Temppeliherrain ritarikunta
Kristuksen ja Salomon temppelin köyhät sotilastoverit (latinaksi: Pauperes commilitones Christi Templique Salomonici), jotka tunnetaan yleisesti nimellä temppeliritarit tai temppeliritarikunta (ranskaksi: Ordre du Temple tai Templiers), kuuluivat länsimaisen kristinuskon tunnetuimpiin sotilasjärjestöihin. Järjestö kesti kaksi vuosisataa keskiajalla. Se perustettiin vuoden 1096 ensimmäisen ristiretken jälkeen, ja sen alkuperäisenä tarkoituksena oli varmistaa niiden monien kristittyjen turvallisuus, jotka tekivät pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin sen jälkeen, kun se oli vallattu muslimeilta.
Rooman katolinen kirkko hyväksyi sen virallisesti noin vuonna 1129, ja siitä tuli monien kristittyjen suosima hyväntekeväisyysjärjestö, jonka jäsenmäärä ja valta kasvoivat nopeasti. Temppeliherrojen ritarit pukeutuivat valkoisiin, punaisella ristillä varustettuihin vaippoihin, ja he kuuluivat ristiretkien taitavimpiin taistelujoukkoihin. Ne ritarikunnan jäsenet, jotka eivät taistelleet, johtivat laajaa taloudellista infrastruktuuria koko kristikunnassa, innovoivat rahoitustekniikoita, jotka olivat pankkitoiminnan varhaisia muotoja, ja rakensivat monia linnoituksia kaikkialla Välimerellä ja Pyhässä maassa.
Temppeliherrojen menestys oli tiiviisti sidoksissa ristiretkiin; kun Pyhä maa menetettiin, tuki ritarikunnalle hiipui. Huhut temppeliherrojen salaisesta vihkimisseremoniasta loivat epäluottamusta, ja Ranskan kuningas Filip IV, joka oli velkaa ritarikunnalle, alkoi painostaa paavi Klemens V:tä ryhtymään toimiin ritarikuntaa vastaan. Vuonna 1307 monet ritarikunnan jäsenet pidätettiin Ranskassa, heitä kidutettiin, jotta he antaisivat vääriä tunnustuksia, ja sitten heidät poltettiin roviolla. Vuonna 1312 paavi Klemens kuningas Filipin jatkuvan painostuksen alaisena hajotti ritarikunnan.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Teutoniset ritarit
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli sotilasjärjestön nimi?
V: Kristuksen ja Salomonin temppelin köyhät sotilastoverit, joka tunnetaan yleisesti temppeliritareina tai temppeliritarijärjestönä (The Poor Fellow-Soldiers of Christ and of the Temple of Solomon).
Q: Milloin se perustettiin?
V: Se perustettiin vuoden 1096 ensimmäisen ristiretken jälkeen.
K: Mikä oli sen alkuperäinen tarkoitus?
V: Sen alkuperäisenä tarkoituksena oli varmistaa Jerusalemiin pyhiinvaellusmatkalla olevien kristittyjen turvallisuus sen jälkeen, kun se oli vallattu muslimeilta.
K: Miten heistä tuli niin voimakkaita?
V: Monet kristityt suosivat heitä, ja heidän jäsenmääränsä ja voimansa kasvoi nopeasti, ja heistä tuli yksi taitavimmista taisteluyksiköistä ristiretkien aikana. He myös hallitsivat laajaa taloudellista infrastruktuuria koko kristikunnassa, innovoivat rahoitustekniikoita, jotka olivat pankkitoiminnan varhainen muoto, ja rakensivat linnoituksia kaikkialla Välimeren alueella ja Pyhässä maassa.
K: Miksi heidän menestyksensä hiipui?
V: Heidän menestyksensä hiipui, kun Pyhä maa menetettiin, mikä johti ritarikunnan tuen vähenemiseen. Huhut salaisesta vihkimisseremoniasta loivat epäluottamusta, mikä sai kuningas Filip IV:n painostamaan paavi Klemens V:tä ryhtymään toimiin heitä vastaan.
K: Mitä tapahtui vuonna 1307?
V: Vuonna 1307 monet ritarikunnan jäsenet pidätettiin Ranskassa, heitä kidutettiin, jotta he antaisivat vääriä tunnustuksia, ja sitten heidät poltettiin roviolla.
K: Milloin paavi Klemens hajotti heidät?
V: Paavi Klemens hajotti ne vuonna 1312 kuningas Filip IV:n painostuksesta.
