Kolmikymmenvuotinen sota 1618–1648 — Euroopan uskonto- ja valtataistelu
Kolmikymmenvuotinen sota 1618–1648 — kattava kuvaus Euroopan uskontotaistelusta, valtapolitiikasta, sodan tuhoista ja Westfalenin rauhan seurauksista.
Kolmikymmenvuotinen sota käytiin vuodesta 1618 vuoteen 1648. Vaikka se keskittyi pääasiassa Saksaan, useat muut maat, kuten Ranska, Espanja ja Ruotsi, osallistuivat siihen. Itse asiassa lähes kaikki Euroopan vaikutusvaltaiset maat olivat mukana sodassa. Se alkoi protestanttien ja katolilaisten välisenä uskontotaisteluna. Sodan jatkuessa katolinen Habsburg-dynastia ja muut maat käyttivät sotaa hyväkseen saadakseen lisää valtaa. Esimerkiksi katolinen Ranska taisteli protestanttien puolesta, mikä pahensi entisestään Ranskan ja Habsburgien välistä kilpailua.
Taustat ja syyt
Sota sai alkunsa vuonna 1618 Böömissä, kun katolilaiset viranomaiset ja protestanttiset säätyryhmät riitautuivat uskonnollisista ja poliittisista oikeuksista (tunnettu tapahtuma on Prahan ikkunasta heittämiset, "Defenestration of Prague"). Taustalla olivat:
- Uskonnolliset jännitteet: protestanttien ja katolilaisten väliset ristiriidat, erityisesti saksalaisissa kaupunginvaltioissa ja ruhtinaskunnissa.
- Valta- ja dynastiset tavoitteet: Habsburgien pyrkimys keskittää valtaa ja laajentaa vaikutusvaltaansa sekä vastavoimien, kuten Ranskan ja Ruotsin, halu estää Habsburgien ylivalta Euroopassa.
- Paikalliset konfliktit: alueelliset kiistat, taloudelliset paineet ja ruhtinaiden erilaiset arvot ja liittoumat, jotka paisuttivat konfliktista laajamittaisen sodan.
Sodankulku ja vaiheet
Kolmikymmenvuotinen sota jakautuu perinteisesti useisiin vaiheisiin, joissa eri valtiot näyttäytyvät eri rooleissa:
- Böömin vaihe (1618–1625): kapina Böömissä ja sen kukistaminen; Habsburgit palauttivat kuria ja katolisuutta alueelle.
- Palatinaatin ja Tanskan vaihe (1625–1629): Tanska puuttui peliin yrittäen suojella protestantteja, mutta kärsi tappioita Habsburgin joukkoja vastaan.
- Ruotsin vaihe (1630–1635): kuningas Gustav II Adolf johdatti Ruotsin sotaan ja saavutti merkittäviä voittoja Saksassa; hän myös vahvisti protestanttista asemaa.
- Ranskan vaihe (1635–1648): katolinen Ranska astui avoimesti mukaan vastustaakseen Habsburgien hegemoniaa. Tästä vaiheesta sodasta tuli yhä enemmän valtapoliittinen kilpailu Habsburgien ja Ranskan välillä.
Sodassa vaikutti paljon myös ammattiarmeijoiden ja kenraalien toiminta (esimerkiksi Albrecht von Wallenstein Habsburgien puolella) sekä alueellisten liittoumien muuttuminen. Sota laajeni myös merelle ja siirtomaihin, ja vaikutukset ulottuivat laajasti koko Eurooppaan.
Seuraukset ja vaikutukset
Kolmikymmenvuotinen sota oli yksi Euroopan historian tuhoisimmista konflikteista.
- Inhimilliset menetykset: Sodan seurauksena kuoli ja menehtyi nälkään ja tauteihin miljoonia ihmisiä. Saksalaisissa maakunnissa väkiluku laski paikoitellen merkittävästi – joissain alueissa jopa kolmanneksen tai enemmän.
- Taloudellinen tuho: Peltojen autioituminen, kaupan ja teollisuuden pysähtyminen sekä raskaat verot ja sotakorvaukset heikensivät taloutta vuosikymmeniksi.
- Poliittiset muutokset: Westfalenin rauha vahvisti alueellista suvereniteettia; Saksan alue jakautui entistä enemmän itsenäisiin ruhtinaskuntiin. Ranska ja Ruotsi vahvistivat asemiaan, Espanjan ja Habsburgien vaikutusvalta heikkeni.
