Karl Friedrich Schinkel – preussilainen arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija

Karl Friedrich Schinkel (13. maaliskuuta 1781 - 9. lokakuuta 1841) oli preussilainen arkkitehti, kaupunkisuunnittelija ja taidemaalari. Hän suunnitteli myös huonekaluja ja lavasteita. Schinkel oli yksi Saksan tärkeimmistä arkkitehdeistä, ja hän suunnitteli sekä uusklassisia että uusgoottisia rakennuksia.

Elämä ja koulutus

Schinkel syntyi Neuruppinissä ja sai taiteellista koulutusta sekä käytännön oppeja arkkitehtuurista etupäässä Saksassa. Nuoruudessaan hän tutustui klassisiin malleihin ja antiikin arkkitehtuuriin, ja myöhemmin opintomatkat Italiaan ja muualle Eurooppaan syvensivät ymmärrystä antiikin ja renessanssin ratkaisuihin. Napoleonin sotavuodet ja Preussin poliittinen muutos vaikuttivat hänen uransa suuntaan: Schinkel palveli valtiota virallisissa tehtävissä, joissa hänelle annettiin mahdollisuus vaikuttaa julkiseen rakentamiseen ja kaupunkisuunnitteluun.

Tyyli ja vaikutteet

Schinkel tunnetaan selkeistä, harmonisista muodoista ja materiaalien hillitystä käytöstä. Hänen työnsä ilmentävät pääasiassa uusklassismin ihanteita: symmetriaa, antiikin temppelimuotoja ja koristerajoitusta. Samalla hän työsti myös uusgoottilaisia ja romanttisia elementtejä, etenkin kirkko- ja muistomuurisuunnitelmissa. Schinkelin piirustukset ja akvarellit osoittavat vahvaa taiteellista otetta — hän teki laajoja arkkitehtonisia näkymiä, kaupunkisuunnitelmia ja fantastisia visioita, joilla oli suuri vaikutus 1800-luvun saksalaiseen arkkitehtuuriin.

Merkittävät työt ja hankkeet

Schinkelin tuotantoon kuuluu useita Preussin ja erityisesti Berliinin tunnetuimpia rakennuksia ja kaupunkikokonaisuuksia. Merkittäviä esimerkkejä:

• Altes Museum (Berliini) – klassinen museorakennus, josta tuli esimerkki uuden ajan julkisesta arkkitehtuurista.
• Neue Wache – monumentaalinen muistopalatsi, joka korostaa selkeitä antiikin vaikutteita ja toimii sotamuistomerkkinä.
• Schauspielhaus (nykyinen Konzerthaus Berlin) – teatteri Gendarmenmarktilla, jossa korostuvat seremoniallisuus ja klassinen muotokieli.
• Friedrichswerderin kirkko ja useita palatseja ja huviloita, muun muassa Potsdamin alueella (esim. Charlottenhofin palatsi).
• Sisustussuunnittelut, huonekalumallit ja lavastukset teattereille: Schinkel oli myös haluttu suunnittelija näyttämölle ja yksityistiloihin.

Kaupunkisuunnittelu ja virkatehtävät

Valtion palveluksessa Schinkel pyrki yhdistämään kauniin arkkitehtuurin ja kaupunkien käytännöllisyyden. Hän laati useita suunnitelmia Berliinin ja muiden kaupunkien laajentumisesta, julkisista puistoista ja katulinjoista. Virkatehtävissään hän vaikutti rakennusohjeisiin ja julkisten rakennusten sijoitteluun, mikä muokkasi Preussin kaupunkikuvaa 1800-luvulla.

Taide ja suunnitelmat

Schinkel oli myös lahjakas taidemaalari: hänen akvarellinsa ja piirustuksensa ovat itsenäisiä taideteoksia, joissa näkyvät arkkitehtoninen ajattelu ja romanttinen mielikuvitus. Monet hänen piirustuksistaan kuvaavat historiallisia raunioita, idealisoituja kaupunkeja ja monumentteja — teoksia, jotka levittivät hänen maineensa laajalle myös sellaisten hankkeiden ulkopuolella, joita toteutettiin käytännössä.

