Kolmikymmenvuotinen sota | käytiin vuodesta 1618 vuoteen 1648

Aiheuttaa

Kolmekymmenvuotisen sodan syttymiseen oli useita syitä.

Ensinnäkin Kaarle V:n nopeasti allekirjoittama Augsburgin rauha (1555) lopetti luterilaisten ja katolilaisten väliset taistelut Saksassa.

Augsburgin rauhassa todettiin:

• 225 saksalaista ruhtinasta valitsivat uskontonsa (olivatpa he luterilaisia tai katolisia) valtioissaan (cuius regio eius religio).
• Luterilaiset, jotka asuivat piispan valvonnassa olevassa valtiossa, jota kutsutaan kirkolliseksi valtioksi, saattoivat pysyä luterilaisina.
• Luterilaiset saivat pitää maata, jonka he olivat ottaneet katoliselta kirkolta Passaun rauhan (1552) jälkeen.
• Luterilaisuuteen siirtyneiden katolisen kirkon piispojen oli luovutettava maansa takaisin (reservatum ecclesiasticum).
• Ihmiset, jotka asuivat valtiossa, joka oli valinnut luterilaisuuden tai katolilaisuuden, eivät saaneet vaihtaa uskontoaan.

Rauha sai väkivallan loppumaan hetkeksi, mutta se ei korjannut taistelujen todellista syytä. Molemmat ryhmät pitivät rauhaa eri asiana. Luterilaiset sanoivat, että se oli vain sopimus, joka kestäisi vain lyhyen aikaa. Kalvinismi tuli nopeasti Saksaan ja kolmanneksi kristilliseksi ryhmäksi Saksassa, mutta se ei ollut osa Augsburgin rauhaa. Tämä tarkoitti sitä, että kalvinistit kiistelivät sekä luterilaisten että katolilaisten kanssa.

Toiseksi 1600-luvun Euroopan vaikutusvaltaiset maat olivat usein eri mieltä poliittisista tai taloudellisista kysymyksistä. Espanja halusi maata joistakin Saksan osavaltioista, koska saksalaiset omistivat osan Espanjan Alankomaista. Hollantilaiset taistelivat espanjalaisia vastaan saadakseen itsenäisyyden ja saivat sen eräissä sodissa, jotka päättyivät vuonna 1609.

• Ranska pelkäsi molemmin puolin sijaitsevia Habsburg-valtioita (Espanjaa ja Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa). Ranska halusi näyttää voimansa heikoille Saksan valtioille.
• Ruotsi ja Tanska halusivat valvoa Itämeren pohjoispuolella sijaitsevia Saksan valtioita.

Kolmanneksi Pyhä Rooman valtakunta oli hajanainen ryhmä kansoja suuremman valtakunnan sisällä. Keisarikuntaan kuului kansakuntia, kuten Itävallan Habsburgien talo, Baijeri, Saksin vaaliruhtinaskunta, Brandenburgin markgrafia, Pfalzin vaaliruhtinaskunta, Hessen, Trierin ja Württembergin arkkipiispanistuin sekä muita pieniä kansakuntia ja kaupunkeja. Vain Itävalta kykeni toimimaan yksin. Maat solmivat usein liittoutumia muiden sukulaisten hallitsemien paikkojen kanssa. Koska valtakunnan sisällä oli niin paljon kansoja, kansat olivat usein eri mieltä keskenään, eikä hallitus pystynyt valvomaan koko valtakuntaa kovin hyvin. Tämä tarkoitti sitä, että hallitus ei pystynyt korjaamaan maan ongelmia.

Neljänneksi uskonnolliset ryhmät eivät olleet yksimielisiä 1500-luvun jälkipuoliskolla. Augsburgin rauha ei toiminut, koska jotkut piispat eivät olleet luopuneet piispuudestaan, ja Espanjan ja Itä-Euroopan katoliset hallitsijat halusivat tehdä katolilaisuudesta vahvaa alueella. Tämä aiheutti taisteluita ryhmien välille. Katoliset pakottivat monet protestantit jättämään kotimaansa. Joissakin paikoissa protestantit saivat luvan harjoittaa jumalanpalvelusta. Erimielisyydet aiheuttivat väkivaltaa.

Viidenneksi Pyhän Rooman keisari Matthias, joka oli katolilainen, kuoli vuonna 1619 ilman lapsia, jotka olisivat voineet ottaa hänen paikkansa. Hänen maansa annettiin hänen serkulleen Ferdinand Steiermarkin, Matiaksen lähimmälle miespuoliselle sukulaiselle, josta tuli Ferdinand II, Pyhän Rooman keisari. Ferdinand oli saanut jesuiittojen koulutuksen. Hän oli katolilainen ja halusi tehdä katolilaisuudesta jälleen ainoan uskonnon. Tämä teki hänestä epäsuositun Böömin saksalaisessa osavaltiossa, koska suurin osa sen asukkaista ei ollut katolilaisia vaan hussilaisia. He hylkäsivät Ferdinandin ja aloittivat kolmikymmenvuotisen sodan. Sota voidaan jakaa neljään päävaiheeseen: Böömin kapina, Tanskan väliintulo, Ruotsin väliintulo ja Ranskan väliintulo.