- Uskonnolliset vaikutukset: Rauha laajensi uskonnonvapauksia: katolisuuden ja luterilaisuuden rinnalle tunnustettiin myös reformoidut seurakunnat (kalkkinen tunnustus sai tunnustusta käytännössä). Uskonnollinen kartta Euroopassa muuttui ja uskonnollinen politiikka alkoi vähitellen väistyä valtapolitiikan tieltä.
- Kansainvälisen järjestelmän muutos: Westfalenin rauhaa pidetään usein modernin valtiojärjestelmän lähtökohtana, koska se korosti valtioiden välisen tasapainon ja suvereniteetin periaatteita sekä rajasi uskon varaan perustuvan oikeutuksen sekaantumiselle toisten asioihin.
- Sotataidon kehitys: sota kiihdytti armeijoiden ammattimaistumista, runsaampien joutsenen ja sotilaspalvelujen järjestelyä sekä sotilaallisen logistiikan ja taktiikoiden kehitystä.
Westfalenin rauha
Sota päättyi Westfalenin rauhaan vuonna 1648, joka koostui useista erillisistä sopimuksista (mm. Münsterin ja Osnabrückin sopimukset). Rauha vahvisti käytäntöjä, jotka rajoittivat keisarillista valtaa Saksan alueella, tunnusti osin protestanttisten ryhmien oikeudet ja muodosti pohjan uudelle eurooppalaiselle valtatasapainolle. Westfalenin järjestelmä vaikutti merkittävästi kansainväliseen politiikkaan seuraavien vuosisatojen ajan.
Yhteenveto: Kolmikymmenvuotinen sota alkoi uskonnollisena konfliktina, mutta laajeni nopeasti dynastisiin ja valtapoliittisiin taisteluihin. Sodan seuraukset olivat laajat: valtioiden voimasuhteet muuttuivat, talous ja väestö kärsivät, ja Euroopan poliittinen kartta sekä kansainväliset pelisäännöt muuttuivat pysyvästi.
Aiheuttaa
Kolmekymmenvuotisen sodan syttymiseen oli useita syitä.
Ensinnäkin Kaarle V:n nopeasti allekirjoittama Augsburgin rauha (1555) lopetti luterilaisten ja katolilaisten väliset taistelut Saksassa.
Augsburgin rauhassa todettiin:
- 225 saksalaista ruhtinasta valitsivat uskontonsa (olivatpa he luterilaisia tai katolisia) valtioissaan (cuius regio eius religio).
- Luterilaiset, jotka asuivat piispan valvonnassa olevassa valtiossa, jota kutsutaan kirkolliseksi valtioksi, saattoivat pysyä luterilaisina.
- Luterilaiset saivat pitää maata, jonka he olivat ottaneet katoliselta kirkolta Passaun rauhan (1552) jälkeen.
- Luterilaisuuteen siirtyneiden katolisen kirkon piispojen oli luovutettava maansa takaisin (reservatum ecclesiasticum).
- Ihmiset, jotka asuivat valtiossa, joka oli valinnut luterilaisuuden tai katolilaisuuden, eivät saaneet vaihtaa uskontoaan.
Rauha sai väkivallan loppumaan hetkeksi, mutta se ei korjannut taistelujen todellista syytä. Molemmat ryhmät pitivät rauhaa eri asiana. Luterilaiset sanoivat, että se oli vain sopimus, joka kestäisi vain lyhyen aikaa. Kalvinismi tuli nopeasti Saksaan ja kolmanneksi kristilliseksi ryhmäksi Saksassa, mutta se ei ollut osa Augsburgin rauhaa. Tämä tarkoitti sitä, että kalvinistit kiistelivät sekä luterilaisten että katolilaisten kanssa.
Toiseksi 1600-luvun Euroopan vaikutusvaltaiset maat olivat usein eri mieltä poliittisista tai taloudellisista kysymyksistä. Espanja halusi maata joistakin Saksan osavaltioista, koska saksalaiset omistivat osan Espanjan Alankomaista. Hollantilaiset taistelivat espanjalaisia vastaan saadakseen itsenäisyyden ja saivat sen eräissä sodissa, jotka päättyivät vuonna 1609.
- Ranska pelkäsi molemmin puolin sijaitsevia Habsburg-valtioita (Espanjaa ja Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa). Ranska halusi näyttää voimansa heikoille Saksan valtioille.
- Ruotsi ja Tanska halusivat valvoa Itämeren pohjoispuolella sijaitsevia Saksan valtioita.
