Kori Creek

Riita

Riita koskee Kutchin ja Sindhin välisen rajalinjan tulkintaa, joka on esitetty vuosien 1914 ja 1925 kartoissa. Tuolloin alue oli osa jakamattoman Intian Bombayn puheenjohtajavaltiota. Intian itsenäistyttyä vuonna 1947 Sindhistä tuli osa Pakistania ja Kutchista osa Intiaa.

Päätöslauselmassa, jossa määriteltiin näiden kahden alueen väliset rajat, puro kuului Sindhin maakuntaan, joten rajana käytettiin puron itäpuolta. Intia kiistää "vihreäksi linjaksi" kutsutun rajalinjan ja väittää, että se on ohjeellinen linja, jota kutsutaan teknisessä kielenkäytössä "nauhalinjaksi". Intian kanta on, että raja kulkee keskellä kanavaa, kuten toisessa, vuonna 1925 piirretyssä kartassa on esitetty ja toteutettu asentamalla kanavan keskelle pylväitä vuonna 1924.

Intia tukee kantaansa vetoamalla kansainvälisen oikeuden Thalweg-oppiin. Lain mukaan kahden valtion väliset jokirajat voidaan jakaa keskiväylän avulla, jos valtiot sopivat asiasta. Vaikka Pakistan ei kiistä vuoden 1925 karttaa, se väittää, että oppeja ei voida soveltaa tässä tapauksessa, koska niitä sovelletaan vain vesistöihin, jotka ovat laivakelpoisia, mitä Kori Creek ei ole. Intia torjuu Pakistanin kannan väittämällä, että puro on purjehduskelpoinen nousuveden aikaan ja että kalastustroolarit käyttävät sitä päästäkseen merelle. Useat kartografiset tutkimukset ovat tukeneet Intian väitettä. Toinen Pakistanin kannalta huolestuttava seikka on se, että Kori Creek on muuttanut kulkuaan huomattavasti vuosien varrella. Jos rajalinja määritetään (hahmotellaan) Thalweg-periaatteen mukaisesti, Pakistan menettää huomattavan osan alueesta, joka on historiallisesti kuulunut Sindhin maakuntaan. Intian kannan hyväksyminen johtaisi myös siihen, että maa- ja merirajan päätepiste siirtyisi useita kilometrejä Pakistanin kannalta epäedulliseen suuntaan, jolloin Pakistan menettäisi useita tuhansia neliökilometrejä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen mukaisesta talousvyöhykkeestään.

Huhtikuussa 1965 kiista siellä vaikutti osaltaan vuoden 1965 Intian ja Pakistanin väliseen sotaan, jolloin Intian ja Pakistanin välillä puhkesi taisteluita. Myöhemmin samana vuonna Britannian pääministeri Harold Wilson sai molemmat maat perustamaan tuomioistuimen ratkaisemaan kiistan. Tuomio saatiin aikaan vuonna 1968, jolloin Pakistan sai 10 prosenttia 9 000 km²:n (3 500 neliömailin) alueesta.

Kiistelty alue oli kansainvälisen huomion keskipisteenä vuonna 1999, kun Intian ilmavoimien Mig-21-hävittäjät ampuivat Pakistanin laivaston Breguet Atlantique -valvontalentokoneen alas Kori-puron yllä 10. elokuuta 1999, jolloin kaikki koneessa olleet 16 ihmistä kuolivat. Intia väitti, että kone oli tunkeutunut sen ilmatilaan, minkä Pakistanin laivasto kiisti. (Katso Atlantique-tapaus)

Taloudelliset syyt

Vaikka Kori Creekillä ei ole juurikaan sotilaallista arvoa, siitä on valtavasti taloudellista hyötyä. Suuri osa alueesta on merenpohjan alla runsaasti öljyä ja kaasua, ja puron hallitsemisella olisi valtava vaikutus kunkin kansakunnan energiapotentiaaliin. Kun rajat on määritelty, se auttaisi myös merirajojen määrittelyssä, jotka on piirretty maalla sijaitsevien vertailupisteiden jatkeeksi. Merialueiden rajat auttavat myös talousvyöhykkeiden ja mannerjalustojen rajojen määrittämisessä. Talousvyöhykkeet ulottuvat 200 meripeninkulman (370 km) päähän, ja niitä voidaan hyödyntää kaupallisesti.

Rajaus estäisi myös molempien maiden kalastajien tahattoman siirtymisen toistensa alueelle.

Riitojen ratkaiseminen

Pakistanin liittovaltion hallitus vaatii koko puroa vuonna 1914 Bombayn hallituksen vuonna 1914 antaman päätöslauselman 9 ja 10 kohdan mukaisesti, joka allekirjoitettiin Sindhin silloisen maakuntahallituksen ja Kutchin entisen ruhtinaskunnan hallitsijan Rao Maharajin välillä. Vuodesta 1969 lähtien näiden kahden kansakunnan välillä on kuitenkin käyty kahdeksan neuvottelukierrosta ilman läpimurtoa. Kiistan ratkaisemiseksi on toteutettu muun muassa seuraavia toimia:

• Jakaminen
• Rajaus
• Rajaus
• Hallinto

Koska kumpikaan osapuoli ei ole antanut periksi, Intia on ehdottanut, että meriraja voitaisiin rajata ensin TALOSin (Technical Aspects of Sea Law) määräysten mukaisesti. Pakistan on kuitenkin torjunut ehdotuksen jyrkästi sillä perusteella, että kiista olisi ratkaistava ensin. Pakistan on myös ehdottanut, että osapuolet ryhtyisivät kansainväliseen välimiesmenettelyyn, mistä Intia on kieltäytynyt jyrkästi. Intia katsoo, että kaikki kahdenväliset kiistat olisi ratkaistava ilman kolmansien osapuolten väliintuloa.

Tässä kartassa näkyy Rann of Kutchin puro.