Kori Creek: Intian ja Pakistanin rajakiista ja vuorovesipuro

Kori Creek – kiistanalainen 96 km vuorovesipuro Rann of Kutchissa. Intian ja Pakistanin rajaristiriita, suot, lintujen muutto ja monsuunit vaikuttavat alueeseen.

Kori Creek (Gujarati: કોરી ખાડી, Urdu: کوری کریک) on vuorovesipuro ja merellinen rajakiista Intian Gujaratin osavaltion Kutchin alueen ja Pakistanin Sindhin maakunnan Kachchhin alueen välillä. Se sijaitsee Rann of Kutchin suoalueella Intian ja Pakistanin välillä kiistanalaisen Sir Creek -joen itäpuolella. Kyseessä on 96 kilometrin pituinen vesikaistale, josta kiistellään Intian tasavallan ja Pakistanin välillä ja jota Intia pitää osana Intian Rann of Kutchin suoaluetta. Arabianmereen avautuva puro jakaa Intian Gujaratin osavaltion Kutchin alueen ja Pakistanin Sindhin maakunnan. Pitkään jatkunut kiista koskee varsinaista rajanvetoa "Kori-puron suulta Kori-puron yläosaan ja Kori-puron yläosasta itään läntisen päätepisteen osoittamaan pisteeseen". Tästä pisteestä lähtien raja on yksiselitteisesti vahvistettu tuomioistuimen vuonna 1968 antamassa tuomiossa määritellyllä tavalla.

Sijainti ja maantiede

Kori Creek on matalahko, vuorovesivaikutteinen jokisuisto ja osa laajaa suolaista mudasuota, joka tunnetaan nimellä Great Rann of Kutch. Alue on pääosin asumaton ja koostuu vuorovesikanavista, laajoista suolakuivuneista kentistä ja ajoittain veden peittämistä alikoista. Monsuunikaudella, yleensä kesäkuusta syyskuuhun, tulvavesi nousee ja puro laajenee peittäen ympäröivät matalat suot. Talvikaudella vedet vetäytyvät, ja alue muuttuu kuviksi, joissa elää ja levähtää runsaasti muuttolintuja.

Kiistan tausta ja merkitys

Kori Creekin kiista on osa laajempaa Intian ja Pakistanin rajakiistaa länsirannikolla. Kiistan ydin liittyy rajan tarkkaan linjaukseen suistoalueella: matalat suot, muuttuvat jokiuomat ja vuorovesien vaikutus tekevät kiinteistä maamerkeistä puuttuvia, mikä vaikeuttaa pysyvän rajalinjan määrittelyä. Raja-aseman tulkinnalla on käytännön merkitystä merenpohjan ja merenkäyttöalueiden määrittelyssä, muun muassa kalastusoikeuksissa, eksklusiivisen talousalueen (EEZ) rajanvetoon sekä mahdollisiin merellisiin luonnonvaroihin.

Osa Rann of Kutchin rajasta vahvistettiin kansainvälisessä tuomioistuimessa ja välimiesratkaisuissa vuonna 1968, mutta suiston ja erityisesti jokisuun yksityiskohdista sovittu ei ole ollut täysin selkeä – siksi alue on pysynyt poliittisesti herkkänä. Tilanne on johtanut siihen, että kummankin maan rannikkovartiot valvovat aluetta ja pienimuotoisia neuvotteluja ja karttavaihtoa on käyty luottamusta rakentavin toimin, mutta täydellistä lopullista ratkaisua ei ole julkisesti ilmoitettu käytännön tasolla toteutetuksi kaikilta osin.

Luonto ja elinolot

Alue on ekologisesti tärkeä vuotuisten muutosten vuoksi. Kesäkauden tulvat muuttavat maisemaa ja luovat ravinteikkaan, mutta haastavan elinympäristön. Talvella laajat mudasuot ja matalat vedenpeitteiset alueet houkuttelevat flamingoja ja muita muuttolintuja levähdys- ja ruokailualueiksi. Kasvillisuus on pääosin vähäistä suolakasvillisuutta ja suolaisen maaperän lajeja. Ihmisen pysyvä asutus on vähäistä tai olematonta, mutta rannikon läheisyydessä on kalastukseen ja suolan tuotantoon liittyvää virkistystä ja elinkeinoja harjoittavia yhteisöjä.

