Paiserutto (Yersinia pestis): oireet, tartunta ja historia

Paiserutto (Yersinia pestis): oireet, tartunta ja historia — tunnista kuume, yskä ja mustat läiskät; opi tartuntatavat, hoito ja ruton vaikutus historiaan.

Paiserutto on tunnetuin ruttotauti, jonka aiheuttaa Yersinia pestis -bakteeri. Nimi paiserutto on nimenomainen tälle tautimuodolle, joka tunkeutuu ihon kautta ja kulkeutuu imusuoniston kautta.

Jos tauti jätetään hoitamatta, se tappaa noin puolet uhreistaan kolmesta seitsemään päivässä. Paiserutto oli tauti, joka aiheutti mustan surman, joka tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä Euroopassa keskiajalla.

Tämän taudin oireita ovat yskä, kuume ja mustat läiskät iholla.

Mikä on paiserutto (buboinen rutto)?

Paiserutto eli buboinen rutto on ruttotaudin yleisin muoto. Se syntyy, kun Yersinia pestis -bakteeri pääsee ihoon yleensä kirpun pureman kautta ja leviää imuteitä pitkin imusolmukkeisiin, joissa se aiheuttaa kivuliaita, turvonneita imusolmukkeita eli paiserakkuloita (buboja).

Oireet

Paiseruton tyypilliset oireet alkavat yleensä 1–7 vuorokauden kuluttua tartunnasta (useimmiten 2–6 vuorokautta). Oireisiin kuuluvat:

• Äkillinen korkea kuume ja vilunväristykset
• Voimakas väsymys ja lihaskipu
• Kivuliaat, turvonneet imusolmukkeet (bubot), yleisimmin nivusten, kainaloiden tai niskan alueella
• Pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut
• Joissain tapauksissa veriinfektioon (septikemiaan) liittyvää ihon verisuonten tukkeutumista, joka voi aiheuttaa mustia tai nekrotisoituneita läiskiä

On tärkeää huomata, että pneumoninen rutto (keuhkorutto) on eri muoto, jossa bakteeri aiheuttaa vakavaa keuhkotulehdusta ja leviää helposti ihmisestä toiseen yskösten ja pisaroiden välityksellä. Pneumoninen muoto etenee nopeasti ja voi olla hengenvaarallinen.

Tartunta ja leviäminen

• Useimmiten tartunta tapahtuu kirppujen pureman välityksellä: tartunnan saaneet jyrsijät (esim. rotat) toimivat bakteerin luonnollisena reseptorina.
• Suora kosketus tartunnan saaneen eläimen tai ihmisen eritteisiin tai kudoksiin voi myös tartuttaa.
• Pneumoninen rutto voi levitä ihmisestä toiseen hengitysteitse yskimisen tai aivastamisen kautta.
• Maailmanlaajuisesti rutto esiintyy luonnonreservuaareina tietyissä alueissa, ja silloin tällöin syntyy ihmistartuntoja.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan ja laboratoriotutkimuksiin, kuten bakteeriviljelyihin, PCR-testeihin ja serologiaan. Näytteitä voidaan ottaa verestä, märkärakkuloista, ysköksistä tai muista infektoituneista kudoksista. Rutin nopea tunnistus on tärkeää hoidon aloittamiseksi ja tartuntojen estämiseksi.

Hoito

Paiserutto on hoidettavissa antibiooteilla, jos hoito aloitetaan nopeasti. Ilman hoitoa kuolleisuus on korkea; buboonisen ruttomuodon kuolleisuus oli historiallisesti noin 40–60 % ilman hoitoa. Ajoissa aloitettu antibioottihoito laskee kuolleisuutta merkittävästi (alle 10 % asianmukaisella hoidolla).

• Yleisesti käytettyjä antibiootteja: streptomysiini, gentamysiini, doksisykliini, siprofloksasiini ja tietyt muut aminoglykosidit tai fluorokinolonit. Hoitovalinta riippuu paikallisista ohjeista ja potilaan tilasta.
• Pneumonisen ruttotapauksen yhteydessä potilas tarvitsee tiivistä seurantaa, hengitystukea tarvittaessa ja eristyksen hengitysteitse leviämisen estämiseksi.
• Tukevat toimet: nesteytys, kivun hoito ja komplikaatioiden hoito sairaalassa.

