Aivojen lateralisaatio – mikä se on ja miten aivopuoliskot toimivat
Aivojen lateralisaatio: opi, miten vasen ja oikea aivopuolisko eroavat, mitä tehtäviä ne hallitsevat ja miten se vaikuttaa ajatteluun, kieleen ja toimintoihin.
Ihmisen aivoissa on kaksi puoliskoa, joita kutsutaan oikeaksi ja vasemmaksi aivopuoliskoksi. Nämä kaksi aivopuoliskoa eivät ole täysin samanlaiset. Useimmissa tehtävissä molemmat aivopuoliskot työskentelevät yhdessä. Kumpikin aivopuolisko on kuitenkin erikoistunut joihinkin asioihin ja työskentelee niiden parissa kovemmin kuin toinen aivopuolisko. Termi aivojen lateralisaatio eli aivotoiminnan lateralisaatio tarkoittaa, että eri puoliskot tekevät asioita eri tavalla.
Mitä lateralisaatio tarkoittaa käytännössä?
Aivojen lateralisaatio tarkoittaa sitä, että tietyt kognitiiviset kyvyt, sensoriset prosessit ja motoriset toiminnot ovat usein voimakkaammin sidoksissa toiselle aivopuoliskolle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että toinen puolisko olisi täysin vastuussa ja toinen ei tekisi mitään: useimmiten tehtävät vaativat yhteistyötä, ja tiedonsiirtoa puoliskojen välillä välittää aivokurkiainen (corpus callosum).
Tyypillisiä lateralisaation esimerkkejä
- Kielitoiminnot: Monilla ihmisillä kieli ja puheen tuotto ovat vahvemmin vasemman aivopuoliskon tehtäviä (erityisesti oikeakätisillä). Tämä ilmenee esimerkiksi siitä, että vasemmanpuoleinen vaurio voi johtaa afasiaan eli kielellisen kyvyn menetykseen.
- Tilallinen hahmottaminen ja kasvojen tunnistus: Nämä tehtävät painottuvat usein oikeaan aivopuoliskoon.
- Motorinen kontrolli: Aivopuoliskot ohjaavat ruumiinosia ristiin: vasen puolisko kontrolloi pääasiassa vartalon oikeaa puolta ja oikea puolisko vasenta puolta.
- Äänensävyn ja tunneilmaisun tulkinta: Puheen prosodia ja tunnepitoista viestintää käsitellään usein oikeassa puoliskossa.
Miksi lateralisaatiota esiintyy?
Lateralisaation tarkat syyt eivät ole täysin selvät, mutta useita selityksiä on ehdotettu:
- Tehokkuus: tehtävien jakaminen voi tehdä prosessoinnista nopeampaa ja estää päällekkäisyyttä.
- Energiatalous: saman funktion hajauttaminen tasaa kuormitusta aivoissa.
- Kehitykselliset ja geneettiset tekijät: perimä ja varhainen kehitys vaikuttavat siihen, miten toiminnot jakautuvat.
Miten lateralisaatiota tutkitaan?
Useita menetelmiä käytetään lateralisaation kartoittamiseen:
- fMRI ja PET: toiminnalliset aivokuvantamismenetelmät näyttävät, mitkä aivon osat aktivoituvat eri tehtävissä.
- Wada-testi: anestesoidaan tilapäisesti toinen aivopuolisko (kielellisten toimintojen selvittämiseksi).
- Dikootinen kuuntelu ja neuropsykologiset testit: käytetään etenkin kielellisen ja auditiivisen lateralisaation arviointiin.
- Neurokirurgiset ja kliiniset havainnot: aivovammat ja leikkaukset antavat tietoa siitä, mitä funktioita menetetään tai säilytetään kun jokin alue vaurioituu.
Kliininen merkitys
Lateralisaatiolla on suora merkitys monissa sairauksissa ja vammoissa:
- Aivohalvaus: vasemmanpuoleinen infarkti voi aiheuttaa puhehäiriöitä, oikeanpuoleinen voi heikentää tilallista hahmotuskykyä tai kasvojen tunnistusta.
- Afasiat: eri tyyppiset afasiat kertovat, miten kielelliset toiminnot on sijoitettu.
