Maria II — Englannin kuningatar 1689–1694 | William ja Mary
Maria II (1662–1694) — Englannin, Skotlannin ja Irlannin protestanttinen kuningatar 1689–1694. William ja Mary -kausi, kunniakas vallankumous ja vaikutus kirkon ja vallan rakenteisiin.
Maria II (30. huhtikuuta 1662 – 28. joulukuuta 1694) oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin hallitseva kuningatar vuodesta 1689 kuolemaansa saakka. Hän oli tunnustukseltaan protestantti ja nousi valtaan kunniakkaan vallankumouksen (1688) seurauksena, jonka myötä hänen roomalaiskatolinen isänsä Jaakko II ja VII syrjäytettiin. Maria hallitsi yhdessä miehensä Vilhelm III:n ja II:n kanssa, ja heidän yhteistä hallintoa kutsutaan yleisesti nimellä "William ja Mary". Heidät kruunattiin yhdessä Westminsterin palatsissa 11. huhtikuuta 1689. Hallitsijaparin valtajako oli käytännössä epätasainen: Vilhelm oli sotilaallinen ja ulkopoliittinen johtaja, kun taas Maria oli aktiivinen kotimaan asioissa ja Englannin kirkon toiminnassa; kun Vilhelm oli poissa sotaretkillä, Maria toimi usein hallituksessa käytännön tasolla ja käytti valtaa yksinään määräajoin.
Maria syntyi St. Jamesin palatsissa Lontoossa 30. huhtikuuta 1662. Hän oli vanhin lapsi, hänen isänsä oli Yorkin herttua James ja äiti hänen ensimmäinen puolisonsa Lady Anne Hyde. Marian setä oli kuningas Kaarle II ja hänen äidinpuoleinen isoisänsä oli Edward Hyde, Clarendonin 1. jaarli, joka toimi pitkään Kaarlen pääneuvonantajana. Äidin synnyttämistä kahdeksasta lapsesta vain Maria ja hänen nuorempi sisarensa Anne selvisivät aikuisikään.
Isänsä kääntyessä roomalaiskatolisuuteen 1668–1669 Marian ja Annen koulutus pidettiin kuitenkin protestanttisena, kuten kuningas Kaarle II oli määrännyt. Marian äiti kuoli vuonna 1671, ja isä avioitui uudelleen vuonna 1673 katolisen Maria Modenan (Mary Beatrice d'Este) kanssa. Nuorena Maria kirjoitti kirjeitä Frances Apsleylle, Jaakko II:n haukanvartijan tyttärelle, mutta läheisemmäksi suhteeksi tämä ei johtanut.
15-vuotiaana Lady Mary kihlautui ensimmäisen serkkunsa, protestanttisen Oranian prinssin Vilhelmin kanssa. Vilhelmin isä oli Nassaun prinssi Vilhelm II ja äiti kuninkaallinen prinsessa Maria. Aluksi kuningas Kaarle vastusteli liittoa ja pyrki mieluummin naittamaan Marian Ranskan kruununperijälle, Dauphin Louis'lle, osana Ranskan-myönteistä ulkopolitiikkaansa. Lopulta parlamentin paine ja muut poliittiset syyt johtivat kuitenkin siihen, että avioliitto hyväksyttiin. Maria ja William vihittiin Lontoossa 4. marraskuuta 1677; avioliitto oli monin tavoin intiimi ja merkityksellinen molemmille, vaikka siinä oli myös jatkuvia vaikeuksia.
Maria seurasi miestään Alankomaihin, missä hänet tunnettiin vilkkaasta ja lempeästä luonteestaan ja jossa hän oli suosittu hollantilaisten keskuudessa. Avioliitto oli ajoittain onneton: Marian kolme raskautta päättyivät joko keskenmenoon tai kuolleena syntymiseen, mikä oli hänelle syvä surun aihe. Miehen käytös oli ajoittain etäinen, ja Vilhelmilla oli pitkäaikainen suhde Maryn hovineitoon Elizabeth Villiersiin, mutta myöhemmin heidän välinsä lämpenivät osittain ja pari toimi yhdessä valtion asioissa.
Vuoden 1688 vallankumouksen jälkeen Maria ja Vilhelm kutsuttiin hallitsijoiksi parlamentin toimesta. He hyväksyivät yhdessä parlamentin säätämän Bill of Rightsin (1689), jolla rajoitettiin kuninkaan valtaa ja vahvistettiin parlamentin asemaa – tämä joukkosäädös muodostaa keskeisen osan Britannian siirtymässä kohti perustuslaillista monarkiaa. Maria oli erityisen kiinnostunut kirkon asioista ja hän käytti vaikutusvaltaansa kirkollisissa nimityksissä sekä uskonnollisessa julkisuudessa.