Ennaltaehkäisy ja valvonta

• Ruttotartuntojen ehkäisy keskittyy jyrsijöiden ja niiden kirppujen torjuntaan, hyönteismyrkkyihin, ympäristön siisteyteen ja eläinten terveysvalvontaan.
• Riskialueilla asuvia ja matkustavia neuvotaan välttämään kontaktia villieläimiin, pitämään lemmikkieläimet loishäädettyinä ja hakeutumaan hoitoon oireiden ilmaantuessa.
• Tartuntatautilainsäädäntö ja kansanterveystoimet sisältävät usein tartuntojen ilmoittamisen, kontaktien seurannan ja tarvittaessa alueellisen torjuntatoimenpiteet.

Historia ja nykyaika

Paiserutto oli yksi mustan surman muodoista, ja se osallistui suuren kuolemantapauksen syntyyn keskiajalla. Historiallisen pandemian vaikutukset olivat laajat sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti.

Tänä päivänä rutto on harvinainen mutta endeeminen sairaus tietyillä alueilla, kuten Madagaskarilla, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Perun osissa ja Yhdysvaltojen lounaisosissa. Maailmassa todetaan edelleen satunnaisia tapauksia, mutta nykylääketiede ja julkinen terveydenhuolto pystyvät useimmiten tunnistamaan ja hoitamaan tartunnat nopeasti.

Mitä tehdä, jos epäilet tartuntaa?

• Hakeudu välittömästi päivystykseen tai terveysasemalle, jos sinulla on korkea kuume ja kivulias, turvonnut imusolmuke tai hengitysvaikeuksia.
• Ilmoita mahdollisesta altistuksesta jyrsijöille, kirpunpuremille tai tartunnan saaneille ihmisille/eläimille.
• Noudata terveydenhuollon antamia eristys- ja hoito-ohjeita, erityisesti jos kyseessä on pneumoninen muoto.

Varhainen tunnistus, nopeasti aloitettu antibioottihoito ja kansanterveydelliset torjuntatoimet pitävät paiserutton vakavuutensa hallinnassa nykyaikana.

Historia

Ensimmäinen kirjattu epidemia oli Itä-Rooman valtakunnassa (Bysantin valtakunnassa), ja sitä kutsuttiin Justinianuksen rutoksi keisari Justinianus I:n mukaan, joka sai tartunnan mutta selvisi hengissä laajan hoidon ansiosta. Pandemia johti arviolta 25 miljoonasta (6. vuosisadan taudinpurkaus) 50 miljoonaan ihmisen kuolemaan (kaksi vuosisataa jatkunut epidemia).

Epidemia iski 1300-luvulla Aasiassa, Pohjois-Afrikassa ja Euroopassa. Lähes kolmannes Euroopan ihmisistä kuoli siihen. Toisin kuin katastrofit, jotka vetävät yhteisöjä yhteen, tämä epidemia oli niin pelottava, että se mursi ihmisten luottamuksen toisiinsa. Giovanni Boccaccio, tuon ajan italialainen kirjailija, kuvaili sitä: "Tämä vitsaus oli istuttanut miesten ja naisten sydämiin niin suuren kauhun, että veljet hylkäsivät veljensä, sedät veljenpoikansa, siskot veljensä, ja monissa tapauksissa vaimot hylkäsivät miehensä. Mutta mikä vielä pahempaa,... isät ja äidit kieltäytyivät hoitamasta ja auttamasta omia lapsiaan".

Paikalliset ruttoepidemiat on ryhmitelty kolmeen ruttopandemiaan, joiden alkamis- ja päättymispäivämääristä ja joidenkin taudinpurkausten luokittelusta kumpaankin pandemiaan käydään vielä keskustelua. Pandemiat olivat:

• ensimmäinen ruttopandemia vuosina 541-750, joka levisi Egyptistä Välimerelle (alkaen Justinianuksen ruttoon) ja Luoteis-Eurooppaan.
• toinen ruttopandemia ~1331-1855, joka levisi Keski-Aasiasta Välimeren alueelle ja Eurooppaan (alkaen mustasta surmasta) ja todennäköisesti myös Kiinaan.
• kolmas ruttopandemia vuosina 1855-1960, joka levisi Kiinasta eri puolille maailmaa, erityisesti Intiaan ja Yhdysvaltojen länsirannikolle.

Maailmanlaajuisesti ilmoitetaan vuosittain noin 600 ruttotapausta. Vuonna 2017 eniten tapauksia oli Kongon demokraattisessa tasavallassa, Madagaskarissa ja Perussa.

Ruttotartunnan saaneiden eläinten jakautuminen 1998

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on paiserutto?

K: Miten paiserutto pääsee elimistöön?

K: Miten paiserutto leviää?

K: Mitä on zoonoosi?

K: Mitkä ovat paiseruton oireet?

K: Kuinka tappava paiserutto on?

K: Mikä historiallinen tapahtuma liittyy paiseruttoon?

Hae kirjaimella