Kolmanneksi Pyhä Rooman valtakunta oli hajanainen ryhmä kansoja suuremman valtakunnan sisällä. Keisarikuntaan kuului kansakuntia, kuten Itävallan Habsburgien talo, Baijeri, Saksin vaaliruhtinaskunta, Brandenburgin markgrafia, Pfalzin vaaliruhtinaskunta, Hessen, Trierin ja Württembergin arkkipiispanistuin sekä muita pieniä kansakuntia ja kaupunkeja. Vain Itävalta kykeni toimimaan yksin. Maat solmivat usein liittoutumia muiden sukulaisten hallitsemien paikkojen kanssa. Koska valtakunnan sisällä oli niin paljon kansoja, kansat olivat usein eri mieltä keskenään, eikä hallitus pystynyt valvomaan koko valtakuntaa kovin hyvin. Tämä tarkoitti sitä, että hallitus ei pystynyt korjaamaan maan ongelmia.
Neljänneksi uskonnolliset ryhmät eivät olleet yksimielisiä 1500-luvun jälkipuoliskolla. Augsburgin rauha ei toiminut, koska jotkut piispat eivät olleet luopuneet piispuudestaan, ja Espanjan ja Itä-Euroopan katoliset hallitsijat halusivat tehdä katolilaisuudesta vahvaa alueella. Tämä aiheutti taisteluita ryhmien välille. Katoliset pakottivat monet protestantit jättämään kotimaansa. Joissakin paikoissa protestantit saivat luvan harjoittaa jumalanpalvelusta. Erimielisyydet aiheuttivat väkivaltaa.
Viidenneksi Pyhän Rooman keisari Matthias, joka oli katolilainen, kuoli vuonna 1619 ilman lapsia, jotka olisivat voineet ottaa hänen paikkansa. Hänen maansa annettiin hänen serkulleen Ferdinand Steiermarkin, Matiaksen lähimmälle miespuoliselle sukulaiselle, josta tuli Ferdinand II, Pyhän Rooman keisari. Ferdinand oli saanut jesuiittojen koulutuksen. Hän oli katolilainen ja halusi tehdä katolilaisuudesta jälleen ainoan uskonnon. Tämä teki hänestä epäsuositun Böömin saksalaisessa osavaltiossa, koska suurin osa sen asukkaista ei ollut katolilaisia vaan hussilaisia. He hylkäsivät Ferdinandin ja aloittivat kolmikymmenvuotisen sodan. Sota voidaan jakaa neljään päävaiheeseen: Böömin kapina, Tanskan väliintulo, Ruotsin väliintulo ja Ranskan väliintulo.
Fredrik V, vaalipalatsilainen, Böömin kuninkaana vuonna 1634, kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Friedrichiä kutsutaan Böömin "talvikuninkaaksi", koska hän hallitsi vuonna 1620 alle kolme kuukautta. Kapinallinen ryhmittymä pani hänet valtaan.
Ferdinand II, Pyhän Rooman keisari ja Böömin kuningas, oli vakaasti katolilainen, mikä oli suurin syy sotaan.
Ferdinand I, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin ja Böömin kuninkaan. Hän kannusti Trenton kirkolliskokousta sallimaan ehtoollisen molemmissa muodoissaan saksalaisille ja böömiläisille katolilaisille.
Keisari Rudolf II sanoi, että protestanteilla voisi olla uskonnolliset oikeudet.
Bohemian Revolt
Aika: 1618-1625
Keisari Mattias, jolla ei ollut lapsia, halusi antaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtaistuimen Ferdinand II:lle, kun tämä kuolisi. Varmistaakseen, että siirtyminen onnistuisi, hän halusi tehdä Ferdinandista sillä välin Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluneen Böömin kruununprinssin. Osa Böömin protestanttisista johtajista ajatteli, että Ferdinand veisi heiltä uskonnolliset oikeudet. He pitivät protestanttisesta Friedrich V:stä, Pfalzin vaaliruhtinaasta, enemmän. Osa muista protestanteista tuki kuitenkin Ferdinandia. Ferdinandia kannatti niin moni, että hänet valittiin vuonna 1617 Böömin kruununprinssiksi.
Ferdinand lähetti toukokuussa 1618 kaksi katolista maaherraa Böömin pääkaupunkiin Prahaan. Ferdinand halusi heidän johtavan hallitusta hänen poissa ollessaan. Yhtäkkiä monet vihaiset protestantit ottivat heidät kiinni ja heittivät heidät korkeasta palatsin ikkunasta. Prahan defenestraatio), mikä sai katolilaiset suuttumaan protestanteille.
