Apollo-asteroidit — Maan rataa ylittävät lähellä kulkevat asteroidit

Apollo-asteroidit ovat joukko Maan lähellä sijaitsevia asteroideja, jotka on nimetty vuonna 1862 löydetyn Apollon mukaan — kyseinen kappale oli ryhmän ensimmäinen asteroidi. Apollo-ryhmään kuuluvat asteroidit kulkevat radallaan siten, että niiden suuri puoliksiakseli on suurempi kuin 1 AU (maan kiertoradan säde) ja niiden perihelion (lähin kohta Aurinkoon) on pienempi kuin noin 1,017 AU. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Apollo-asteroidit leikkaavat tai ylittävät Maan radan ja voivat toisinaan tulla hyvin lähelle Maata.

Ominaisuudet ja koostumus

Apollo-asteroidit vaihtelevat kooltaan muutamasta metristä useisiin kilometreihin. Niiden koostumus voi olla erilainen: monet ovat kivilajia (S-tyyppi), mutta joukossa on myös tummempia, hiili- ja metalliateroidityyppejä. Niiden radat ovat usein hyvin elliptisiä, mikä johtaa lämpötila-, säteily- ja pinnanmuodostumisen vaihteluihin.

Miksi ne ovat merkityksellisiä

Apollo-asteroidit ovat kiinnostavia sekä tieteellisesti että turvallisuuden kannalta. Koska niiden radat leikkaavat Maan radan, osa niistä voi tehdä läheisiä ohituksia tai — harvinaisemmissa tapauksissa — törmätä Maahan. Törmäysvaara arvioidaan ottamalla huomioon etäisyys, jota radat lähestyvät toisiaan (MOID, Minimum Orbit Intersection Distance), sekä kappaleen koko.

Uhan arviointi ja seuranta

Niiden mahdollinen uhka arvioidaan esimerkiksi luokittelemalla ne "potentiaalisesti vaarallisiksi" (PHA) silloin kun MOID on alle 0,05 AU ja kappale on kooltaan merkittävä (yleensä absoluuttinen magnitudi H ≤ 22, mikä vastaa likimain yli 140 metrin halkaisijaa). Kansainvälisesti toimivat havaitsemisohjelmat ja organisaatiot, kuten eri maiden seurantaohjelmat (esim. Pan-STARRS, Catalina Sky Survey, LINEAR) sekä avaruusvirastojen tietokannat ja skenaariot, seuraavat ja ennustavat NEO-objektien ratoja. Törmäysriskiä kuvataan usein Torino- ja Palermo-asteikoilla, jotka yhdistävät todennäköisyyden ja mahdollisen vaikutuksen suuruuden.

Torjunta- ja lieventämiskeinot

Mikäli havaitaan merkittävä törmäysuhka, tutkitaan eri torjuntamenetelmiä. Tutkittuja vaihtoehtoja ovat muun muassa:

• Kineettinen impakti – kappaleen törmäyttäminen toisen aluksen avulla radan muuttamiseksi;
• Gravity tractor – painovoimavaikutuksen hyödyntäminen aluksen ja asteroidin välillä radan hienosäätöön;
• Tarvittaessa energia- tai räjähdekeinot – erittäin voimakkaat menetelmät, joita harkitaan vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa ja pitkällä varoitusajalla.

Kaikissa torjuntakeinoissa varhainen havainnointi ja tarkka ennuste ovat avainasemassa: mitä enemmän ennakkoaikaa, sitä pienemmillä ja helpommilla menetelmillä radan muutoksia voidaan toteuttaa.

Tunnettuja Apollo-ryhmän edustajia

• 1862 Apollo — ryhmän nimikkokappale;
• 1620 Geographos — tunnettu pitkänomaisesta muodostaan ja aiemmista läheisistä ohituksista;
• 2101 Adonis — esimerkki varhaisesta löydöstä Apollo-ryhmästä;
• 1866 Sisyphus — yksi Apollo-ryhmän suuremmista jäsenistä;
• 4179 Toutatis — tunnettu epäsäännöllisestä liikkeestään ja läheisistä kohtaamisista Maan kanssa.

Mitä yleisön kannattaa tietää

Useimmat Apollo-tyypin asteroidit eivät aiheuta välitöntä vaaraa, ja läpimurto- tai törmäystapaukset ovat harvinaisia pitkällä aikavälillä. Silti jatkuva havainto-, seuranta- ja tutkimustyö on tärkeää sekä tieteellisten että turvallisuussyiden takia. Virallista tietoa lähestyvistä kohteista julkaisevat kansalliset ja kansainväliset avaruusorganisaatiot — kannattaa seurata niiden tiedotteita ja päivityksiä.