Interstate 95 (I-95) – Yhdysvaltain itärannikon tärkeä valtatie

Interstate 95 (I-95) – noin 3 090 km pitkä Yhdysvaltain itärannikon päävaltatie, yhdistää Miamin Kanadan rajaan ja tärkeimmät itärannikon kaupungit.

Tekijä: Leandro Alegsa

10-01-2026 17:39

Interstate 95 (yleensä I-95) on tärkeä valtatie, joka kulkee pohjoisesta etelään Yhdysvaltojen itäosassa. Se on noin 3 089,52 km (1 919,74 mailia) pitkä. Sen eteläinen päätepiste on U.S. Route 1:n kohdalla Miamissa Floridassa ja pohjoinen päätepiste Kanadan rajalla Mainessa. Se yhdistää monia suuria kaupunkeja Yhdysvaltojen itäosassa.

Reitti ja merkittävät kaupungit

I-95 kulkee useiden osavaltioiden läpi ja palvelee sekä pitkän matkan reittejä että päivittäistä työmatkaliikennettä. Reitin varrella ovat muun muassa:

Florida (Miami, Fort Lauderdale, West Palm Beach, Jacksonville)
Georgia ja Etelä-Carolina (osuudet, jotka palvelevat mm. Savannah'ta)
North Carolina ja Virginia (mm. Fayetteville, Richmond)
Pääkaupunkiseudut: Washington, D.C. ja Baltimore
Pohjoisemmat metropolialueet: Philadelphia, Newark, New York City, New Haven, Providence, Bostonin seutu sekä pohjoisessa New Hampshire ja Maine

Historia

I-95 syntyi osana 1950–60‑lukujen Interstate Highway System -verkostoa, jonka tarkoituksena oli yhdistää maan suuria keskuksia ja parantaa maanpuolustusta sekä kaupankäyntiä. Tien rakentaminen ja laajentaminen on tapahtunut vaiheittain useiden vuosikymmenten aikana. Pitkään ollut reitillä pienempiä katkoja ja uudelleenreittauksia, mutta viime vuosikymmeninä niiden poistamiseen ja jatkuvuuden parantamiseen on panostettu; esimerkkinä on sellaisia suuria liikenteellisiä muutoksia, jotka tekivät I-95:stä yhä yhtenäisemmän pohjois–etelä-yhteyden.

Liikenne ja taloudellinen merkitys

I-95 on Yhdysvaltojen itärannikon tärkein maantieyhteys tavarakuljetuksille, matkailulle ja arkiliikenteelle. Sen varrella on tiheitä asutus- ja teollisuusalueita, minkä vuoksi tietyt osuudet ovat usein ruuhkaisia—erityisesti suurten kaupunkien läheisyydessä muodostuvat aamun ja illan ruuhkat. Reitillä kulkee merkittävä osa itärannikon välisestä tavaraliikenteestä, ja se on tärkeä myös satamien, lentokenttien ja paikallisten jakelukeskusten yhteyksissä.

Maksut, palvelut ja turvallisuus

Monilla I-95:n osuuksilla on tietulleja tai tieyhteyksiä, jotka ovat maksullisia (esim. osia New Jersey Turnpike -verkosta ja muita siltamaksuja). Maksut vaihtelevat osavaltiokohtaisesti.
Reitin varrella on paljon taukopaikkoja, huoltoasemia ja palvelualueita, jotka palvelevat pitkämatkalaisia. Lisäksi monilla alueilla on kehitetty HOV-kaistoja, maksullisia express-kaistoja ja muita nopeuttavia ratkaisuja ruuhkien hallintaan.
Viranomaiset panostavat liikenneturvallisuuteen, mutta ruuhkat, sääolosuhteet ja talviaikainen keli vaikuttavat liikenteen sujuvuuteen ja riskeihin erityisesti pohjoisissa osissa.

Tulevaisuuden hankkeet

Useilla I-95:n osuuksilla tehdään jatkuvasti laajennuksia, kunnossapitohankkeita ja älyliikennejärjestelmien käyttöönottoa. Tavoitteena on parantaa sujuvuutta, turvallisuutta ja kykyä palvella kasvavaa kaupunkiseutujen pendelöintiä sekä kasvavaa tavaraliikennettä. Paikallisia hankkeita ovat muun muassa kaistojen lisäykset, liittymien parannukset ja investoinnit julkisiin informaatiojärjestelmiin.