Protestantit, jotka olivat heittäneet katolilaiset ulos ikkunasta, perustivat Böömiin uuden protestanttisen hallituksen. Monet protestantit Böömissä ja lähialueilla alkoivat vihata muuta Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Pyhä Rooman valtakunta halusi estää heitä, taistella Böömiä vastaan ja lainata Espanjan rahaa. He kuitenkin ajattelivat, että jos näin tapahtuisi, Böömin protestanttiset ystävät saattaisivat tulla ja ryhtyä taistelemaan heitä vastaan. Siksi he yrittivät tehdä Böömin kanssa sopimuksen taistelujen lopettamiseksi. Kun keisari Matthias kuitenkin kuoli vuonna 1619, Böömi päätti olla tekemättä sopimusta, koska he ajattelivat, että Pyhän Rooman hallitus oli nyt heikko.
Böömi oli niin vihainen katolilaisista, että se päätti olla tekemättä Ferdinand II:sta enää Böömin kuningasta, vaan teki sen sijaan Fredrik V:stä kuninkaan. Koska Matias oli kuitenkin kuollut ja Ferdinand oli seuraava keisariksi pyrkivä henkilö, Ferdinand johti nyt koko Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Jotkut olivat myös sitä mieltä, että Frederickin ei pitäisi saada olla Böömin kuningas, ja kaikki tämä sai Pyhän Rooman keisarin päättämään taistella Böömiä vastaan.
Kreivi Tillyn johtama suuri armeija sai rahaa Maximilian I:ltä ja hyökkäsi Böömiin. Valkoisen vuoren taistelussa Pyhä Rooman keisarikunta voitti Böömin kapinalliset. Fredrik pakeni. ja kapina romahti.
Friedrich johti myös saksalaista valtiota, jota kutsuttiin Pfalziksi. Maximilian I, joka johti läheistä Baijerin valtiota, halusi lisää valtaa ja päätti ottaa haltuunsa osan Pfalzinasta. Espanja, katolinen maa,. liittyi sotaan auttaakseen Maximiliania, jota ei pidetty Alankomaissa. Muut maat tulivat nyt mukaan tähän sotaan. Joidenkin taistelujen jälkeen Maximilian ja Espanja voittivat, ja keisari Ferdinand päätti, että koko Pfalz kuuluu Maximilianille. Tämä sai jotkut muut protestanttiset kansakunnat hyvin pelokkaiksi, koska se tarkoitti, että protestanttiset alueet olivat siirtymässä katolilaisten haltuun.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitkä maat osallistuivat kolmikymmenvuotiseen sotaan?
A: Kolmikymmenvuotinen sota keskittyi pääasiassa Saksaan, mutta siihen osallistui myös useita muita maita, kuten Ranska, Espanja ja Ruotsi. Itse asiassa lähes kaikki Euroopan vaikutusvaltaiset maat olivat mukana sodassa.
K: Mikä aiheutti kolmikymmenvuotisen sodan?
V: Kolmikymmenvuotinen sota alkoi protestanttien ja katolilaisten välisenä uskontokiistana. Sen jatkuessa katolinen Habsburg-dynastia ja muut maat käyttivät sitä hyväkseen saadakseen lisää valtaa.
K: Miten Ranska tuli mukaan sotaan?
V: Katolinen Ranska taisteli sodan aikana protestanttien puolesta, mikä pahensi entisestään jännitteitä heidän ja Habsburg-dynastian välillä.
K: Mitä vaikutuksia tällä konfliktilla oli Eurooppaan?
V: Kolmikymmenvuotinen sota aiheutti esimerkiksi nälänhätää ja tauteja lähes kaikissa maissa, jotka olivat mukana. Nämä ongelmat jatkuivat pitkään sodan päättymisen jälkeen.
K: Kuinka kauan tämä konflikti kesti?
V: Kolmikymmenvuotinen sota kesti 30 vuotta vuodesta 1618 vuoteen 1648.
K: Miten tämä konflikti ratkaistiin?
V: Tämä konflikti ratkaistiin Westfalenin rauhansopimuksella sen päättyessä vuonna 1648.
Kysymys: Mitkä asiat jäivät ratkaisematta tämän konfliktin päättymisen jälkeen?
V: Vaikka tämä konflikti päättyi sopimukseen, monet sen taustalla olevista syistä jäivät ratkaisematta vielä pitkään sen jälkeen.
Etsiä