Maria kuoli 28. joulukuuta 1694 tuhkarokon kaltaiseen tautiin (smallpox), josta on sota-aikojen ja lääketieteen rajoitusten vuoksi harvoin pelastusta. Hänen kuolemansa jälkeen Vilhelm jatkoi yksinvaltiaana kuningas Vilhelminä, ja Maria haudattiin kunnioitettuna kuningattarena Westminsterin luostariin. Maria tunnetaan usein luotettavana, vakaana ja velvollisuudentuntoisena hallitsijana, jonka lyhyt mutta vaikuttava rooli yhdessä Vilhelmin kanssa muokkasi Englannin valtiollista kehitystä kohti parlamentaarista hallintoa. Hänen suhteensa sisareensa Anne oli monisyinen ja vaikutti myös myöhempään seuraajaan liittyviin poliittisiin dynamiikkoihin.
Maria II:n aika merkitsi paitsi uskonnollisen ja dynastisen kiistan ratkaisua myös käännekohtaa, jossa kuninkaan ja parlamentin välinen valtasuhde muutettiin pysyvästi. Hänen hallintonsa ja hänen ja Vilhelmin hyväksymät lait ja käytännöt jättivät pysyvän jäljen Britanniassa.
Kunniakas vallankumous
Kun Kaarle II kuoli ilman laillisia lapsia vuonna 1685, Yorkin herttua tuli Englannin ja Irlannin kuninkaaksi Jaakob II:na. Hänestä tuli myös Jaakob VII Skotlannissa. Hän yritti antaa uskonnonvapauden muille kuin anglikaaneille. Hän teki tämän tekemällä parlamentin säädökset pätemättömiksi kuninkaallisella asetuksella. Yleisö ei pitänyt tästä. Useat protestanttiset poliitikot ja aateliset ryhtyivät neuvotteluihin (yrittivät päästä sopimukseen keskustelemalla) Marian aviomiehen kanssa jo vuonna 1687. Toukokuussa 1688 Jaakob pakotti anglikaaniset papit lukemaan anteliaisuusjulistuksen. Anteliaisuusjulistus oli julistus, joka antoi uskonnonvapauden niille, jotka eivät olleet samaa mieltä Englannin kirkon kanssa. Tämä teki hänestä paljon vähemmän suositun. Protestantit alkoivat pelätä vielä enemmän, kun hänen vaimonsa Maria Modenalainen synnytti kesäkuussa 1688 pojan, James Francis Edwardin, joka oli nimeltään James Francis Edward. He pelkäsivät, koska poika, toisin kuin Mary ja Anne, kasvatettaisiin roomalaiskatoliseksi. Jotkut sanoivat, että poika oli kannettu salaa kuningattaren huoneeseen sängynlämmitysastialla kuolleena syntyneen vauvan sijasta. Tarinan tueksi ei ollut vahvaa näyttöä, mutta Maria epäili julkisesti pojan laillisuutta. Hän lähetti sisarelleen Annelle luettelon epäilyttäviä kysymyksiä pojan syntymästä.
Kesäkuun 30. päivänä Kuolematon Seitsemän pyysi salaa Williamia, joka oli Alankomaissa Marian kanssa, tulemaan Englantiin armeijan kanssa. William, joka oli kateellinen Marian asemasta ja vallasta, ei aluksi halunnut lähteä. Maria kuitenkin kertoi Williamille, ettei hän välittänyt poliittisesta vallasta. Hän sanoi, että "hänestä ei tulisi muuta kuin hänen vaimonsa ja että hän tekisi kaiken voitavansa, jotta William olisi elinikäinen kuningas".
William suostui hyökkäämään. Hän julisti, että Jaakobin vastasyntynyt poika oli "teeskennelty Walesin prinssi". Hän antoi myös luettelon siitä, mitä Englannin kansa halusi, ja sanoi, että hän halusi vain "vapaan ja laillisen parlamentin kokoontuvan". Alankomaiden armeija, jonka myrsky oli lokakuussa käännyttänyt takaisin, laskeutui maihin 5. marraskuuta. Englannin armeija ja laivasto siirtyivät Vilhelmin puolelle. Englannin kansan luottamus Jaakobiin oli tuolloin hyvin heikko. He eivät edes yrittäneet pelastaa kuningastaan. Joulukuun 11. päivänä kuningas yritti paeta, mutta epäonnistui. Hän yritti paeta uudelleen 23. joulukuuta. Tämä toinen yritys onnistui, ja Jaakob pakeni Ranskaan. Siellä hän eli maanpaossa kuolemaansa saakka.