 
Fredrik V, vaalipalatsilainen, Böömin kuninkaana vuonna 1634, kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Friedrichiä kutsutaan Böömin "talvikuninkaaksi", koska hän hallitsi vuonna 1620 alle kolme kuukautta. Kapinallinen ryhmittymä pani hänet valtaan.  


Ferdinand II, Pyhän Rooman keisari ja Böömin kuningas, oli vakaasti katolilainen, mikä oli suurin syy sotaan.  


Ferdinand I, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin ja Böömin kuninkaan. Hän kannusti Trenton kirkolliskokousta sallimaan ehtoollisen molemmissa muodoissaan saksalaisille ja böömiläisille katolilaisille.  


Keisari Rudolf II sanoi, että protestanteilla voisi olla uskonnolliset oikeudet.  

Bohemian Revolt

Aika: 1618-1625

Keisari Mattias, jolla ei ollut lapsia, halusi antaa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtaistuimen Ferdinand II:lle, kun tämä kuolisi. Varmistaakseen, että siirtyminen onnistuisi, hän halusi tehdä Ferdinandista sillä välin Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluneen Böömin kruununprinssin. Osa Böömin protestanttisista johtajista ajatteli, että Ferdinand veisi heiltä uskonnolliset oikeudet. He pitivät protestanttisesta Friedrich V:stä, Pfalzin vaaliruhtinaasta, enemmän. Osa muista protestanteista tuki kuitenkin Ferdinandia. Ferdinandia kannatti niin moni, että hänet valittiin vuonna 1617 Böömin kruununprinssiksi.

Ferdinand lähetti toukokuussa 1618 kaksi katolista maaherraa Böömin pääkaupunkiin Prahaan. Ferdinand halusi heidän johtavan hallitusta hänen poissa ollessaan. Yhtäkkiä monet vihaiset protestantit ottivat heidät kiinni ja heittivät heidät korkeasta palatsin ikkunasta. Prahan defenestraatio), mikä sai katolilaiset suuttumaan protestanteille.

Protestantit, jotka olivat heittäneet katolilaiset ulos ikkunasta, perustivat Böömiin uuden protestanttisen hallituksen. Monet protestantit Böömissä ja lähialueilla alkoivat vihata muuta Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Pyhä Rooman valtakunta halusi estää heitä, taistella Böömiä vastaan ja lainata Espanjan rahaa. He kuitenkin ajattelivat, että jos näin tapahtuisi, Böömin protestanttiset ystävät saattaisivat tulla ja ryhtyä taistelemaan heitä vastaan. Siksi he yrittivät tehdä Böömin kanssa sopimuksen taistelujen lopettamiseksi. Kun keisari Matthias kuitenkin kuoli vuonna 1619, Böömi päätti olla tekemättä sopimusta, koska he ajattelivat, että Pyhän Rooman hallitus oli nyt heikko.

Böömi oli niin vihainen katolilaisista, että se päätti olla tekemättä Ferdinand II:sta enää Böömin kuningasta, vaan teki sen sijaan Fredrik V:stä kuninkaan. Koska Matias oli kuitenkin kuollut ja Ferdinand oli seuraava keisariksi pyrkivä henkilö, Ferdinand johti nyt koko Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa. Jotkut olivat myös sitä mieltä, että Frederickin ei pitäisi saada olla Böömin kuningas, ja kaikki tämä sai Pyhän Rooman keisarin päättämään taistella Böömiä vastaan.

Kreivi Tillyn johtama suuri armeija sai rahaa Maximilian I:ltä ja hyökkäsi Böömiin. Valkoisen vuoren taistelussa Pyhä Rooman keisarikunta voitti Böömin kapinalliset. Fredrik pakeni. ja kapina romahti.

Friedrich johti myös saksalaista valtiota, jota kutsuttiin Pfalziksi. Maximilian I, joka johti läheistä Baijerin valtiota, halusi lisää valtaa ja päätti ottaa haltuunsa osan Pfalzinasta. Espanja, katolinen maa,. liittyi sotaan auttaakseen Maximiliania, jota ei pidetty Alankomaissa. Muut maat tulivat nyt mukaan tähän sotaan. Joidenkin taistelujen jälkeen Maximilian ja Espanja voittivat, ja keisari Ferdinand päätti, että koko Pfalz kuuluu Maximilianille. Tämä sai jotkut muut protestanttiset kansakunnat hyvin pelokkaiksi, koska se tarkoitti, että protestanttiset alueet olivat siirtymässä katolilaisten haltuun.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

• Valkoisen vuoren taistelu