuttiin suuria pultteja tai karkeloita. Kun piipuista tuli pidempiä, oli keksittävä keino aseiden liikuttamiseen. Tämä johti kahteen eri ratkaisuun. Toinen oli hyvin kevyt käsiase, josta tuli arquebus. Toinen ratkaisu oli sijoittaa tykki pyörillä varustettuihin vaunuihin, kuten 2-pounder Culvern moyane, 1-pounder Falcon ja 3/4-pounder Falconet. Nämä kevyemmät renessanssiajan aseet johtivat 1600-luvulla 3- ja 4-puntaisten rykmenttitykkien kehittämiseen, erityisesti Kustaa Aadolfin armeijassa. Kevyitä 1600-luvun kenttätykkejä, joita Englannissa kutsuttiin drakeiksi, oli lähes 100 eri kaliiperia. Jokaisella oli oma nimensä, joista osa oli:
5 paunan, 3½ tuuman saker, paino 1 tonni.
4 paunan, 3 tuuman kätyri, joka painaa 3/4 tonnia.
2 paunan, 2¾ tuuman haukka, joka painaa 1/4 tonnia.
1 kilon painoinen, 2 tuuman haukansilmä, joka painaa 200 kiloa.
¾ paunaa, ¼ tuuman robinet, paino 100lbs.
Sakerin ja haukan kantama oli 360 ja 320 metriä, jos ne ammuttiin suoraan kohti maalia, ja 2 170 ja 1 920 metriä, jos ne ammuttiin ylöspäin suuntautuvassa kaaressa.
Vaikka härkiä käytettiin vetämään raskaampia kenttä- ja piiritystykkejä, joista osa oli vaunuissa eikä vaunuissa, ne olivat liian hitaita pysyäkseen jalkaväen mukana. Kevyempien tykkien vetämiseen käytettiin hevosia, mikä johti tykistön vaunujen ja hevoskärryjen kehittymiseen, jotka säilyivät 1800-luvun lopulle asti.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on jalkaväkipistooli?
A: Jalkaväkitykki on jalkaväkiyksiköiden käyttämä tykistöase.
K: Miten jalkaväkitykki eroaa muista tykistöaseista?
A: Jalkaväen tykeissä on yleensä lyhyet piiput, ne ampuvat matalan nopeuden ammuksia ja ovat kevyitä, jotta ne ovat helposti liikuteltavissa taistelukentällä.
K: Käytetäänkö jalkaväkitykkejä nykyäänkin yleisesti jalkaväkiyksiköissä?
V: Ei, hyvin harvoja jalkaväen tykkejä käytetään vielä nykyään. Ne on korvattu muilla aseilla, kuten kranaatinheittimillä, kevyillä panssarintorjunta-aseilla ja raskaammilla lankaohjatuilla ohjuksilla.
K: Mitä ovat pakkaustykit?
V: Pakkaustykit ovat samanlaisia kuin jalkaväkitykit, mutta ne on tarkoitettu irrotettaviksi liikkumista varten.
K: Mitä ovat vuoristotykit?
V: Vuoristotykit ovat jalkaväen tykkejä, jotka on suunniteltu erityisesti käytettäväksi vuoristotaistelussa.
K: Mitä ovat ilmatykit?
V: Ilmatorjuntatykit ovat jalkaväen tykkejä, jotka on suunniteltu laskuvarjojääkäreiden käyttöön. Ne ovat kevyempiä ja helpommin siirrettävissä kuin kenttätykit.
K: Miksi kranaatinheittimet ja lankaohjatut ohjukset korvaavat jalkaväen tykit?
V: Kranaatinheittimet ja lankaohjatut ohjukset ovat nykyaikaisessa sodankäynnissä tehokkaampia ja toimivampia. Ne ovat myös helpompia käyttää ja vaativat vähemmän työvoimaa.
Etsiä