Vaikka Maria oli surullinen isänsä syrjäyttämisen vuoksi, William määräsi hänet näyttämään iloiselta, kun he saapuivat Lontooseen. Tämän vuoksi ihmiset luulivat, että Mary oli kylmä isäänsä kohtaan. Myös Jaakob ajatteli tyttärensä olevan uskoton hänelle. Tämä satutti Mariaa syvästi.
Vuonna 1689 Oranssin prinssin koolle kutsuma konventtiparlamentti kokoontui keskustelemaan siitä, mitä heidän pitäisi tehdä. William Oranialainen tunsi olonsa epämukavaksi. Hän halusi hallita kuninkaana eikä vain kuningattaren aviomiehenä. Ainoa esimerkki yhteisestä monarkiasta oli 1500-luvulta. Kyseessä olivat kuningatar Maria I ja espanjalainen prinssi Filip. Kun he menivät naimisiin, sovittiin, että prinssi Filip ottaisi kuninkaan arvonimen. Filip II oli kuningas kuitenkin vain vaimonsa elinaikana. Hänellä ei myöskään ollut paljon valtaa. Vilhelm halusi pysyä kuninkaana myös vaimonsa kuoleman jälkeen. Jotkut tärkeät ihmiset ehdottivat, että Mariasta tehtäisiin ainoa hallitsija. Mutta Maria, joka oli uskollinen miehelleen, kieltäytyi.
Helmikuun 13. päivänä 1689 parlamentti hyväksyi oikeusjulistuksen. Tässä julistuksessa todettiin, että yrittäessään karata 11. joulukuuta 1688 Jaakob oli luopunut hallituksesta, joten kukaan ei ollut tuolloin kuningas. Normaalisti Jaakobin vanhin poika, James Francis Edward olisi ollut perillinen. Parlamentti tarjosi kuitenkin kruunua sen sijaan Williamille ja Marialle yhteiseksi hallitsijaksi. Mutta siihen lisättiin, että "kuninkaallisen (kuninkaallisen) vallan yksinomainen ja täysimääräinen käyttäminen on ainoastaan mainitulla Oranian prinssillä ja prinsessalla ja heidän yhteisten elinaikojensa aikana heidän nimissään". Julistusta laajennettiin myöhemmin siten, että siitä otettiin pois kaikki katoliset. Tämä johtui siitä, että "kokemus on osoittanut (havainnut), että on ristiriidassa (ei sopusoinnussa) tämän protestanttisen valtakunnan turvallisuuden ja hyvinvoinnin kanssa, että sitä hallitsee paavilainen prinssi".
William ja Mary kruunattiin yhdessä Westminster Abbeyssa 11. huhtikuuta 1689. Canterburyn arkkipiispa suoritti yleensä kruunajaiset. William Sancroft, silloinen arkkipiispa, oli kuitenkin sitä mieltä, että Jaakob II:n kruunaaminen oli ollut väärin. Siksi Lontoon piispa Henry Compton kruunasi heidät sen sijaan. Kruunajaispäivänä Skotlannin valtiopäivien konventti julisti vihdoin, että Jaakob ei ollut enää Skotlannin kuningas. Williamille ja Marialle tarjottiin erillistä Skotlannin kruunua. Tämä johtui siitä, että nämä kaksi kuningaskuntaa yhdistyivät vasta vuonna 1707 tehdyillä Acts of Union -säädöksillä. He hyväksyivät tarjouksen 11. toukokuuta.
Vielä tämän julistuksen jälkeenkin Skotlannissa oli edelleen vahva tuki Jaakobille. John Graham of Clevehouse, Dundeen varakreivi, kokosi armeijan ja saavutti voiton Killiecrankiessa 27. heinäkuuta. Dundeen armeija kärsi kuitenkin suuria tappioita, ja hän haavoittui vakavasti taistelun alussa. Tämä lopetti ainoan tehokkaan vastarinnan Williamia vastaan, ja kapina murskattiin nopeasti. Seuraavassa kuussa tapahtui suuri tappio Dunkeldin taistelussa.