Liikenne ja käytännön olosuhteet

Kori Creekin vesiväylät ovat hyvin matalia ja muuttuvia; virtaus, vuorovedet ja mudan liikkeet tekevät navigoinnista vaikeaa ja vaarallista suurille aluksille. Alueella liikkuvat lähinnä pienet kalastusveneet ja rajavartioviranomaisten alukset. Vuoroveden nopea vaihtelu ja naamioituneet mutaloukut aiheuttavat riskejä, jolloin alue on yleisesti vältettyä avomeriliikennettä ajatellen.

Turvallisuus ja hallinnolliset toimet

Kori Creekin ympärillä vallitsee tiukka rajavalvonta ja turvallisuustoimia harjoittavat kummankin maan viranomaiset. Alueen epävakauden ja kiistan vuoksi molemmat maat toteuttavat määräajoin tarkkailua ja partiointia. Kiista vaikuttaa paikallisiin kalastajiin ja merellisiin yhteisöihin, jotka voivat kohdata rajoihin liittyviä ongelmia kuten pidätyksiä, kilpailua kalavesistä ja rajoitettua liikkumista.

Tulevaisuus ja ratkaisuyritykset

Kori Creekin lopullinen ratkaisumalli edellyttää pitkäjänteisiä neuvotteluja, teknisiä mittauksia ja kartoitusta sekä molemminpuolista poliittista tahtoa. Nykyisten kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti ratkaisu voisi perustua selkeään maantieteelliseen kartoitukseen, vuorovesivaikutusten huomioivaan rajalinjaan ja sopimuksiin kalastuksen ja rajan ylityksen valvonnasta. Samalla luontoarvojen suojeleminen ja paikallisten asukkaiden elinkeinojen turvaaminen ovat tärkeitä näkökulmia mahdollisissa tulevissa sopimuksissa.

Kaiken kaikkiaan Kori Creek on sekä luonnoltaan monimuotoinen että geopoliittisesti merkittävä alue, jossa luonnonolosuhteiden dynaamisuus ja historialliset rajakiistat yhdistyvät muodostaen erityisen haasteen rajanveto- ja hallintakysymyksille.

Riita

Riita koskee Kutchin ja Sindhin välisen rajalinjan tulkintaa, joka on esitetty vuosien 1914 ja 1925 kartoissa. Tuolloin alue oli osa jakamattoman Intian Bombayn puheenjohtajavaltiota. Intian itsenäistyttyä vuonna 1947 Sindhistä tuli osa Pakistania ja Kutchista osa Intiaa.

Päätöslauselmassa, jossa määriteltiin näiden kahden alueen väliset rajat, puro kuului Sindhin maakuntaan, joten rajana käytettiin puron itäpuolta. Intia kiistää "vihreäksi linjaksi" kutsutun rajalinjan ja väittää, että se on ohjeellinen linja, jota kutsutaan teknisessä kielenkäytössä "nauhalinjaksi". Intian kanta on, että raja kulkee keskellä kanavaa, kuten toisessa, vuonna 1925 piirretyssä kartassa on esitetty ja toteutettu asentamalla kanavan keskelle pylväitä vuonna 1924.

Intia tukee kantaansa vetoamalla kansainvälisen oikeuden Thalweg-oppiin. Lain mukaan kahden valtion väliset jokirajat voidaan jakaa keskiväylän avulla, jos valtiot sopivat asiasta. Vaikka Pakistan ei kiistä vuoden 1925 karttaa, se väittää, että oppeja ei voida soveltaa tässä tapauksessa, koska niitä sovelletaan vain vesistöihin, jotka ovat laivakelpoisia, mitä Kori Creek ei ole. Intia torjuu Pakistanin kannan väittämällä, että puro on purjehduskelpoinen nousuveden aikaan ja että kalastustroolarit käyttävät sitä päästäkseen merelle. Useat kartografiset tutkimukset ovat tukeneet Intian väitettä. Toinen Pakistanin kannalta huolestuttava seikka on se, että Kori Creek on muuttanut kulkuaan huomattavasti vuosien varrella. Jos rajalinja määritetään (hahmotellaan) Thalweg-periaatteen mukaisesti, Pakistan menettää huomattavan osan alueesta, joka on historiallisesti kuulunut Sindhin maakuntaan. Intian kannan hyväksyminen johtaisi myös siihen, että maa- ja merirajan päätepiste siirtyisi useita kilometrejä Pakistanin kannalta epäedulliseen suuntaan, jolloin Pakistan menettäisi useita tuhansia neliökilometrejä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen mukaisesta talousvyöhykkeestään.

