Stewartin eli Stuartin suku on Skotlannin ja Englannin kuningashuone. Tudorien dynastia päättyi, kun kuningatar Elisabet I kuoli vuonna 1603. Hän nimesi serkkunsa James I:n perilliseksi. Hänestä tuli Englannin Jaakko I, ja hän aloitti Stuartin dynastian.

Stuartien suku sai alkunsa Skotlannin virasta "High Steward" eli suurvoudista. Sukua kutsuttiin alun perin Stewartiksi; muoto Stuart yleistyi myöhemmin erityisesti Ranskan hovissa ja Mary Stuartin (Maria, Skotlannin kuningatar) myötä. Ensimmäinen Stuartien sukuun kuuluva Skotlannin kuningas oli Robert II, joka nousi valtaistuimelle vuonna 1371 ja perusti Stewartien kuninkaallisen linjan.

Kun kuningatar Elisabet I kuoli 1603 ilman omia jälkeläisiä, Englannin ja Skotlannin kruunut yhdistyivät henkilöunioniksi siten, että Skotlannin kuningas Jaakko VI peri Englannin kruunun ja tuli samalla Englannin Jaakko I:ksi. Tämä ns. kruunujen unioni tarkoitti, että samalla henkilöllä oli kaksi kruunua, mutta maat pysyivät erillisinä poliittisesti usean vuosikymmenen ajan.

Stuartien valtakauteen Englannissa ja Skotlannissa liittyy useita merkittäviä käännekohtia:

  • Kaarle I (Charles I): hänen hallintonsa ja ristiriidat parlamentin kanssa johtivat Englannin sisällissotaan (1642–1651). Kaarle I teloitettiin vuonna 1649.
  • Kommonwealtin aika ja Cromwell: kuningaskunnan aika ajoin korvasi Oliver Cromwellin johtama tasavalta (Commonwealth) vuosina 1649–1660.
  • Restaurointi: vuonna 1660 kuningasperhe palautettiin valtaan ja Kaarle II palasi kuninkaaksi.
  • Glorious Revolution (1688): Kaarle II:n veljenpoika ja seuraaja Jaakko II syrjäytettiin, ja valtaan tuli Williami II (William III) yhdessä vaimonsa Marian (Mary II) kanssa. Tämä vallankaappaus varmisti protestanttisen hallitsijasuvun asemia ja rajoitti monarkin valtaa.
  • Act of Union 1707: Skotlannin ja Englannin parlamentit yhdistyivät muodollisesti ja muodostivat Ison-Britannian, mikä tapahtui Stuartien ajan viimeisen hallitsijan, kuningatar Annan, kaudella.

Kuningatar Anna kuoli vuonna 1714 ilman suoranaisia perillisiä, ja valta siirtyi Hannoverin dynastialle Act of Settlementin määräysten mukaisesti. Stuartit eivät kuitenkaan lakanneet vaatimasta kruunia: Jacobite-liike tuki stuartilaista perintöä ja pyrki palauttamaan katolisen sukulinjan valtaan. Tunnettuja jakobeittien johtohahmoja olivat mm. James Francis Edward Stuart ("The Old Pretender") ja hänen poikansa Charles Edward Stuart ("Bonnie Prince Charlie"), joiden yritykset johtaa vuonna 1715 ja 1745 päättyivät lopulta epäonnistumiseen.

Stuartien merkitys on laaja: he vaikuttivat Britannian poliittiseen kehitykseen, suhteeseen parlamentin ja kuninkaan välillä sekä kansainväliseen politiikkaan. Heidän aikakautensa tuotti myös kulttuurisia ja taloudellisia muutoksia, ja Jacobite-perintö näkyy yhä esimerkiksi skottilaisessa kansallismuistissa ja populaarikulttuurissa.