- Leikkaukset ja epilepsia: leikkaukset, jotka koskevat toista puoliskoa, suunnitellaan lateralisaation tiedon perusteella riskien minimoimiseksi.
- Plastiisuus: erityisesti lapsilla aivotoiminnot voivat siirtyä vaurioituneelta alueelta toiselle, mikä osoittaa aivojen sopeutumiskykyä.
Yleisimmät väärinkäsitykset
- "Olen vasen-/oikea- aivoinen" — populaarikulttuurissa elää ajatus, että ihmiset ovat joko "loogisia vasen-aivaisia" tai "luovia oikea-aivaisia". Todellisuudessa molemmat aivopuoliskot osallistuvat useimpiin tehtäviin, ja persoonallisuus ei määräydy yksinomaan lateralisaation perusteella.
- Täydellinen erikoistuminen: harvoin jokin toiminto on yksinomaan yhden puoliskon varassa.
Mitä tämä tarkoittaa arkielämässä?
Ymmärtäminen siitä, että aivot ovat lateralisoituneet, auttaa selittämään miksi tietyn alueen vaurio voi aiheuttaa hyvin tarkkoja heikennyksiä (esim. puheen ymmärtämisen ongelmia) mutta jättää muita kykyjä koskemattomiksi. Se myös korostaa, että kuntoutuksessa ja oppimisessa aivojen yhteistyö sekä harjoittelulla saavutettava plastiisuus ovat tärkeitä.
Yhteenveto: Aivojen lateralisaatio on luonnollinen tapa, jolla eri tehtävät ovat usein voimakkaammin sidottuja toiseen aivopuoliskoon, mutta useimmat toiminnot edellyttävät silti molempien puoliskojen yhteistyötä. Lateralisaation tunteminen on tärkeää sekä tieteen että kliinisen hoidon kannalta — mutta yksinkertaistettuja jakoja "vasen vastaan oikea" kannattaa välttää.
Ihmisen aivot on jaettu kahteen aivopuoliskoon - vasempaan ja oikeaan. Tutkijat tutkivat, miten jotkin toiminnot painottuvat jommallekummalle puolelle (miten ne ovat "lateralisoituneet").
Aivopuoliskot
Syvä ura, jota kutsutaan pitkittäishalkeamaksi, jakaa aivot kahteen aivopuoliskoon (puolikkaaseen). Näitä kahta aivopuoliskoa yhdistää hermosäikeistä koostuva kimpale (corpus callosum). Corpus callosuksen ansiosta oikea ja vasen aivopuolisko voivat kommunikoida keskenään ja toimia yhdessä.
Sekä vasen että oikea aivopuolisko näyttävät ja toimivat samalla tavalla. Molempien aivopuoliskojen suuret osat ovat täsmälleen samat molemmilla puolilla. Pienemmissä osissa on kuitenkin joitakin eroja.
Joskus vasenkätisten ja oikeakätisten aivot ovat erilaiset. Aivoissa on esimerkiksi kaksi aluetta, jotka ovat erittäin tärkeitä puheen kannalta: Brocan alue ja Wernicken alue. Nämä kaksi aluetta sijaitsevat vasemmassa aivopuoliskossa noin 95 prosentilla oikeakätisistä, mutta vain noin 70 prosentilla vasenkätisistä.
Yleiset virheet
Suosituissa psykologiaa käsittelevissä artikkeleissa sanotaan usein, että kumpikin aivopuoli tekee asioita, joita toinen ei tee. Yleinen virhe on esimerkiksi ajatus, jonka mukaan vasen aivopuoli tekee kaiken "loogisen ajattelun" (kuten matemaattisten ongelmien ratkaisemisen), kun taas oikea aivopuoli tekee kaiken "luovan ajattelun" (kuten maalaamisen tai piirtämisen). Usein sanotaan, että henkilö, joka on luova, on "oikea-aivoinen", kun taas henkilö, joka on loogisempi tai "kirjaviisas", on "vasen aivoinen".
Totuus on, että molemmat aivopuoliskot työskentelevät yhdessä sekä loogisen että luovan ajattelun parissa. Vaikka molemmat aivopuoliskot työskentelevät yhdessä, on kuitenkin olemassa jonkin verran aivopuoliskojen erikoistumista. Yleensä aivojen oikea puoli hallitsee luovuuteen, tilatietoisuuteen, musiikin arvostukseen jne. liittyviä toimintoja, kun taas aivojen vasen puoli hallitsee analyyttisiä, kielellisiä ja loogisia toimintoja.
