Lahoren päätöslauselma 1940 — Pakistanin päätöslauselma: määritelmä ja merkitys
Lahoren päätöslauselma 1940: Pakistanin syntyä vauhdittanut historiallinen julkilausuma — tausta, sisältö ja merkitys itsenäisyystaistelussa.
Lahoren päätöslauselma (Urdu=Qarardad-e-Lahore قرارداد لاھور), joka tunnetaan yleisesti nimellä Pakistanin päätöslauselma (Urdu=قرارداد پاکستان Qarardad-e-Pakistan), oli poliittinen päätöslauselma eli julkilausuma, jonka Intian muslimiliiton 25-jäseninen työkomitea laati 22.–24. maaliskuuta 1940 ja jonka muslimiliiton jäsenistö hyväksyi virallisesti Lahoressa 23. maaliskuuta 1940 pidetyssä yleiskokouksessa. Päätöslauselmassa vaadittiin laajempaa itsehallintoa ja poliittista autonomiaa muslimienemmistöisille alueille Britti-Intiassa, kuten Punjabille, Bengalille, Sindhille ja NWFP:lle (Britti-Intiassa). Vaikka teksti puhui alueellisesta itsehallinnosta ja erillisistä itsenäisyyteen tähtäävistä yksiköistä, monet tulkitsivat sen pian vaatimukseksi erillisen muslimivaltion perustamisesta – jälkikäteen tunnetuksi Pakistanista. Maulvi A.K. Fazlul Huq esitti päätöslauselman Lahoressa sijaitsevassa Minto Parkissa (nykyisin Iqbal Park) työkomitean ohjeiden mukaisesti.
Sisältö ja tulkinnat
Päätöslauselma ei sanatarkasti nimennyt uutta valtiota »Pakistaniksi», vaan vaati, että muslimienemmistöisiltä alueilta muodostuisi erilliset, itsehallinnolliset ja autonomiset yksiköt, joiden poliittinen asema ratkaistaisiin yhdessä Britannian hallinnon ja Intian eri yhteisöjen kanssa. Tekstin ydinkohta oli vaatimus poliittisesta itsemääräämisoikeudesta muslimienemmistöisille alueille ja suoran pääsyn takaamisesta näiden alueiden asukkaiden tahdon huomioon ottamiseen perustuslaillisissa ratkaisuissa. Historiallisesti ja poliittisesti päätöslauselmaa on tulkittu käännekohdaksi, joka siirsi Muslimiliiton tavoitteet kohti erillisen kansallisvaltion tavoittelua.
Tausta
Päätöslauselma syntyi tilanteessa, jossa Britannian Intiassa jännitteet yhteisöpolitiikassa ja itsenäistymispyrkimyksissä kasvoivat. Muslimiliitto, joka oli perustettu edustamaan muslimiyhteisöä brittiläisessä Intiassa, etsi tapaa turvata muslimien poliittiset oikeudet ja asema alueissa, joissa muslimit muodostivat enemmistön. Päätöslauselman laatimiseen vaikutti sekä muslimiliiton kasvava liikehdintä että epäluottamus siihen, voisiko muslimien asema turvata ainoastaan yhdellä laajalla intialaisella valtiolla.
Välitön vaikutus ja myöhempi merkitys
Päätöslauselman hyväksymisen jälkeen Muslimiliitto mobilisoi tukensa vaatimusten ympärille, ja sen tavoitteet muuttuivat yhä selkeämmin kohti kansallisvaltiota. Päätöslauselma vaikutti voimakkaasti seuraavan vuosikymmenen politiikkaan, ja se mainitaan usein osasyynä vuoden 1947 jakoon ja Pakistanin syntyyn. Lahoren kokousta ja päätöslauselmaa pidetään Pakistanin itsenäisyyspyrkimyksen symbolina.
Perintö ja muistaminen
Päätöslauselman merkitystä muistetaan Pakistanissa erityisesti Minar-e-Pakistan -muistomerkillä, joka sijaitsee Lahoren Greater Iqbal Parkissa. Minar-e-Pakistan rakennettiin muistoksi vuoden 1940 kokoukselle ja sen symboleille; monumentin rakentaminen aloitettiin 1960-luvulla ja se valmistui 1968. Päätöslauselmasta on tullut myös kansallinen symboli: Pakistanissa 23. maaliskuuta vietetään vuosipäivää nimellä Pakistan Day.
