Behaviorismi – psykologian oppimisteoria ja käyttäytymisen tutkimus
Behaviorismi: oppimisteoria ja käyttäytymistutkimus – klassinen ja operantti ehdollistuminen, Pavlov, Watson, Skinner ja vaikutus moderniin psykologiaan.
Behaviorismi on psykologian suuntaus, jossa yksinomaan havaittava käyttäytyminen otetaan tutkimuksen kohteeksi: tutkitaan sitä, mitä voidaan mitata ja rekisteröidä suoraan. Behavioristit keskittyvät ärsykkeiden ja reaktioiden välisiin suhteisiin, eli siihen, miten ympäristön ärsykkeet laukaisevat tai muokkaavat havaittavaa toimintaa.
Näkymättömiä sisäisiä tiloja, kuten mielentiloja (esimerkiksi pelko tai ahdistus), jätettiin perinteisessä behaviorismissa tutkimuksen ulkopuolelle, vaikka nykyään tiedämme, että mielellä on tärkeä rooli kehittyneiden eläinten ja ihmisen käyttäytymisessä. Behaviorismin mukaan käyttäytymistä voidaan selittää ilman syvällistä tietoa tapahtuman fysiologiasta tai ilman mielen kaltaisia teorioita. Määritelmän mukaan kaikkea käyttäytymistä voidaan tarkkailla. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että tutkijat rajoittivat menetelmänsä havaittavissa oleviin vasteisiin ja ulkoisiin mittareihin.
Keskeiset periaatteet
Behaviorismi perustui ajatukseen, että suuri osa ihmisen ja eläinten käyttäytymisestä on opittua. Oppimista selitettiin pääasiallisesti kahdella mekanismilla:
- Klassinen ehdollistaminen — ärsykkeen ja luonnollisen reaktion välinen yhteys opitaan esimerkinomaisesti; tunnetuin tutkimus tässä on Ivan Pavlovin koirakokeet, joissa koirat oppivat yhdistämään neutraalin ärsykkeen syljeneritystä herättävään ärsykkeeseen (esimerkiksi ääneen), käyttäen niiden luonnollista sylkeä tuottavaa reaktiota.
- Operantti ehdollistuminen — toiminta, jota seuraa palkinto tai rangaistus, muuttuu todennäköisemmäksi tai epätodennäköisemmäksi; tämä käsite liittyy vahvasti B.F. Skinnerin työhön ja vahvistamisen merkitykseen käyttäytymisen muokkaajana.
Lisäksi behavioristit käyttivät käsitteitä kuten välineellinen oppiminen (Edward Thorndike) ja tehokkautta lisäävät seuraukset (law of effect), sekä tutkimuksia yleistymisestä, diskriminaatiosta ja sammumisesta (extinction), jotka kuvaavat, miten opittu reaktio heikkenee, jos sitä ei enää vahvisteta.
Keskeiset tutkijat ja kokeelliset lähestymistavat
Behaviorismin kehitykseen vaikuttivat monenlaiset tutkijat: C. Lloyd Morgan edisti naturalistista ja kriittistä tarkastelua eläinten toimintoja selitettäessä, Ivan Pavlov tutki klassista ehdollistumista, Edward Thorndike kuvasi välineellisen oppimisen periaatteita, ja John B. Watson pyrki tekemään psykologiasta tiukasti kokeellisen luonnontieteen. Määritelmän mukaisesti nämä tutkijat suosivat objektiivisia mittauksia ja toistettavia kokeita. Thorndike ja Watson hylkäsivät introspektiiviset menetelmät — omien tietoisten ajatusten ja tunteiden kuvaamisen — ja painottivat kontrolloitavia kokeellisia aineistoja. Pavlovin ja Thorndiken löydökset loivat pohjan B.F. Skinnerin laajemmalle operanttitutkimukselle, jossa korostettiin positiivista vahvistamista rangaistusten sijaan.
Sovellukset
Behavioristinen ymmärrys oppimisesta on vaikuttanut laajasti käytäntöihin, erityisesti käytösterapioihin ja käyttäytymisanalyysiin. Nykyään behaviorismin periaatteita sovelletaan muun muassa koulutuksessa, eläinten koulutuksessa, käyttäytymisen muuttamisen ohjelmissa ja kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa, joka yhdistää käyttäytymisen muuttamisen ja kognitiivisten prosessien tarkastelun. Tällaiset terapiat voivat auttaa ihmisiä käsittelemään ahdistuksia, fobioita sekä tiettyjä riippuvuuden muotoja.
Kritiikki ja jälkivaikutukset
Behaviorismia on arvosteltu siitä, että se sivuuttaa sisäiset mielentilat ja geneettisen perimän vaikutukset. Perinteinen behaviorismi esitti usein ajatuksen tyhjästä taulusta, eli että lapsi syntyy ilman valmiita taitoja tai tiedon jyväsiä ja että kaikki käyttäytyminen opitaan yksinomaan kokemusten kautta. Tätä näkemystä haastavat nykysuuntaukset, kuten evoluutiopsykologia, joka korostaa biologisten valmiuksien ja perinnöllisyyden merkitystä. Behavioristista lähestymistapaa on myös kritisoitu sen rajoitteista ihmismielen ja tiedonkäsittelyn selittämisessä.
