Ladbroke Groven junaturma
Ladbroke Groven junaturma oli rautatieonnettomuus Paddingtonin aseman ulkopuolella Ladbroke Grovessa Lontoossa 5. lokakuuta 1999 varhain aamulla. Onnettomuudessa oli osallisena kaksi junaa, joista toinen oli Thames Trainsin ja toinen First Great Westernin liikennöimä.
Tapahtumat
Thames Trainsin juna lähti Lontoon Paddingtonin rautatieasemalta Wiltshiressä sijaitsevaan Bedwyniin klo 08.06.
Se oli Network SouthEastin väreihin maalattu "Thames Turbo", jossa oli kolme vaunua.
Ladbroke Grove Junctionin kohdalla junat siirtyivät tavanomaiselle reitille, toinen raide Lontoosta lähteville junille ja toinen Lontooseen meneville junille.
Sen olisi pitänyt pysähtyä punaisen opastimen kohdalla ja odottaa, että se voi tehdä sen turvallisesti, mutta se ei pysähtynyt opastimeen (kutsutaan vaarassa ohitettua opastinta tai SPAD:tä).
Se törmäsi lähes suoraan First Great Western -yhtiön junaan, joka oli matkalla Gloucestershiren Cheltenham Spasta, kun vaihdettu opastin ei pysäyttänyt junaa.
Juna oli dieselkäyttöinen suurnopeusjuna, jossa oli 8 vaunua ja kaksi veturia, yksi kummassakin päässä.
Thames Turbon kaksi ensimmäistä vaunua tuhoutuivat täysin, ja suurnopeusjunan etuveturi vaurioitui pahoin.
Thames Turbossa ollut dieselpolttoaine hajosi sen seurauksena ja syttyi tuleen, mikä aiheutti erillisiä tulipaloja hylyssä, erityisesti suurnopeusjunan vaunussa H, joka paloi palossa täysin.
Molempien junien kuljettajat kuolivat onnettomuudessa. Kaikkiaan 31 ihmistä kuoli: 24 ihmistä Thames Turbossa ja 6 ihmistä suurnopeusjunassa kuoli itse onnettomuudessa, ja yksi ihminen kuoli tulipalossa. 523 ihmistä loukkaantui, joista 227 vietiin sairaalaan. Loput 296 ihmistä hoidettiin onnettomuuspaikalla.
Syy
Välitön syy oli se, että Thames Turbo ei pysähtynyt Ladbroke Groven risteyksessä punaisen opastimen edessä. Sitä edeltävä opastin oli keltainen, minkä olisi pitänyt valmistaa kuljettaja punaisen opastimen käyttöön. Koska kuljettaja kuoli, oli vaikea selvittää, miksi hän ei pysähtynyt opastimeen. Lordi Cullen järjesti tutkimuksen vuonna 2000, vuotta myöhemmin.
Myötävaikuttavat tekijät
Lordi Cullen pani merkille, että Lontoon Paddingtonin rataosuudella oli tapana, että junat eivät pysähtyneet samaan punaisen opastimen kohdalle, jonka Thames Turbo ohitti.
Yksi syy siihen, että kuljettaja ei pysähtynyt, oli se, että hänen oli vaikea nähdä opastinta. Oli hyvin aikainen aamu, ja aurinko oli hyvin matalalla taivaalla. Tämän vuoksi keltaista merkkiä oli vaikea havaita. Heathrow Expressin kulkua varten oli pystytetty ilmajohtoja, jotka peittivät opasteita entisestään.
Onnettomuus tapahtui myös pian sen jälkeen, kun Thames Turbon kuljettaja oli saanut kelpoisuuden kahden viikon koulutuksen jälkeen. Kouluttaja ei kertonut hänelle merkistä ja väitti myöhemmin, että hän "ei ollut paikalla opettamassa reittejä" ja että hän "oli täysin paikalla opettamassa, miten Turboa ajetaan". Thames Trainsilla ei myöskään ollut kuljettajille standardoitua koejärjestelmää eikä selkeitä läpäisy- tai hylkäyskriteereitä. Kuljettaja oli ollut merivoimissa, eikä hänellä ollut juurikaan kokemusta rautateistä, ja hän oli saanut pätevyyden 13 päivää aikaisemmin kuin British Railin kuljettajat (British Rail ei myöskään antanut uusien kuljettajien ajaa vaikeilla reiteillä, kuten Lontoon ja Bristolin välisellä Great Western Main Line -reitillä, jolla onnettomuus tapahtui, ennen kuin he saivat kokemusta helpommista reiteistä).
Toinen syy oli se, että Thames Turboon oli asennettu automaattinen junasuojausjärjestelmä ATP (Automatic Train Protection), joka olisi pysäyttänyt junan, jos se ei pysähtynyt punaisen opastimen edessä, mutta se oli kytketty pois päältä. Myös suurnopeusjunan ATP oli pois päältä. Vaikka sitä suositeltiin Clapham Junctionissa vuosia aiemmin tapahtuneen junaturman jälkeen, se oli aiemmin osoittautunut hankalaksi, eikä mikään yhtiö vaatinut juniltaan, että se on toiminnassa ja päällä.
Tapahtuman jälkeen
Thames Trainsille määrättiin 5. huhtikuuta 2004 kahden miljoonan punnan sakko terveys- ja turvallisuuslakien rikkomisesta onnettomuuden yhteydessä.
Network Rail tunnusti 31. lokakuuta 2006, 7 vuotta ja 26 päivää onnettomuuden jälkeen, syyllisyytensä vuoden 1974 työturvallisuuslain (Health & Safety at Work Act 1974) mukaisiin syytteisiin, sai 4 miljoonan punnan sakon ja määrättiin maksamaan lisäksi 225 000 puntaa.
Sekä suurnopeusjunan etuveturi että Thames Turbon veturi sammuivat. Thames Turbon takaveturi on kuitenkin nyt varaosa.
Muistopuutarha perustettiin Great Western Main Line -radan varrelle lähelle Paddingtonin asemaa, Sainsbury's-supermarketin parkkipaikan läheisyyteen.