Khasi-kansa: Meghalaya’n alkuperäiskansa (Ki Hynñiew trep) ja khasi-kieli
Khasi-kansa (Ki Hynñiew trep) — Meghalaya’n alkuperäiskansa: heidän kulttuurinsa, kielensä (khasi) ja levinneisyys Koillis-Intiassa, Assamin ja Bangladeshin rajaseuduilla.
Khasi on alkuperäis- tai heimokansa, josta suurin osa asuu Meghalayan osavaltiossa Koillis-Intiassa, ja pieni osa asuu myös naapurimaassa Assamissa ja osassa Bangladeshia. He kutsuvat itseään Ki Hynñiew trepiksi, mikä tarkoittaa khasien kielellä "seitsemää majaa". Heidän kielensä khasi kuuluu austroaasialaisiin kieliin (Khasic-haara) ja on niiden pohjoisin edustaja.
Kieli
Khasi on erillinen kieli, jolla on oma sanastonsa ja kielioppinsa, mutta se kuuluu austroaasialaiseen kielikuntaan. Kielen kirjallisen muodon levittämisessä merkittävä rooli oli 1800-luvun ja 1900-luvun alun walesiläisillä lähetyssaarnaajilla, jotka ottivat käyttöön latinalaisen aakkoston khasin kirjoittamiseen. Nykyään khasia opetetaan kouluissa, sitä käytetään paikallisessa hallinnossa ja mediassa (radioissa, sanomalehdissä) ja se on yksi Meghalayan virallisista kielistä. Kielessä näkyy sekä perinteisiä että uusia lainasanoja esimerkiksi englannista ja naapureiden kielistä.
Yhteiskunta ja kulttuuri
Khasi-yhteisöt tunnetaan matrilineaalisesta perimysjärjestelmästä: suku ja perintö kulkevat naisen kautta, ja perheen nimi ja omaisuus siirtyvät yleensä äidin puolelta. Perherakenteissa ja yhteisön rooleissa näkyy paljon naisellista vastuuta ja asemaa, vaikka myös miehillä on tärkeitä yhteisöllisiä ja uskonnollisia tehtäviä.
Khasi-kulttuuri sisältää runsaasti suullista perinnettä: laulut, runot, kertomukset ja sukujen tavat välittävät historiatietoa ja yhteisön arvoja. Perinteinen elämäntapa liittyy vuoristoiseen ympäristöön ja maanviljelykseen, ja monissa kylissä arki rakentuu yhteisöllisen työn ja juhlien ympärille.
Uskonto ja juhlat
Ennen kristinuskon yleistymistä monet khasit harjoittivat perinteistä uskontoa, jota kutsutaan yleisesti Niam Khasi:ksi (khasi-perinteinen uskonto). Myöhemmin suuri osa väestöstä kääntyi kristinuskoon walesilaisten lähetystyön seurauksena, mutta perinteiset tavat, seremonialliset käytännöt ja esi-isiin liittyvä kunnioitus säilyvät monissa yhteisöissä ja yhdistyvät usein kristillisiin tapoihin.
Juhlaperinteet liittyvät usein sadonkorjuuseen, esi-isiin ja paikalliseen vuodenkiertoon. Nämä juhlat sisältävät tanssia, lauluja ja rituaaleja, joissa korostuvat kiitollisuus ja yhteisöllisyys.
Talous ja elinkeinot
Perinteinen elinkeino on maanviljely, erityisesti riisin ja muiden kotitarvekasvien viljely. Myös karjatalous, kädentaito ja paikallinen kauppa ovat tärkeitä. Viime vuosikymmeninä kaupungistuminen, koulutus ja palkkatyö ovat lisänneet työmahdollisuuksia kaupungeissa kuten Shillongissa, joka on alueen tärkeä kaupunkikeskus. Matkailu on kasvanut merkittäväksi tulonlähteeksi, mutta samalla kaivostoiminta ja metsien hakkuut ovat aiheuttaneet ympäristö- ja yhteisöllisiä haasteita.
Haasteet ja säilyttäminen
Kuten monilla alkuperäiskansoilla, khaseilla on edessään haasteita: kieli- ja kulttuuriperinnön säilyttäminen globaalistuvan vaikutuksen alla, ympäristön kuormitus (esim. kaivostoiminta) sekä sosioekonomiset muutokset. Paikalliset järjestöt, koulut ja kulttuuri-instituutiot tekevät työtä kielen, perinteiden ja käytäntöjen säilyttämiseksi — esimerkiksi kieliohjelmat kouluissa, kirjallisuuden ja median tukeminen sekä perinnejuhlien ylläpito auttavat pitämään khasi-identiteettiä elävänä.
Khasi-kansa on elinvoimainen ja monimuotoinen yhteisö, jonka historia, kieli ja kulttuuri muodostavat tärkeän osan Koillis-Intian ja naapurialueiden kulttuuriperintöä.
Khasi-lapsi
Etsiä