Historialliset arvioinnit
Historiantutkijat ja poliittiset kommentaattorit ovat eriävin tavoin arvioineet Lahoren päätöslauselman merkitystä. Toiset korostavat sen olevan selkeä perusta Pakistanin idealle ja muslimien poliittiselle itsemääräämiselle, toiset muistuttavat, että alkuperäinen teksti puhui itsehallinnosta eikä nimeltä mainitusta itsenäisestä valtiosta. Kummassakin tulkinnassa päätöslauselma kuitenkin merkitsi poliittista muutoskohtaa, jonka seuraukset näkyivät koko Etelä-Aasian historiassa.
Tämä päätöslauselma oli yksi merkittävimmistä virstanpylväistä Britti-Intian dekolonisaatiossa ja se muokkasi pysyvästi sekä alueellista politiikkaa että etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen välisiä suhteita koko alueella.
Minar-e-Pakistan, Lahore, jossa Pakistanin päätöslauselma hyväksyttiin.
Komitea
Seuraavassa on täydellinen luettelo 21.-24. maaliskuuta 1940 kokoontuneen ja Lahoren päätöslauselman suurelta osin laatineen Intian muslimiliiton vuoden 1940 erityistyökomitean 25 alkuperäisestä, virallisesti nimetystä jäsenestä.
- Quaid e Azam Muhammad Ali Jinnah
- Nawabzada Liaquat Ali Khan
- Sir Sikandar Hayat Khan
- Sir Shahnawaz Khan Mamdot
- Amir Ahmed Khan Raja Sahib Mahmudabadista
- Sher-e-Bangla A.K. Fazlul Huq
- Sir Abdullah Haroon
- Al-Hajj Sir Khawaja Nazimuddin Al-Hajj Sir Khawaja Nazimuddin
- Amjadi Bano Begum
- Molana Muhammad Akram Khan
- Chaudhry Khaliquzzaman
- Nawab Muhammad Ismail Khan
- Sir Currimbhoy Ebrahim
- Ali Muhammad Khan Dehlvi
- Qazi Muhammad Isa
- Sardar Aurangzeb Khan
- Abdul Mateen Chauhdry
- Ashiq Mohamed Warsi
- Haji Abdus Sattar Essak Saith
- S.M. Sharif
- Syed Abdul Rauf Shah
- Mohammad Latif ur Rahman
- Abdul Rehman Siddiqui
- Malik Barkat Ali
- Sadullah Khan Umarzai
Pakistanin kansakunnan perustamisesta vastannut Intian muslimiliiton työkomitea (All-India Muslim League Working Committee).
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Lahoren päätöslauselma?
A: Lahoren päätöslauselma, joka tunnetaan myös nimellä Pakistanin päätöslauselma, oli poliittinen päätöslauselma, jonka Intian muslimiliiton 25-jäseninen työkomitea laati 22.-24. maaliskuuta 1940. Siinä vaadittiin suurempaa autonomiaa muslimienemmistöisille osavaltioille, kuten Punjabille, Bengalin Sindhille ja NWFP:lle, Britti-Intiassa. Nykyään sitä pidetään vaatimuksena erillisestä muslimivaltiosta, Pakistanista.
K: Kuka laati Lahoren päätöslauselman?
V: Lahoren päätöslauselman laati Intian muslimiliiton 25-jäseninen työkomitea.
K: Milloin se hyväksyttiin?
V: Muslimiliiton jäsenistö hyväksyi päätöslauselman virallisesti Lahoressa 23. maaliskuuta 1940 pidetyssä yleiskokouksessa.
K: Missä se pidettiin?
V: Maulvi A.K. Fazlul Huq esitteli päätöslauselman Lahoressa sijaitsevassa Minto Parkissa (nykyään nimetty uudelleen Iqbal Parkiksi) työkomitean ohjeiden mukaisesti.
Kysymys: Mikä rakennelma muistuttaa tätä tapahtumaa nykyään?
V: Nykyään Lahoressa sijaitsevassa Greater Iqbal Parkissa on Minar-e-Pakistan -rakennus, joka muistuttaa tästä tapahtumasta ja sen merkityksestä Pakistanin historialle ja kulttuurille.
K: Kuinka kauan ennen tätä päätöslauselmaa oli ollut liikkeellä reiluja ajatuksia muslimien erottamisesta?
V: Intian poliittisessa ilmapiirissä oli jo ennen tätä päätöslauselmaa liikkunut oikeudenmukaisia ajatuksia muslimien erottamisesta.
Etsiä