Jakobitismi: Stuartien palautusliike Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa
Jakobitismi — Stuartien palautusliike Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa: historia, kapinat, katolinen tuki ja Highlandin perintö. Tutustu 1600–1700‑lukujen dramaattisiin tapahtumiin.
Jakobitismi oli (ja on pienemmässä määrin edelleen) poliittinen liike, joka pyrki palauttamaan Stuartin kuninkaat takaisin Englannin, Skotlannin ja Irlannin valtaistuimille. Liike sai nimensä kuningas Jaakko II:n ja VII:n nimen latinankielisestä muodosta Jacobus. Jakobitismi syntyi vastareaktiona siihen, että protestanttinen parlamentti ja osa eliitistä syrjäytti Jaakon kuningaskunnan uskonnollisten ja poliittisten kiistojen seurauksena.
Tausta ja tavoitteet
Jakobitismi alkoi Jaakob II:n ja VII:n syrjäyttämisen jälkeen vuonna 1688. Hänen tilalleen tuli hänen tyttärensä Maria II yhdessä miehensä ja serkkunsa Vilhelm Oranialaisen kanssa, mikä tunnetaan nimellä Gloriöösi vallankaappaus (Glorious Revolution). Stuartit joutuvat maanpakoon Euroopan mantereelle, ja heidän kannattajansa vaativat kuninkaallisen perimysjärjestyksen palauttamista tai ainakin Stuartien legitimiteetin tunnustamista.
Kapinat ja kansainvälinen tuki
Stuartien tukijat hakivat apua mantereen suurvalloilta, kuten Ranskalta ja Espanjalta, jotka näkivät jakobitismissä keinon heikentää Britannian valtaa. Jakobitien tärkeimmät sotilaalliset yritykset tapahtuivat Irlannissa ja Skotlannissa, erityisesti Skotlannin ylängöillä. Merkittäviä vaiheita olivat Williamin ajan sodan jälkipyykki Irlannissa (mm. Boynen taistelu 1690), vuoden 1715 kapina ("The Fifteen"), vuoden 1719 yritys, ja kuuluisin nousu vuonna 1745, jolloin Charles Edward Stuart, niin kutsuttu Young Pretender eli "Bonnie Prince Charlie", johti niin sanotun "The Forty-Five" -kapinan, joka päättyi tuhoisaan tappioon Cullodenissa 1746.
Kannatuspohja
Suuri osa katolisista tuki jakobitismia, koska he odottivat Stuartien palautuvan ja lieventävän katolilaisia koskevia rajoituksia ja pakotteita. Myös osa konservatiivisista torilaista, uskonnollisista korkeakirkollisista ja monet Skotlannin klaanit kannatti liikettä omista maantieteellisista, klaanisidonnaisista tai dynastisista syistä. Englannissa jakobitismi oli heikoimmillaan etelässä ja vahvinta pohjoisessa, ja jonkin verran kannatusta oli myös Walesissa. Skotlannissa jakobitiaiheesta muodostui myöhemmin kestävä romanttinen muisto ja osa kansallisromantiikan perintöä.
Seuraukset ja lainsäädäntö
Kapinoiden murskaamisen jälkeen keskushallinto kiristi otettaan erityisesti Skotlannin ylängöillä. Seurauksena olivat muun muassa klaanien valtaa rajoittaneet lait, aseiden takavarikointi ja 1746 säädetty Act of Proscription, joka kielsi tiettyjä perinteisiä ylängöiden asusteita ja pyrki hajottamaan vallanpitäjien klaanijärjestelmää (monia näistä rajoituksista lievennettiin tai kumottiin myöhemmin, esimerkiksi 1782). Irlannissa jakobitien yritykset liittyivät myös laajempiin uskonnollisiin ja maanomistusongelmiin, mikä vaikutti pitkään Irlannin poliittiseen kehitykseen.
Jakobitismi kulttuurisena ilmiönä
Vaikka liike sotilaallisesti murskattiin 1700-luvun puolivälissä, jakobitismi jäi elämään muistitietoisuudessa, runoudessa, lauluissa ja tarinoissa. Skotlantilainen folklore ja eurooppalainen romantiikka ammensivat jakobitismista kuvia sankaruudesta, traagisuudesta ja menetyksestä. Jakobitismilla oli myös vaikutusta politiikan legitiimiyskeskusteluun ja monarkian käsityksiin Britanniassa.
Perintö
Jakobitismi heikkeni merkittävästi 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla siitä tuli enemmän nostalginen ja kulturellinen liike kuin todellinen poliittinen uhka. Sen perintö näkyy kuitenkin yhä historia- ja kulttuurintutkimuksessa, kansanlauluissa, kirjallisuudessa sekä monissa muistomerkeissä ja perinteissä, jotka liittyvät Stuartien aikaan ja Skotlannin ylängöiden historiaan. Jakobitismi on myös esimerkki siitä, miten dynastiset kysymykset, uskonto ja kansallinen identiteetti kietoutuivat yhteen Euroopan poliittisessa kehityksessä.
Liikkeen nimi juontaa juurensa syrjäytetystä Stuartin monarkista, Jaakob II:sta ja VII:stä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on jakobitismi?
V: Jakobitismi oli (ja paljon pienemmässä määrin on) poliittinen liike, joka yritti saada Stuart-kuninkaat takaisin Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningaskunnan valtaistuimille.
K: Mistä liike sai nimensä?
V: Liike otti nimensä kuningas Jaakko II:n ja VII:n nimen latinankielisestä muodosta Jacobus.
K: Milloin jakobitismi alkoi?
V: Jaakobilaisuus alkoi Jaakob II:n ja VII:n syrjäyttämisen jälkeen vuonna 1688.
K: Ketkä tulivat Jaakob II:n ja VII:n tilalle?
V: Hänen tilalleen tuli hänen tyttärensä Maria II yhdessä aviomiehensä ja ensimmäisen serkkunsa Vilhelm Oranialaisen kanssa.
K: Missä Stuartit asuivat syrjäyttämisen jälkeen?
V: Stuartit asuivat sen jälkeen Euroopan mantereella ja yrittivät toisinaan saada kruunun takaisin Ranskan tai Espanjan avulla.
K: Missä jakobitismi oli vahvimmillaan?
V: Jaakobilaisuuden tärkeimmät paikat olivat Irlanti ja Skotlanti, erityisesti Skotlannin ylängöt. Englannissa jakobitismi oli vahvinta pohjoisessa, ja jonkin verran kannatusta oli myös Walesissa.
K: Ketkä kannattivat jakobitismia?
V: Suuri osa katolilaisista piti jakobitismista. He toivoivat, että Stuartit lopettaisivat huonot lait. Monet erilaiset auttoivat sotaretkiä kaikenlaisista syistä. Skotlannissa jakobiittiaiheesta tuli kestävä romanttinen muisto.
Etsiä