Vaikutus ja perintö

Schinkelilla oli merkittävä vaikutus seuraaviin arkkitehtisukupolviin; hänen oppilaansa ja seuraajansa jatkoivat uusklassisia ja historistisia traditioita Saksassa. Monet Schinkelin rakennuksista vaurioituivat toisen maailmansodan aikana, mutta useita on restauroitu ja ne ovat edelleen keskeisiä osia Saksan kulttuuri- ja kaupunkiperintöä. Häntä pidetään yhtenä 1800-luvun tärkeimmistä saksalaisista arkkitehdeistä, jonka yhdistelmä taiteellisuutta, käytännöllisyyttä ja valtiollista toimintaa teki hänen tuotannostaan erityisen vaikutusvaltaisen.

Schinkelin töitä ja piirustuksia tutkitaan edelleen laajalti, ja ne tarjoavat arvokasta tietoa 1800-luvun arkkitehtonisista ihanteista, kaupunkisuunnittelusta sekä taiteellisesta visiosta.

Elämäkerta

Schinkel syntyi Neuruppinissa, Brandenburgissa. Kun hän oli kuusivuotias, hänen isänsä kuoli Neuruppinin tuhoisassa tulipalossa. Hänestä tuli arkkitehti Friedrich Gillyn (1772-1800) (heistä tuli läheisiä ystäviä) ja hänen isänsä David Gillyn oppilas Berliinissä. Hän teki matkan Italiaan vuonna 1805. Sen jälkeen hän alkoi ansaita elantonsa taidemaalarina, ja hän työskenteli näyttämölle ja loi vuonna 1816 tähtikuvioisen kulissin "Königin der Nacht" esiintymistä varten Wolfgang Amadeus Mozartin oopperassa Taikahuilu. Kun hän näki Caspar David Friedrichin maalauksen Vaeltaja sumumeren yllä Berliinin taidenäyttelyssä vuonna 1810, hän päätti, ettei koskaan saavuttaisi samanlaista maalaustaiteen mestaruutta, ja kääntyi arkkitehtuurin puoleen. Napoleonin kukistamisen jälkeen Schinkel työskenteli Preussin rakennuskomissiossa. Tässä tehtävässä hän ei ollut vastuussa ainoastaan Berliinin kaupungin muokkaamisesta Preussin edustavaksi pääkaupungiksi, vaan hänen oli myös työstettävä hankkeita Preussin laajentuneilla alueilla lännessä sijaitsevasta Reininmaasta idässä sijaitsevaan Königsbergiin.

Vuosina 1808-1817 Schinkel kunnosti ja rakennutti uudelleen Coburgissa sijaitsevan Schloss Rosenaun goottilaisittain.

Schinkelin tyyliin vaikutti enemmän kreikkalainen kuin keisarillinen roomalainen arkkitehtuuri. Hänen tunnetuimmat rakennuksensa sijaitsevat Berliinissä ja sen ympäristössä. Näihin kuuluvat Neue Wache (1816-1818), Schauspielhaus (1819-1821) Gendarmenmarktilla, joka korvasi aiemman, vuonna 1817 tulipalossa tuhoutuneen teatterin, ja Altes Museum (vanha museo, ks. kuva) Museosaarella (1823-1830).

Myöhemmin Schinkel siirtyi kokonaan pois klassismista ja suosi goottilaista tyyliä. Schinkel kuoli Berliinissä, Brandenburgissa.

Schinkel on kuitenkin kuuluisa myös teoreettisesta työstään ja arkkitehtonisista luonnoksistaan. Hänen ansioitaan osoittavat parhaiten hänen toteuttamattomat suunnitelmansa Ateenan Akropoliin muuttamisesta uuden Kreikan kuningaskunnan kuninkaalliseksi palatsiksi ja Oriandan palatsin rakentamisesta Krimille. Näihin ja muihin suunnitelmiin voi tutustua hänen teoksissaan Sammlung architektonischer Entwürfe (1820-1837) ja Werke der höheren Baukunst (1840-1842; 1845-1846). Hän suunnitteli myös kuuluisan Preussin ja myöhemmin Saksan rautaristimitalin.

 
Schinkelin Neues Schauspielhaus ("Uusi teatteri"), Berliini; nykyisin Konzerthaus Berlin.  

Hae kirjaimella