Behaviorismi
Behaviorismi on lähestymistapa, jossa käyttäytymistä tutkitaan vain sen perusteella, mitä voidaan suoraan nähdä. Behavioristit keskittyvät ärsykkeiden ja reaktioiden välisiin suhteisiin.
Näkymättömiä ominaisuuksia, kuten mielentiloja (mikä tahansa tila, joka poikkeaa merkittävästi normaalista valveillaolotilasta, esimerkiksi pelon tai ahdistuksen seurauksena), ei käytetty tämäntyyppisessä tutkimuksessa, vaikka tiedämme, että mielellä on merkitystä kaikkien kehittyneiden eläinten käyttäytymisessä. Behaviorismin mukaan käyttäytymistä voidaan tutkia tuntematta tapahtuman fysiologiaa ja käyttämättä mielen kaltaisia teorioita. Määritelmän mukaan kaikkea käyttäytymistä voidaan tarkkailla.
Behaviorismi perustui myös toiseen ajatukseen, jonka mukaan kaikki ihmisen käyttäytyminen oli opittua. Behavioristit uskoivat, että käyttäytyminen voidaan selittää klassisen tai operantin ehdollistumisen avulla. Tämä tarkoittaa oppimista aikaisempien kokemusten vaikutuksesta. Behavioristit kuitenkin kiistivät perityn käyttäytymisen, vaistojen (elävän organismin luontainen taipumus) tai perityn taipumuksen käyttäytymiseen merkityksen. He eivät uskoneet tai jättivät huomiotta ajatuksen perinnöllisyydestä (ominaisuuksien siirtyminen jälkeläisille vanhemmilta), että jotakin voi tulla ihmisen geeneistä. Tämä oli ajatus tyhjästä taulusta, että vauvat syntyvät puhtaalla, tyhjällä mielellä. Ihmisten ajatellaan syntyessään olevan vailla henkistä kokemusta tai tietoa, ja että kaikki opitaan kasvun jälkeen. Nykyaikainen evoluutiopsykologia vastustaa tyhjän taulun oletusta.
Behaviorismiin ovat vaikuttaneet muun muassa C. Lloyd Morgan, Ivan Pavlov, Edward Thorndike, John B. Watson ja B.F. Skinner.
Pavlov tutki klassista ehdollistamista koirien avulla ja niiden luonnollisen kyvyn avulla sylkeä, tuottaa vettä suuhunsa. Thorndike ja Watson hylkäsivät introspektiiviset menetelmät, joissa tarkasteltiin omia tietoisia ajatuksia ja tunteita. He halusivat rajoittaa psykologian kokeellisiin menetelmiin. Skinnerin tutkimus nojasi pääasiassa käyttäytymisen muokkaamiseen positiivisen vahvistamisen avulla (palkitseminen rangaistusten sijaan).
Nykyään behaviorismin ajatuksia käytetään kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa. Kognitiivis-behavioraalinen terapia voi auttaa ihmisiä käsittelemään ahdistuksia ja fobioita sekä tiettyjä riippuvuuden muotoja.
Tieteellisenä teoriana behaviorismi on suurelta osin korvattu kognitiivisella psykologialla.
Conditioning
Ehdollistaminen tarkoittaa sitä, että haluttu käyttäytyminen saadaan aikaan harjoittelun avulla. Tämä tapahtuu yhdistämällä ärsykkeet tiettyyn käyttäytymiseen. Jotkin käyttäytymismallit ovat luonnollisia refleksejä, jotka ovat ihmisillä (ja eläimillä) synnynnäisiä. Imeväisillä on syntyessään perittyjä refleksejä, jotka auttavat heitä syömään, kommunikoimaan ja selviytymään. Nämä refleksit ovat ehdollistamattomia, niitä ei opeteta vauvalle.
Klassinen ehdollistuminen
Klassinen ehdollistuminen (tunnetaan myös Pavlovinehdollistumisena) tarkoittaa sitä, että ehdollistettu ärsyke aiheuttaa ehdollistamattoman vasteen. Tämä selittää, miten ihmiset saivat uusia reaktioita erilaisiin ärsykkeisiin.
Toinen esimerkki ehdollistumattomasta reaktiosta on, kun tuuli puhaltaa ihmisen silmiin, jolloin hän räpäyttää silmiään automaattisesti estääkseen pölyn tai muun aineen pääsyn silmiin. Tämä on synnynnäinen refleksi.
Pelon ehdollistaminen tarkoittaa sitä, että aiemmin neutraalia ärsykettä käytetään pelon herättämiseen. Yksi tärkeimmistä esimerkeistä on Watsonin ja Raynerin Little Albert -koe. Tutkijat testasivat pikkulasten tunnereaktioita. He havaitsivat, että Little Albert reagoi kovaan ääneen ja ehdollistui sitten siihen, että ääni herätti pelkoa, kun hän näki valkoisen rotan. Tämä tunnetaan nimellä "ehdollistettu tunnereaktio". Jonkin ajan kuluttua Little Albert itki nähdessään valkoisen rotan tai mitä tahansa pientä ja valkoista, jopa pehmolelunsa.
Operantti ehdollistaminen
Operanttiehdollistuminen tunnetaan myös nimellä instrumentaalinen ehdollistuminen. Sitä tutkivat Thorndike ja Skinner.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on behaviorismi?
V: Behaviorismi on lähestymistapa käyttäytymisen tutkimiseen, joka perustuu vain siihen, mitä voidaan suoraan nähdä. Siinä keskitytään ärsykkeiden ja reaktioiden välisiin suhteisiin, ja siinä todetaan, että käyttäytymistä voidaan tutkia tietämättä tapahtuman fysiologiaa tai käyttämällä esimerkiksi mielen teorioita.
K: Mitä behavioristit uskoivat ihmisen käyttäytymisestä?
V: Behavioristit uskoivat, että kaikki ihmisen käyttäytyminen on opittu klassisen tai operantin ehdollistumisen kautta, mikä tarkoittaa oppimista aikaisempien kokemusten vaikutuksesta. He kiistivät perinnöllisen käyttäytymisen, vaistojen tai perittyjen käyttäytymistaipumusten merkityksen.
K: Ketkä olivat behaviorismin keskeisiä edistäjiä?
V: Behaviorismin kentän tärkeimpiä vaikuttajia olivat C. Lloyd Morgan, Ivan Pavlov, Edward Thorndike, John B. Watson ja B. F. Skinner.
K: Mitä tutkimuksia Pavlov teki?
V: Pavlov tutki klassista ehdollistumista käyttämällä koiria ja niiden luontaista kykyä syljeneritykseen eli veden tuottamiseen suuhunsa.
K: Miten Thorndike ja Watson suhtautuivat itsetutkiskeluun?
V: Thorndike ja Watson torjuivat omien tietoisten ajatusten ja tunteiden tarkastelun ("Introspektio"). He halusivat rajoittaa psykologian kokeellisiin menetelmiin.
K: Millaiseen tutkimukseen Skinner keskittyi?
V: Skinnerin tutkimus nojasi pääasiassa käyttäytymisen muokkaamiseen positiivisen vahvistamisen avulla (palkinnot rangaistusten sijaan).
K: Miten moderni evoluutiopsykologia on kyseenalaistanut tyhjän taulun lähtökohdan?
V: Nykyaikainen evoluutiopsykologia vastustaa tyhjän pöydän oletusta, jonka mukaan ihminen syntyy mieluummin henkisen kokemuksen tai tietämyksen omaavana kuin puhtaana, tyhjänä mielenä, jossa kaikki on opittava aikuistumisen jälkeen.