Sääntö
Joulukuussa 1689 parlamentti hyväksyi yhden Englannin historian tärkeimmistä asiakirjoista. Kyseessä oli Bill of Rights. Tämä toimenpide antoi parlamentille ja kansalle useita oikeuksia. Siinä julistettiin muun muassa, että hallitsija ei voinut rikkoa parlamentin hyväksymiä lakeja, vaatia veroja, jos parlamentti ei ollut samaa mieltä, koota armeijaa rauhan aikana, jos parlamentti ei ollut samaa mieltä, tai rangaista parlamentin jäseniä mistään, mitä he sanoivat keskustelujen aikana.
Joko Vilhelm III:n tai Marian II:n kuoltua toisen oli määrä jatkaa hallitsijana. Henkilö, josta tulisi heidän jälkeensä monarkki, olisi kuka tahansa heidän lapsistaan. Lasten jälkeen olisi Marian sisar Anne ja hänen lapsensa. Viimeisenä olisivat kaikki William III:n mahdolliset lapset, joita hänellä olisi ollut sen jälkeen solmituista avioliitoista.
Vuodesta 1690 lähtien William oli usein poissa Englannista, ja aluksi hän taisteli irlantilaisia jakobiitteja vastaan. Miehensä ollessa poissa Mary huolehti hallituksesta. Hän oli tiukka hallitsija ja määräsi oman setänsä, Henry Hyden, Clarendonin toisen jaarlin, vankilaan, koska hän oli yrittänyt palauttaa Jaakob II:n valtaistuimelle. Vuonna 1692 hän erotti ja pani John Churchillin, Marlborough'n 1. herttuan, vankilaan samankaltaisista syistä. Tämä teki hänestä paljon vähemmän suositun. Se vahingoitti myös hänen suhdettaan sisareensa Anneen. Churchillin vaimo Sarah oli vaikuttanut Anneen voimakkaasti. Hän esiintyi hovissa Sarahin kanssa ja tuki Churchillia, mikä suututti Maryn suuresti. Hän vaati Annea pakottamaan Sarahin pois. Mary ei sen jälkeen käynyt Annen luona tämän raskauden aikana. Vauvan synnyttyä Mary kyllä vieraili Annen luona, mutta hän käytti aikansa moittimalla Annea tämän ystävyydestä Sarahin kanssa. Sisarukset eivät enää koskaan nähneet toisiaan.
Vilhelm oli murskannut irlantilaiset jakobiitit vuoteen 1692 mennessä, mutta hän jatkoi kampanjoita muualla kuin Englannissa aloittaakseen sodan Ranskaa vastaan Alankomaissa. Kun William oli poissa, Mary toimi omissa nimissään mutta hänen neuvojensa mukaan. Kun William oli Englannissa, Maria ei koskaan osallistunut poliittisiin asioihin, kuten Bill of Rights -asiakirjassa oli sovittu. Hän kuitenkin osallistui kirkon asioihin, ja kaikki kirkolliset asiat kulkivat hänen kauttaan.
Maria kuoli isorokkoon Kensingtonin palatsissa 28. joulukuuta 1694. Hänet haudattiin Westminster Abbeyyn. Hänen kuoltuaan Henry Purcell kutsuttiin kirjoittamaan hänen hautajaismusiikkinsa, jonka nimi oli Music for the Funeral of Queen Mary. William oli tullut yhä riippuvaisemmaksi Mariasta, ja hän oli hyvin surullinen, kun hän kuoli. Hänen kerrotaan sanoneen, että "onnellisimmasta onnesta" hänestä "tulee nyt maailman surkein olento".
Legacy
Maria II:n kuoleman jälkeen Vilhelm III jatkoi kuninkaana. Prinsessa Annen viimeinen elossa oleva lapsi, Gloucesterin herttua William, kuoli heinäkuussa 1700. Parlamentti näki, että William ei saisi enää lapsia. Tämän vuoksi se hyväksyi vuoden 1701 Settlement Act of Settlement -lain. Annen jälkeen kruunu siirtyisi heidän lähimmälle protestanttiselle sukulaiselleen, Hannoverin kruununprinsessa Sofialle ja hänen protestanttisille perillisilleen. Kun Vilhelm III kuoli vuonna 1702, hänen seuraajakseen tuli Anne. Hänen seuraajakseen tuli kruununprinsessa Sofian poika Yrjö I.
Mary lahjoitti rahaa William and Mary College of William and Marylle (nykyisessä Williamsburgissa, Virginiassa) vuonna 1693. Hän perusti myös Greenwichin kuninkaallisen merimiessairaalan.