Huhtikuussa 1965 kiista siellä vaikutti osaltaan vuoden 1965 Intian ja Pakistanin väliseen sotaan, jolloin Intian ja Pakistanin välillä puhkesi taisteluita. Myöhemmin samana vuonna Britannian pääministeri Harold Wilson sai molemmat maat perustamaan tuomioistuimen ratkaisemaan kiistan. Tuomio saatiin aikaan vuonna 1968, jolloin Pakistan sai 10 prosenttia 9 000 km²:n (3 500 neliömailin) alueesta.

Kiistelty alue oli kansainvälisen huomion keskipisteenä vuonna 1999, kun Intian ilmavoimien Mig-21-hävittäjät ampuivat Pakistanin laivaston Breguet Atlantique -valvontalentokoneen alas Kori-puron yllä 10. elokuuta 1999, jolloin kaikki koneessa olleet 16 ihmistä kuolivat. Intia väitti, että kone oli tunkeutunut sen ilmatilaan, minkä Pakistanin laivasto kiisti. (Katso Atlantique-tapaus)

Taloudelliset syyt

Vaikka Kori Creekillä ei ole juurikaan sotilaallista arvoa, siitä on valtavasti taloudellista hyötyä. Suuri osa alueesta on merenpohjan alla runsaasti öljyä ja kaasua, ja puron hallitsemisella olisi valtava vaikutus kunkin kansakunnan energiapotentiaaliin. Kun rajat on määritelty, se auttaisi myös merirajojen määrittelyssä, jotka on piirretty maalla sijaitsevien vertailupisteiden jatkeeksi. Merialueiden rajat auttavat myös talousvyöhykkeiden ja mannerjalustojen rajojen määrittämisessä. Talousvyöhykkeet ulottuvat 200 meripeninkulman (370 km) päähän, ja niitä voidaan hyödyntää kaupallisesti.

Rajaus estäisi myös molempien maiden kalastajien tahattoman siirtymisen toistensa alueelle.

Riitojen ratkaiseminen

Pakistanin liittovaltion hallitus vaatii koko puroa vuonna 1914 Bombayn hallituksen vuonna 1914 antaman päätöslauselman 9 ja 10 kohdan mukaisesti, joka allekirjoitettiin Sindhin silloisen maakuntahallituksen ja Kutchin entisen ruhtinaskunnan hallitsijan Rao Maharajin välillä. Vuodesta 1969 lähtien näiden kahden kansakunnan välillä on kuitenkin käyty kahdeksan neuvottelukierrosta ilman läpimurtoa. Kiistan ratkaisemiseksi on toteutettu muun muassa seuraavia toimia:

• Jakaminen
• Rajaus
• Rajaus
• Hallinto

Koska kumpikaan osapuoli ei ole antanut periksi, Intia on ehdottanut, että meriraja voitaisiin rajata ensin TALOSin (Technical Aspects of Sea Law) määräysten mukaisesti. Pakistan on kuitenkin torjunut ehdotuksen jyrkästi sillä perusteella, että kiista olisi ratkaistava ensin. Pakistan on myös ehdottanut, että osapuolet ryhtyisivät kansainväliseen välimiesmenettelyyn, mistä Intia on kieltäytynyt jyrkästi. Intia katsoo, että kaikki kahdenväliset kiistat olisi ratkaistava ilman kolmansien osapuolten väliintuloa.

Tässä kartassa näkyy Rann of Kutchin puro.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Kori Creek?

K: Missä Kori Creek sijaitsee?

Kysymys: Kuka vaatii Kori Creekiä ja minkälaisena?

K: Mihin kiista Kori Creekistä perustuu?

Kysymys: Milloin puro tulvii?

K: Millaisia lintuja alueella voi tavata talvikaudella?

K: Onko Kori Creek asuttu?

Hae kirjaimella