Esimerkkejä lateralisaatiosta
Molemmat aivopuoliskot työskentelevät yhdessä useimpien asioiden hoitamiseksi. Tietyissä tehtävissä toinen aivopuolisko voi kuitenkin olla toista "hallitsevampi". Esimerkiksi noin 95 prosentilla oikeakätisistä ihmisistä vasen aivopuolisko on hallitseva, kun on kyse kielestä. Näillä ihmisillä heidän kielellisiä kykyjään hallitsee pääasiassa vasen aivopuolisko. Oikea aivopuolisko auttaa myös, mutta ei yhtä paljon kuin vasen.
Kieli
Erityisesti kielen tärkeät osat, kuten kielioppi ja sanasto, ovat yleensä "lateralisoituneet" vasempaan aivopuoliskoon. Tämä tarkoittaa, että suurin osa kielioppia ja sanastoa koskevasta ajattelusta tapahtuu aivojen vasemmassa puoliskossa. Tämä pätee erityisesti oikeakätisillä ihmisillä.
Kaikki kielen osa-alueet eivät ole pääasiassa vasemman aivopuoliskon hallinnassa. Muut kielen tärkeät osat, kuten intonaatio (miten sanat sanotaan) ja korostus (mitä sanoja lauseessa korostetaan), ovat usein lateralisoituneet oikeaan aivopuoliskoon.
Kielen tuottaminen - kirjoittaminen tai puhuminen - on esimerkki siitä, miten lateralisaatio voi olla erilainen oikea- ja vasenkätisillä. Kielen tuottaminen on lateralisoitunut vasemmalle aivopuoliskolle noin 90 prosentilla oikeakätisistä. Mutta noin puolella vasenkätisistä kielentuottoa ohjaavat molemmat aivopuoliskot tai pääasiassa oikea aivopuolisko.
Muita esimerkkejä
- Molemmat aivopuoliskot hallitsevat näkemäämme ja kuulemaamme, kasvojen tunnistamista ja taiteellista kykyä. Oikea aivopuolisko voi kuitenkin olla hallitsevampi kuin vasen ja työskennellä näissä tehtävissä kovemmin.
- Molemmat aivopuoliskot hallitsevat tärkeitä matematiikan osa-alueita, kuten lukujen arviointia ja vertailua. Tarkkojen vastausten saaminen matemaattisiin ongelmiin on kuitenkin pääasiassa vasemman aivopuoliskon tehtävä. Vasemman aivopuoliskon vaurioituminen voi aiheuttaa dyskalkuliaa eli vaikeuksia matematiikan oppimisessa ja numeroiden käsittelyssä.
- Tosiasioiden muistaminen on enimmäkseen lateralisoitunut vasempaan aivopuoliskoon.
- Joillakin masentuneilla ihmisillä oikea aivopuolisko on liian aktiivinen. Tämä tarkoittaa, että:
- Oikea aivopuolisko työskentelee liikaa ajatellen negatiivisesti ja tuntien negatiivisia tunteita (kuten surua); ja
- Vasen aivopuolisko ei tee tarpeeksi kovasti töitä hyvien tunteiden ja kokemusten ajattelemiseksi.
Aivovamma
Joskus ihmisillä on aivovammoja, jotka vahingoittavat tai tuhoavat osan aivoista. Erittäin pahoissa vammoissa koko aivopuolisko voi tuhoutua. Joskus kyseisen aivopuoliskon tehtäviä voi hoitaa osa toisesta aivopuoliskosta. Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Se riippuu vaurioituneesta alueesta ja potilaan iästä.
Joskus aivovamma vaurioittaa aivoratoja, jotka siirtävät tietoa alueelta toiselle. Joillakin ihmisillä aivot voivat luoda muita, vähemmän suoria reittejä (kuten kiertoteitä). Nämä uudet "kiertotiet" voivat auttaa aivoja jatkamaan tiedonsiirtoa aivovamman erottamien alueiden välillä.
Aiheeseen liittyvät sivut
Etsiä