Nykyaikaiset kuvaukset
- Vuoden 1969 minisarjassa The First Churchills Marya näyttelee Lisa Daniely.
- Vuonna 1992 ilmestyneessä elokuvassa Orlando, Mary näyttelee Sarah Crowden.
- Vuoden 1995 elokuvassa Englanti, minun Englantini Mary näyttelee Rebecca Front.
- Vuoden 2005 elokuvassa The League of Gentlemen's Apocalypse, Mary näyttelee Victoria Woodia
Titteli, tyylit, kunniamerkit ja vaakunat
Otsikot ja tyylit
- 30. huhtikuuta 1662 - 13. helmikuuta 1689: Hänen korkeutensa Lady Mary.
- 4. marraskuuta 1677 - 13. helmikuuta 1689: Hänen korkeutensa Oranian prinsessa.
- 13. helmikuuta 1689 - 28. joulukuuta 1694: Hänen majesteettinsa kuningatar.
William III ja Mary II kutsuivat itseään "William ja Mary, Jumalan armosta, Englannin, Ranskan ja Irlannin kuningas ja kuningatar, uskon puolustajat jne." aloittaessaan hallintonsa. Skotlannin valtiopäivät tunnustivat heidät hallitsijoiksi 11. huhtikuuta 1689. Siitä lähtien William ja Mary kutsuivat itseään "William ja Mary, Jumalan armosta, Englannin, Skotlannin, Ranskan ja Irlannin kuningas ja kuningatar, uskon puolustajat jne.".
Aseet
Kuningaspari käytti seuraavia aseita: Neljännesvuosittain, I ja IV suurneljännes, Azure kolme fleurs-de-lis Or (Ranska) ja Gules kolme leijonaa passant guardant in pale Or (Englanti); II Or leijona rampant sisällä tressure flory-counter-flory Gules (Skotlanti); III Azure harppu Or jousitettu Argent (Irlanti); yleinen vaakuna Azure billetty ja leijona rampant Or (Oranian-Nassaun talo).
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Mary II?
V: Maria II oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningatar vuodesta 1689 kuolemaansa saakka. Hän oli protestantti, ja hänestä tuli kuningatar kunniakkaan vallankumouksen jälkeen, joka johti hänen roomalaiskatolisen isänsä Jaakko II:n ja VII:n syrjäyttämiseen.
Kysymys: Miten Mariasta tuli kuningatar?
V: Mariasta tuli kuningatar kunniakkaan vallankumouksen jälkeen, joka johti hänen roomalaiskatolisen isänsä Jaakko II:n ja VII:n syrjäyttämiseen.
K: Minkälainen hallitsija hän oli?
V: Maria oli voimakas, luja ja tehokas hallitsija. Hän antoi suurimman osan vallastaan miehelleen, mutta tämä oli suuresti riippuvainen hänestä.
K: Ketkä olivat Marian vanhemmat?
V: Marian isä oli Yorkin herttua Jaakko, ja hänen äitinsä oli hänen ensimmäinen vaimonsa Lady Anne Hyde. Hänen setänsä oli Kaarle II, ja hänen isoisänsä äidin puolelta oli Edward Hyde, 1. Clarendonin jaarli, joka toimi pitkään Kaarlen pääneuvonantajana.
Kysymys: Kenet Kaarle halusi Marian naivan?
V: Aluksi Kaarle halusi Marian menevän naimisiin Ranskan kruununperijän Dauphin Ludvigin kanssa, koska hän toivoi Englannin ystävystyvän Ranskan kanssa ja halusi myös saada katolisen seuraajan valtaistuimelle. Parlamentin painostuksesta hän kuitenkin myöhemmin hyväksyi sen sijaan avioliiton Williamin Oranian prinssin kanssa.
Kysymys: Milloin he menivät naimisiin?
V: Maria ja William menivät naimisiin Lontoossa 4. marraskuuta 1677. Maryn kerrotaan itkeneen koko seremonian ajan.
K:Millainen suhde heillä oli?
V:Maria rakasti Williamia syvästi, mutta heidän avioliittonsa oli usein onneton, sillä keskenmenojen tai kuolleena syntyneiden lasten vuoksi heillä ei ollut lapsia.Williamilla oli pitkään suhde Elizabeth Villiersin kanssa, joka oli yksi Marian naispuolisista odottajista, mutta lopulta hän lämpeni taas vaimolleen.
Etsiä