I-95 on siis paitsi kuljetusten selkäranka itärannikolla myös arkipäiväinen yhteys miljoonille ihmisille—sen kehittäminen ja ylläpito ovat jatkuva haaste osavaltioille ja liittovaltiolle.

Historia

Valtatien osilla on tai oli aiemmin tietullit. Monet I-95:n osat koostuivat jo rakennetuista tai suunnitelluista maksullisista teistä, erityisesti koillisosassa. Monet näistä teistä ovat edelleen olemassa, mutta joiltakin on poistettu tietullit.

Myös monista merkittävistä silloista ja tunneleista I-95:n varrella perittiin tietulli. Fuller Warrenin silta, joka ylittää St. Johns -joen Jacksonvillessä, Floridassa, oli maksullinen 1980-luvulle asti, ja se korvattiin vuonna 2002. Fort McHenryn tunneli sijaitsee Baltimoren sataman alla Marylandissa, ja se avattiin vuonna 1985. Vuonna 1931 avattu George Washington Bridge (George Washingtonin silta) yhdistää I-95:n, US 1:n, US 9:n ja US 46:n (jälkimmäisen katsotaan virallisesti päättyvän NY:n osavaltion rajalle) Hudson-joen yli New Jerseyn ja Upper Manhattanin välillä.

Maaliskuusta 2010 alkaen on käynnissä tutkimus, joka saattaa johtaa tietullien käyttöönottoon I-95-tiellä Pohjois-Carolinassa.

Parannukset

Liittovaltion lainsäädännössä Connecticutin läpi kulkeva I-95 on määritelty ensisijaiseksi liikennekäytäväksi 65. Pitkän aikavälin miljardien dollarien ohjelma Connecticutin läpi kulkevan I-95:n parantamiseksi on ollut käynnissä 1990-luvun puolivälistä lähtien, ja sen odotetaan jatkuvan ainakin vuoteen 2020 asti. Bridgeportin läpi kulkevaa I-95-tietä levennettiin hiljattain useita kilometrejä ja saatettiin se valtateiden välisten standardien mukaiseksi. Työt ovat siirtyneet New Havenin läpi kulkevan I-95:n 19 kilometrin (12 mailin) uudelleenrakentamiseen ja leventämiseen, johon kuuluu Pearl Harbor Memorial Bridge -sillan korvaaminen. Ympäristötutkimukset I-95:n 60 mailin (97 km) uudelleenrakentamisesta ja leventämisestä New Havenista Rhode Islandin osavaltion rajalle ovat myös käynnissä.

Suunnitelmissa on laajentaa 1,054 mailin (1,696 km) pituista I-95-käytävää Petersburgista, Virginiasta, Floridaan Yhdysvaltojen monivaltiosopimuksella, jonka tarkoituksena on tutkia, miten käytävää voitaisiin parantaa leventämällä ja uudelleenrakentamalla, jotta voitaisiin vähentää ruuhkia ja parantaa yleistä turvallisuutta tulevina vuosina.

Floridassa jatketaan levennyshankkeita. Joulukuusta 2010 lähtien I-95:n leveys Etelä-Carolinan ja Georgian rajalta etelään Jacksonvilleen, Floridaan, on muutettu kuusikaistaiseksi. Jacksonvillestä Daytona Beachissa sijaitsevaan I-4-tien risteykseen johtava osuus laajennettiin kuusikaistaiseksi vuonna 2005. Vuodesta 2009 lähtien levennyshankkeet jatkuvat Brevardin piirikunnassa Cocoa SR 528:n liittymästä Palm Bayhin sekä Palm Beachin piirikunnan pohjoisosassa.

Vuonna 2009 Mainen Aroostookin piirikuntaa edustavat osavaltion lainsäätäjät ehdottivat, että liittovaltion talouden elvytysvaroja käytettäisiin I-95:n jatkamiseen pohjoiseen Mainen pohjoisimpaan rajayhteisöön Fort Kentiin Cariboun ja Presque Islen kautta. Ehdotettu reitti olisi samansuuntainen New Brunswickin nelikaistaisen, rajoitetusti liikennöitävän Trans-Canada Highwayn kanssa Kanadan ja Yhdysvaltojen rajan Yhdysvaltojen puolella. Lainsäätäjät väittivät, että valtatien laajentaminen edistäisi alueen talouskasvua.