Tieteellisenä teoriana behaviorismi on suuressa osassa korvautunut kognitiivisella psykologialla, joka otti tutkimukseen uudelleen mukaan sisäiset prosessit ja tiedonkäsittelyn mallintamisen. Silti behaviorismin kokeelliset menetelmät ja havaittavuuden korostus ovat jättäneet pysyvän jäljen psykologian käytäntöihin ja tutkimusmetodeihin.
Yhteenveto
Behaviorismi toi psykologian kenttään selkeän, kokeellisen lähestymistavan ja korosti ympäristön vaikutusta käyttäytymiseen. Vaikka sen tiukka muoto on osin vanhentunut, behaviorismin löydökset oppimisesta, ehdollistumisesta ja vahvistamisesta ovat edelleen tärkeitä sekä soveltavassa työssä että teoreettisessa ymmärryksessä ihmisen ja eläinten käyttäytymisestä.
Conditioning
Ehdollistaminen tarkoittaa sitä, että haluttu käyttäytyminen saadaan aikaan harjoittelun avulla. Tämä tapahtuu yhdistämällä ärsykkeet tiettyyn käyttäytymiseen. Jotkin käyttäytymismallit ovat luonnollisia refleksejä, jotka ovat ihmisillä (ja eläimillä) synnynnäisiä. Imeväisillä on syntyessään perittyjä refleksejä, jotka auttavat heitä syömään, kommunikoimaan ja selviytymään. Nämä refleksit ovat ehdollistamattomia, niitä ei opeteta vauvalle.
Klassinen ehdollistuminen
Klassinen ehdollistuminen (tunnetaan myös Pavlovinehdollistumisena) tarkoittaa sitä, että ehdollistettu ärsyke aiheuttaa ehdollistamattoman vasteen. Tämä selittää, miten ihmiset saivat uusia reaktioita erilaisiin ärsykkeisiin.
Toinen esimerkki ehdollistumattomasta reaktiosta on, kun tuuli puhaltaa ihmisen silmiin, jolloin hän räpäyttää silmiään automaattisesti estääkseen pölyn tai muun aineen pääsyn silmiin. Tämä on synnynnäinen refleksi.
Pelon ehdollistaminen tarkoittaa sitä, että aiemmin neutraalia ärsykettä käytetään pelon herättämiseen. Yksi tärkeimmistä esimerkeistä on Watsonin ja Raynerin Little Albert -koe. Tutkijat testasivat pikkulasten tunnereaktioita. He havaitsivat, että Little Albert reagoi kovaan ääneen ja ehdollistui sitten siihen, että ääni herätti pelkoa, kun hän näki valkoisen rotan. Tämä tunnetaan nimellä "ehdollistettu tunnereaktio". Jonkin ajan kuluttua Little Albert itki nähdessään valkoisen rotan tai mitä tahansa pientä ja valkoista, jopa pehmolelunsa.
Operantti ehdollistaminen
Operanttiehdollistuminen tunnetaan myös nimellä instrumentaalinen ehdollistuminen. Sitä tutkivat Thorndike ja Skinner.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on behaviorismi?
V: Behaviorismi on lähestymistapa käyttäytymisen tutkimiseen, joka perustuu vain siihen, mitä voidaan suoraan nähdä. Siinä keskitytään ärsykkeiden ja reaktioiden välisiin suhteisiin, ja siinä todetaan, että käyttäytymistä voidaan tutkia tietämättä tapahtuman fysiologiaa tai käyttämällä esimerkiksi mielen teorioita.
K: Mitä behavioristit uskoivat ihmisen käyttäytymisestä?
V: Behavioristit uskoivat, että kaikki ihmisen käyttäytyminen on opittu klassisen tai operantin ehdollistumisen kautta, mikä tarkoittaa oppimista aikaisempien kokemusten vaikutuksesta. He kiistivät perinnöllisen käyttäytymisen, vaistojen tai perittyjen käyttäytymistaipumusten merkityksen.
K: Ketkä olivat behaviorismin keskeisiä edistäjiä?
V: Behaviorismin kentän tärkeimpiä vaikuttajia olivat C. Lloyd Morgan, Ivan Pavlov, Edward Thorndike, John B. Watson ja B. F. Skinner.
K: Mitä tutkimuksia Pavlov teki?
V: Pavlov tutki klassista ehdollistumista käyttämällä koiria ja niiden luontaista kykyä syljeneritykseen eli veden tuottamiseen suuhunsa.
K: Miten Thorndike ja Watson suhtautuivat itsetutkiskeluun?
V: Thorndike ja Watson torjuivat omien tietoisten ajatusten ja tunteiden tarkastelun ("Introspektio"). He halusivat rajoittaa psykologian kokeellisiin menetelmiin.
K: Millaiseen tutkimukseen Skinner keskittyi?
V: Skinnerin tutkimus nojasi pääasiassa käyttäytymisen muokkaamiseen positiivisen vahvistamisen avulla (palkinnot rangaistusten sijaan).
K: Miten moderni evoluutiopsykologia on kyseenalaistanut tyhjän taulun lähtökohdan?
V: Nykyaikainen evoluutiopsykologia vastustaa tyhjän pöydän oletusta, jonka mukaan ihminen syntyy mieluummin henkisen kokemuksen tai tietämyksen omaavana kuin puhtaana, tyhjänä mielenä, jossa kaikki on opittava aikuistumisen jälkeen.
Etsiä