Agassiz-järvi – Pohjois-Amerikan suuri jäätikköjärvi jääkaudelta
Agassiz-järvi oli erittäin suuri jäätikköjärvi Pohjois-Amerikan keskiosassa. Se sai ravintonsa jäätikön sulamisvesistä viimeisen jääkauden lopussa, ja sen pinta-ala oli suurempi kuin kaikkien nykyisten Suurten järvien pinta-ala yhteensä.
Agassiz-järven peittämä alue oli Pohjois-Amerikan maantieteellinen keskus. Sen laajuus oli noin 45° 30' - 55° pohjoista leveyttä ja 92° 30' kansainväliseltä rajalta 106° Saskatchewan-joelle.
Sen olemassaoloa ehdotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1823, ja se nimettiin vuonna 1879 Louis Agassizin mukaan.
Muodostuminen ja ajallinen sijoittuminen
Agassiz-järvi syntyi, kun viimeisen jääkauden loppuvaiheen laajentuvat jäätiköt sulivat ja peittivät laajoja alueita vedellä. Järvi oli olemassa pääasiassa pleistoseenin lopulla ja holoseenin alkupuolella, arviolta noin 13 000–8 200 vuotta sitten. Sen vedenkorkeutta ja laajuutta ohjasivat jäätikön reuna-asema, sulamisveden määrä sekä maankuoren kohoaminen (isostaattinen palautuminen) ja purkureittien avautumiset.
Laajuus ja maantieteelliset vaikutukset
Agassiz-järvi oli hyvin laaja: se ulottui nykyisten Kanadan provinssien ja Yhdysvaltojen osavaltioiden alueille, muun muassa Manitobaan, Ontarioon, Saskatchewaniin, Pohjois-Dakotaa ja Minnesotaa koskien. Järven pohjaa peittävät paksut järvikerrostumat, erityisesti hienorakeiset laminaattiset (varveiksi kutsutut) savi- ja mutakerrokset.
Nämä järvikerrostumat ovat tärkeä tekijä alueen maaperässä: Red River Valleyn laaja, tasainen ja viljava savikko syntyi pitkälti Agassiz-järven jälkivaikutuksena. Järven pohjalle kerrostuneet hienojakoiset sedimentit vaikuttavat edelleen alueen maatalouteen ja hydrologiaan.
Purkautumiset ja maisemaa muokanneet virrat
Agassiz-järvellä oli useita eri aikoina käytössä olleita purkureittejä. Kun jäätikkö salli, vesi laski etelään tai muihin suuntiin ja muodosti voimakkaita virtaumia ja kanjoneita. Tunnettu esimerkki on Glacial River Warren, joka virtasi etelään ja muokkasi nykyistä Minnesota Riverin laaksoa ja sen syviä uomia.
Jotkut näistä purkauksista olivat suuria, mahdollisesti äkillisiä tapahtumia, jotka kuluttivat syviä uomia ja siirsivät suuria sedimenttimääriä. On myös esitetty, että Agassiz-järven merkittävät purkaukset ovat saattaneet vaikuttaa pohjoisen pallonpuoliskon valtavirtauksiin ja ilmastoon jälkijääkauden aikana, mutta näihin liittyvät mekanismit ovat edelleen tutkijoiden käsiteltävänä.
Jäljelle jääneet vedenlaatut ja maamerkit
Nykyisistä vesistöistä useat ovat Agassiz-järven perintöä: esimerkiksi Lake Winnipeg ja osia muista alueen järvistä ja soista voidaan katsoa muodostuvan Agassiz-järven pienemmiksi jäännöksiksi. Järven vanhoista rantaviivoista ja hiekkadyyneistä voi edelleen löytää rantavalleja, harjuja ja hiekkarantoja, jotka osoittavat entisen vesirajan sijainnin.
Tutkimus ja nimeäminen
Agassiz-järven olemassaolo esitettiin tieteellisissä keskusteluissa 1820-luvulla, ja myöhemmin 1800-luvun lopulla järvi nimettiin sveitsiläis-yhdysvaltalaisen geologin Louis Agassizin mukaan. Sittemmin alue on ollut laajan geologisen ja paleoekologisen tutkimuksen kohteena: sedimentien varve-tutkimus, konsultatiiviset tutkimukset rantamuodostelmista sekä paleoklimatologiset analyysit ovat tarjonneet tietoa viimeisen jääkauden loppuvaiheen ilmasto- ja maisemamuutoksista.
Miksi Agassiz-järvi on merkittävä?
- Se osoittaa, miten laajat jäätikön sulamisvedet saattoivat muokata Pohjois-Amerikan maisemaa.
- Järven sedimentit ja rantamuodostelmat kertovat ilmaston vaihteluista jääkauden jälkeisinä vuosituhansina.
- Alueen nykymuoto, maatalouskelpoinen savimaa ja monet jokivarret ovat suoraa seurausta Agassiz-järven olemassaolosta.
Agassiz-järvi on siis paitsi suurikokoinen geologinen ilmiö myös tärkeä avain viimeisen jääkauden lopun ja varhaisen holoseenin ympäristömuutosten ymmärtämiseen Pohjois-Amerikassa.
1800-luvun geologi Warren Uphamin varhainen kartta Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitsevan Agassiz-järven laajuudesta. Järven peittämät alueet olivat huomattavasti suurempia kuin tässä kuvassa.
