Sinisten delfiinien saari on Scott O'Dellin kirjoittama yhdysvaltalainen lastenkirja. Se ilmestyi vuonna 1960, ja vuonna 1961 se voitti Newbery-mitalin, yhden merkittävimmistä palkinnoista lapsille ja nuorille suunnatulle kirjallisuudelle. Romaani perustuu osittain tositarinaan Juana Mariasta, niin kutsutusta "San Nicolasin yksinäisestä naisesta", joka oli intiaani ja joka jäi yksin noin 18 vuodeksi Kalifornian rannikon edustalla sijaitsevalle San Nicolas -saarelle ennen kuin hänet pelastettiin vuonna 1853. Kirja on käännetty yli kaksikymmeneen kieleen, ja siitä on tehty samanniminen elokuva (1964).
Juoni
Tarina kertoo nuoresta Nicoleño-intiaanitytöstä nimeltä Karana (joissakin suomennoksissa käytetään muita nimiä), joka jää yksin saarelle, kun hänen ihmisensä poistuvat mantereelle. Karana joutuu oppimaan selviytymään ilman yhteisön tukea: hän rakentaa itselleen kodin, hankkii ruokaa, takoo työkaluja ja suojelee itseään villieläimiltä ja vierailevilta metsästäjiltä. Matkan varrella hän kehittää voimakkaan yhteyden saaren luontoon ja eläimiin – erityisesti koira Rontuun – ja kasvaa sekä henkisesti että käytännöllisesti selviytyjäksi.
Kirjallinen tyyli ja teemat
O'Dellin kerronta on yksinkertaista ja kuvailevaa: lauseet ovat usein lyhyitä ja suorat kuvaukset korostavat luonnon ja yksinäisyyden kokemusta. Keskeisiä teemoja ovat selviytyminen, yksinäisyys, luonnon kunnioitus, ihmisen ja eläinten välinen suhde sekä kohtaaminen toiseuden kanssa. Kirjaa on luonnehdittu koskettavaksi ja ajatuksia herättäväksi, ja se on herättänyt keskustelua myös historiallisesta tarkkuudesta ja alkuperäiskansojen kuvauksesta.
Tausta
Juana Marian tarina, joka toimi kirjan innoittajana, on todellinen kansanhistoriallinen tapaus. San Nicolas -saarelta löytynyt nainen tunnettiin mantereella vähän aikaa, ja hänen yksinäisyytensä ja sopeutumisensa vieraaseen ympäristöön ovat herättäneet kirjailijoiden ja tutkijoiden kiinnostuksen. O'Dell yhdisti historiallista aineistoa ja mielikuvitusta luodakseen Karanan hahmon ja tarinan, joka tavoittaa laajemmat teemat ihmisen ja luonnon suhteesta.
Palkinnot, vastaanotto ja vaikutus
Newbery-mitalin lisäksi kirja on saanut laajaa lukijakuntaa ja kritiikin huomiota: se on ollut suosittu kouluissa ja kirjallisuuspiireissä ja sitä pidetään yhtenä merkittävimmistä amerikkalaisista lastenkertomuksista 1900-luvulla. Samalla teosta on analysoitu kriittisesti erityisesti alkuperäiskansojen esittämisen ja historiallisten yksityiskohtien näkökulmasta.
Elokuva ja jatko-osa
Kirjasta tehtiin samanniminen elokuva vuonna 1964. Scott O'Dell kirjoitti myöhemmin tarinalle jatko-osan nimeltä Zia, jossa käsitellään tarinan seurauksia ja uusia sukupolvia.
Sinisten delfiinien saari on säilyttänyt asemansa klassikkona, joka puhuttelee sekä nuoria että aikuisia lukijoita harkitsevalla kerronnallaan ja vahvalla luonnonläheisyydellään.