Milanon suuri rutto 1629–1631 – Pohjois-Italian paiseruttoepidemia
Milanon suuri rutto 1629–1631 — katsaus Pohjois-Italian paiseruttoepidemiaan, sen leviämiseen ja noin 280 000 uhrin tuhoisiin seurauksiin Lombardiassa.
Italian rutto 1629-1631 oli laaja sarja paiseruttoepidemioita vuosina 1629–1631 Pohjois-Italiassa. Tähän epidemiaan, jota usein kutsutaan Milanon suureksi ruttoon, kuoli arviolta noin 280 000 ihmistä. Lombardian kaupungeissa ja niiden ympäristössä kuolleiden määrä oli erityisen suuri. Tapahtumaa pidetään yhtenä viimeisistä puhkeamisista laajassa, vuosisatoja kestäneessä paiseruttopandemiassa, joka alkoi keskiajalla tunnetusta mustasta surmasta.
Sairauden alkuperä, tartunta ja oireet
Paiserutto aiheutuu bakteeri Yersinia pestis -lajista. Tauti esiintyy tyypillisesti paiseruttona (bubonic), jolloin ilmenee imusolmukepaiseta muistuttavia kovettumia (bubeja), kuumetta ja vilunväristyksiä. Tartunta leviää yleisimmin kirppujen välityksellä, jotka tartuttavat ihmisen jyrsijöistä (esimerkiksi rotilta) saatua bakteeria. Vakavammat muodot ovat pneumoninen rutto (keuhkorutto), joka tarttuu suoraan hengitysteitse ja voi levitä nopeasti ihmisten välillä.
Levittäytyminen ja sodan rooli
Epidemian leviämiseen vaikuttivat merkittävästi sotatoimet ja joukkojen liikkuvuus. Saksalaiset ja ranskalaiset joukko-osastot toivat ruttoa Mantovan alueelle vuonna 1629 osana kolmikymmenvuotiseen sotaan (1618–1648) liittyviä liikkeitä. Lisäksi taudin leviäminen liittyi siihen, että tartunnan saaneet venetsialaiset joukot vetäytyivät Pohjois- ja Keski-Italiaan ja kuljettivat infektiota mukanaan muihin kaupunkeihin ja kyliin.
Päähavainnot ja vaikutukset kaupunkeihin
Lokakuussa 1629 rutto saavutti Milanon, joka oli merkittävä kaupan ja liikenteen keskus. Paavillinen Bolognan kaupunki menetti arviolta 15 000 asukasta ruttoon, ja myös pienemmät naapurikaupungit Modena ja Parma kärsivät pahoin. Rutto levisi myös pohjoiseen Tiroliin, Länsi-Itävaltaan ja Pohjois-Italian alppialueille.
Myöhemmin epidemian perintö näkyi myös laajemmassa alueellisessa taudinkierrossa: Firenzen kaupungissa puhkesivat suuret paiseruttoepidemiat vuosina 1630–1633, ja Etelä-Italian suurkaupungeissa, kuten Napolissa, Roomassa ja Genovan läheisyydessä, puhkesivat vakavia ruttoaaltoja myöhemmin 1650-luvulla.
Vastaustoimet ja seuraukset
- Terveydenhoidolliset toimet: Kaupungeissa otettiin käyttöön eristys, matkustuskieltoja, karanteeneja ja sairaille tarkoitettuja pestaloita tai lazarettoja. Usein näitä toimia toteutettiin epäsäännöllisesti ja paikallisesti vaihtelevin tuloksin.
- Yhteiskunnallinen vaikutus: Suuret kuolleisuusluvut aiheuttivat työvoimapulaa, taloudellista taantumaa ja pitkäaikaista huoltoa orvoista ja leskistä. Kauppajärjestelyt ja maataloustuotanto heikkenivät lyhyellä aikavälillä.
- Sosiaalinen häiriö: Epidemia aiheutti pelkoa, pakokauhua ja muuttoliikettä. Usein syntyi myös syyttelyä ja skandalisointia, mikä johti eristäytymiseen tai väkivaltaisiin reaktioihin tiettyjä ryhmiä kohtaan.
Tieteellinen ja kulttuurinen perintö
Nykyhistoriassa 1629–1631 puhjenneita ruttoaaltoja tutkitaan osana toista, keskiajan mustan surman jälkeen jatkunutta pandemiasarjaa (ns. Second Pandemic). Lähdeaineistona käytetään aikalaisten kronikoita, kirkonkirjoja, tuomiokirjoja ja myöhempiä tilastoarvioita, joiden perusteella nykyhistorioitsijat ovat arvioineet kuolleisuutta ja epidemian leviämistä.
Epidemialla on myös kulttuurinen merkitys: esimerkiksi italialaisen kirjallisuuden klassikko I Promessi Sposi (Liianmonen nuorten kihlaus) käsittelee 1600-luvun kärsimyksiä ja sisältää ruttojakson kuvausta, joka pohjautuu käsityksiin tuon ajan tapahtumista ja seurauksista.
Yhteenveto
Milanon suuri rutto 1629–1631 oli laaja ja kestävä katastrofi, jossa yhdistyi sodan aiheuttama liikkuvuus, puutteelliset terveysjärjestelyt ja bakteerin luonnollinen leviäminen. Sen seuraukset näkyivät paitsi heti kuolleisuutena myös taloudellisina ja sosiaalisina muutoksina, jotka vaikuttivat Pohjois- ja Keski-Italian kehitykseen pitkälle 1600-luvulle.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Italian rutto vuosina 1629-1631?
V: Italian rutto 1629-1631 oli ryhmä aikoja, jolloin monet ihmiset Pohjois-Italiassa sairastuivat paiseruttoon vuosina 1629-1631. Tähän epidemiaan, jota usein kutsutaan Milanon suureksi ruttoon, kuoli noin 280 000 ihmistä.
Kysymys: Miten se levisi?
V: Saksalaiset ja ranskalaiset sotilaat kuljettivat ruttoa Mantovan kaupunkiin vuonna 1629 kolmikymmenvuotisen sodan (1618-1648) vuoksi. Taudin tartuttamat venetsialaiset joukot vetäytyivät Pohjois- ja Keski-Italiaan, mikä levitti tautia useampiin ihmisiin. Lokakuussa 1629 rutto saavutti Milanon, Lombardian kauppakeskuksen.
Kysymys: Kuinka monta ihmistä kuoli Milanossa?
V: Milanon kaupungissa se tappoi noin 64 000 ihmistä, mikä oli 25 prosenttia Milanon väestöstä. Se tappoi 12-60 prosenttia kaikista Italian ihmisistä.
Kysymys: Mihin muihin kaupunkeihin tämä epidemia vaikutti?
V: Paavillinen Bolognan kaupunki menetti arviolta 15 000 asukasta ruttoon, ja myös pienemmät naapurikaupungit, kuten Modena ja Parma, kärsivät pahoin. Epidemia levisi myös pohjoiseen Tiroliin, joka on Länsi-Itävallassa ja Pohjois-Italiassa sijaitseva alppialue.
Kysymys: Esiintyikö Italiassa myöhempiä taudinpurkauksia?
V: Kyllä, myöhempiä taudinpurkauksia esiintyi, muun muassa Firenzessä vuosina 1630-1633 ja Napolin, Rooman ja Genovan lähialueilla vuosina 1656-1657.
K: Mistä pandemiasta tämä taudinpurkaus johtui?
V: Tämä taudinpurkaus johtui pandemiasta, joka tunnetaan nimellä musta surma tai paiserutto ja joka alkoi keskiajalla.
Etsiä