Tulosten tuntemus
Tulosten tunteminen on oppimispsykologian termi. s. 619 Psykologian sanakirja määrittelee sen informaation palautteeksi:
"(a) koehenkilölle [hänen] vastaustensa oikeellisuudesta; (b) opiskelijalle aineen hallinnan onnistumisesta tai epäonnistumisesta tai (c) psykoterapia-asiakkaalle edistymisestä".
Se kuvaa tilannetta, jossa kohde saa tietoa, joka auttaa häntä muuttamaan käyttäytymistään toivotulla tavalla tai saamaan ymmärrystä. Alkeellinen esimerkki on käyttäytymisen välttäminen rangaistuksen jälkeen. Kehittynyt esimerkki on tapa, jolla ihminen voi parantaa ymmärrystä ja käyttäytymistä sen jälkeen, kun opettaja on selittänyt, mikä edellisessä yrityksessä oli vialla.
Psykologiassa on useita samankaltaisia termejä, mutta kaikissa niissä on joitakin ongelmia.
- KCR: tämä tarkoittaa "tieto oikeista tuloksista", mikä tarkoittaa, että aina on olemassa tietty oikea tulos.
- Operatiivinen ehdollistaminen ja vahvistaminen: tämä tarkoittaa behavioristista lähestymistapaa, jossa käytetään "vahvistusohjelmia" "käyttäytymisen muokkaamiseksi".
- Palaute: tämä on yleisempi termi, ehkä liian yleinen. Sitä käytetään usein tavasta, jolla järjestelmät sopeutuvat esiasetettuihin rajoihin. Höyrykoneita ohjaava Wattin "governor" on klassinen esimerkki.
Tulosten tunteminen tai joskus välitön tunteminen on siis hyödyllinen termi. Sitä voidaan käyttää mistä tahansa oppimisesta, jossa oppilas (tai mikä tahansa eläin) saa tietoa toiminnan jälkeen. Tieto kertoo, kuinka tyydyttävä toiminta on.
Kokeellinen näyttö
Varhainen kokeilu tulosten tuntemisesta oli Sidney Presseyn keksimä laite, jossa laite sekä testasi että opetti monivalintakysymyksiä. Huomaa, että tämä menetelmä kertoo käyttäjälle (päättelemällä) vain sen, oliko valinta oikea vai ei. Koska aineisto oli monivalintakysymyksiä, se oli tarkoitettu vain lisälaitteeksi luokkahuoneen koetulosten keräämiseen.
Myöhemmässä koulutustutkimuksessa ja koulutuksessa käytettiin usein termiä "tulosten tuntemus".
Tärkeä kysymys oli, paranisivatko tulokset enemmän, jos suoraa opetusta annettaisiin joko ennen tai jälkeen kysymyksen esittämisen. Molemmissa tapauksissa vastaus oli (suurin piirtein) kyllä. Michael ja Maccoby jakoivat ryhmät opetusfilmejä käyttäen kahteen osaan. Puolet oppilaista sai materiaalia, joka vaati aktiivista, selkeää vastaamista. Tauon jälkeen heille kerrottiin oikea vastaus. Toiselle puoliskolle ei annettu palautetta. Opetusaika oli sama. Tulos osoitti "lievää mutta merkittävää parannusta" aktiivisen vastaamisen menettelyssä ilman palautetta, mutta enemmän parannusta, kun palautetta annettiin. Kokeen tekijät kuvailivat tätä myöhemmin "KCR:ksi" eikä "palautteeksi". Itse aktiivista vastausta koskeva tutkimus on tiivistetty sivulla 614. Myöhemmässä keskustelussa tämänkaltaisista kokeista esitettiin, että tulokset saattoivat johtua pikemminkin harjoittelusta kuin palautteesta. Epäilemättä järjestelyt olivat antaneet lisäharjoitusta kysymyksiin sekä tietoa tuloksista. Teknisesti ottaen kokeet olivat sekoittaneet nämä kaksi tekijää.
Toinen tekijä on se, että tieto tuloksista voi antaa opettajalle tietoa siitä, miten materiaalia voidaan parantaa. Käyttämällä kymmenjärjestelmän aritmetiikan opetusohjelmaa kokenut opettaja voi laittaa oppilaiden virheet tyyppeihin. Esimerkiksi yksi virheiden ryhmä johtuu siitä, että oppilaat eivät ymmärrä sääntöjä, jotka koskevat pisteen sijoittamista desimaaliluvun kertolaskussa. Tämä osoittaa, missä ja miten oppimateriaalia on tarkistettava.
Tietoinen ajattelu ei aina ole välttämätöntä
Tietoinen ajattelu ei ole välttämätöntä, jotta tieto tuloksista vaikuttaisi. Implisiittistä oppimista koskevat tutkimukset osoittavat, että ihminen voi saada monimutkaista tietoa tietämättään. Tämä käy ilmi myös eläinten oppimista koskevista kokeista, jotka osoittavat, että tulosten tunteminen vaikuttaa myöhempään käyttäytymiseen. Vaikuttaa todennäköiseltä, että tiedostamaton oppiminen tulosten perusteella kehittyi ensin varhaisissa metazooissa ja tietoinen ajattelu hyvin paljon myöhemmin. Tätä Reber kutsuu "implisiittisen ensisijaisuudeksi", mikä tarkoittaa, että implisiittinen (tiedostamaton) oppiminen oli evoluutiossa ensin.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on tuloksen tunteminen?
V: Tulosten tunteminen on oppimispsykologian termi, jolla tarkoitetaan oppiaineelle annettua palautetta tiedon oikeellisuudesta tai onnistumisesta/epäonnistumisesta materiaalin hallitsemisessa. Se auttaa koehenkilöä muuttamaan käyttäytymistään toivotulla tavalla tai saamaan ymmärrystä.
Kysymys: Mikä on esimerkki tulosten tuntemisesta?
V: Esimerkkinä voidaan mainita käyttäytymisen välttäminen rangaistuksen jälkeen tai ymmärryksen ja käyttäytymisen parantaminen sen jälkeen, kun opettaja on selittänyt, mikä edellisessä yrityksessä oli vialla.
K: Mitä vastaavia termejä on psykologiassa?
V: Joitakin samankaltaisia termejä ovat KCR (tieto oikeista tuloksista), operanttinen ehdollistaminen ja vahvistaminen sekä palaute.
K: Mitä KCR tarkoittaa?
V: KCR tarkoittaa "tieto oikeista tuloksista", mikä tarkoittaa, että aina on olemassa tietty oikea tulos.
K: Miten tulosten tuntemusta voidaan käyttää?
V: Tulosten tuntemusta voidaan käyttää missä tahansa oppimisessa, jossa oppilas (tai mikä tahansa eläin) saa toiminnan jälkeen tietoa siitä, miten tyydyttävä toiminta oli.
K: Mitä tarkoitetaan "palautteella"?
V: Palaute on yleisempi termi, jolla viitataan usein tapaan, jolla järjestelmät sopeutuvat ennalta asetettuihin rajoihin, kuten Wattin "säätimessä", joka ohjasi höyrykoneita.
