Juan de Pareja (s. lähellä Málagaa noin 1606 tai 1610 – k. 1670 Madridissa) oli espanjalainen taidemaalari, joka syntyi orjana ja vapautettiin myöhemmin. Hän oli alun perin orja ja tuli tunnetuksi taidemaalari Diego Velázquezin talouden ja työpajan jäsenenä. Velázquez oli sekä hänen isäntänsä että opettajansa ja otti Parejan mukaansa myös toisen Italian-matkansa yhteydessä. Vuonna 1650 Velázquez maalasi Roomassa tunnetun muotokuvan Portrait of Juan de Pareja, minkä jälkeen Pareja vapautettiin samana vuonna.
Elämä ja työ Velázquez’n työpajassa
Pareja työskenteli Velázquez’n kotitaloudessa ja työpajassa avustavana käsiparina: hän huolehti arjen tehtävistä, valmisteli maaleja ja osallistui työpajan töihin. Velázquez’n työpajassa Pareja sai tilaisuuden oppia maalausta ja kehittää taitojaan käytännön työssä. Velázquez’n Roman-matkan ajankohta (1649–1651) oli merkittävä käännekohta: muotokuva, joka korosti Parejan arvokasta ja arvostavaa esiintymistä malleissa, toi hänelle julkista huomiota ja toimi pohjana vapauttamiselle.
Vapaus ja itsenäinen ura
Vapautuksen jälkeen Pareja asettui Madridin seudulle ja toimi omana itsenään taidemaalarina. Hänen tunnetuimpia itsenäisiä teoksiaan on vuonna 1661 valmistunut Pyhän Matteuksen kutsumus (tunnetaan myös nimellä Matteuksen kutsumus), joka on esillä Museo del Pradossa Madridissa, Espanjassa. Parejan tuotantoon kuuluu useita uskonnollisia teoksia ja muotokuvia, joissa näkyy luonnonmukainen tyyli, selkeä valon- ja varjon käyttö sekä vaikutteita italialaisesta ja Velázquez’n luonnonläheisestä tekniikasta.
Myöhemmät vuodet ja kuolema
Velázquez’n kuoltua vuonna 1660 Pareja jatkoi taiteellista uraansa ja työskenteli myös muiden aikalaismaalarien yhteydessä; hänen tiedetään olleen avustajana esimerkiksi Juan del Mazon työssä. Pareja kuoli Madridissa vuonna 1670. Hänen elämästään ja tuotannostaan tiedetään varsin rajallisesti, mutta säilyneet teokset ovat antaneet tutkijoille aineistoa hänen asemastaan yhtenä tärkeänä esimerkkinä vapaudusta seuraavana afroespanjalaisena taiteilijana 1600-luvun Espanjassa.
Kontexti: orjuus ja työpajat Espanjassa
Orjien omistaminen kotitalouden ja työpajan avuksi oli 1600-luvun Espanjassa monien maalareiden keskuudessa yleistä. Velázquez’n opettaja Francisco Pacheco omisti turkkilaisen orjan, ja Francisco López Caro, toinen Pachecon oppilas, omisti mustan orjan. Tällainen käytäntö tarjosi orjille joidenkin taitojen oppimismahdollisuuden, mutta asema oli toki alisteinen ja riippuvainen isännästä; Parejan tapaus on poikkeuksellinen siinä suhteessa, että hänestä tuli myöhemmin tunnettu itsenäinen taiteilija.
Merkitys ja perintö
Juan de Pareja on merkittävä historiallinen hahmo paitsi taiteilijana myös esimerkkinä vapaudesta orjuudesta nousevasta urasta varhaismodernissa Euroopassa. Velázquez’n maalaama muotokuva Juan de Parejasta on myös taidehistoriallisesti tärkeä dokumentti, joka toi Parejalle julkisuutta ja muistuttaa työpajojen sosiaalisista rakenteista. Nykyisin Parejaa tutkitaan osana laajempaa tutkimusta afroespanjalaisista taiteilijoista ja orjuuden kulttuurisista vaikutuksista 1600-luvun Espanjassa.
