Punahilkka

Tarina

Yleisin versio tarinasta on Grimmin veljesten 1800-luvulla kirjoittama versio.^[] Grimmin veljekset kuuntelivat monia vanhojen ihmisten perinteisiä tarinoita ja kirjoittivat ne kirjaksi.^[] Monet "sadut", kuten niitä yleensä kutsutaan, tulivat tunnetummiksi Grimmin kirjan ansiosta.^[] Tarinan nimi käännetään oikein "Pikkupunahattu", vaikka se tunnetaan englanniksi yleensä nimellä "Little Red Riding Hood".

Tytölle on annettu punainen lippis (tai viitta ja huppu). Hänen äitinsä lähettää hänet viemään ruokaa sairaalle isoäidille. Äiti sanoo tytölle, ettei hän saa pysähtyä matkalla. Susi näkee tytön kävelevän metsässä ja suunnittelee syövänsä hänet. Susi kysyy tytöltä kohteliaasti, minne hän on menossa. Tyttö vastaa hänelle, koska hän vaikuttaa ystävälliseltä. Susi kehottaa tyttöä poimimaan kukkia isoäidilleen. Kun tyttö on poimimassa kukkia, susi menee isoäidin talolle ja syö hänet. Se laittaa isoäidin yömyssyn päähänsä ja menee isoäidin sänkyyn. Kun tyttö saapuu isoäitinsä taloon, hän menee suden kanssa sänkyyn.

Perrault'n versiossa tyttö yllättyy nähdessään, miltä hänen "isoäitinsä" näyttää ilman vaatteita. "Onpa sinulla isot käsivarret!" hän huutaa. "Sitä paremmin voin halata sinua!" susi vastaa. Vuoropuhelu jatkuu, ja lapsi huomauttaa muista ruumiinosista, kunnes hän huomaa suden suuret hampaat. "Onpa sinulla isot hampaat!" hän huutaa. "Parempi syödä sinut!" susi vastaa. "Minä ahmin sinut."

Susi hyppää lapsen päälle ja syö tytön. Grimmien versiossa metsuri tulee ja leikkaa suden ruumiin auki. Hän pelastaa isoäidin ja tytön, jotka ovat yhä elossa suden vatsassa. Sitten suden ruumiiseen laitetaan kiviä suden tappamiseksi.

 
Tässä saksalaisessa kuvakirjassa Punahilkka on kaatanut isoäidilleen lasillisen olutta.  

Tarinan historia

Punahilkan tarinaa on ilmeisesti kerrottu vuosisatojen ajan eri maissa eri nimillä. Ranskassa tarinaa on kerrottu todennäköisesti ainakin 700 vuotta. Italiassa on useita versioita. Yksi niistä on nimeltään Valheellinen isoäiti. Kiinasta on myös tällainen tarina, jonka nimi on The Grandmother Tiger.

Tarinan vanhoissa versioissa susi on toisinaan kauhea hirviö tai ihmissusi. Eräässä tarinan versiossa susi antaa tytölle ruokaa syötäväksi. Se on osa hänen isoäitinsä ruumista. Susi käskee tyttöä heittämään kaikki vaatteensa tuleen ja menemään sänkyyn. Tyttö sanoo, että hänen on ensin käytävä vessassa. Susi sitoo tytön pitkällä narulla, jotta tyttö ei voi juosta karkuun suden tietämättä. Tyttö kuitenkin sitoo narun johonkin muuhun ja pakenee.

Charles Perrault

Tarinan kirjoitti ja julkaisi ensimmäisen kerran ranskalainen kirjailija Charles Perrault vuonna 1697. Kirjan englanninkielinen nimi on Tales and Stories of the Past with Morals: Tales of Mother Goose. Tarinan nimi on Pieni punainen pipo (Le Petit Chaperon Rouge). Perrault'n versio sadusta on alkuperäinen painettu versio, mutta se perustuu todennäköisesti vanhempaan suulliseen perinteeseen. On epävarmaa, tunsiko Perrault Etelä-Ranskasta peräisin olevan kansansadun tytöstä, joka pakenee ovelasti isoäitinsä sängyn valtaavaa ihmissutta.

Perrault halusi tuoda voimakkaasti esiin viisaan ja typerän käyttäytymisen.^[] Hän halusi osoittaa, että kaunis nuori nainen oli vaarassa, kun huonon moraalin omaavat miehet yrittivät huijata häntä "väärään käytökseen". Perrault'n tarinassa tyttö syödään, eikä onnellista loppua ole.

Tarinaa on muutettu useita kertoja sen julkaisemista seuranneiden vuosisatojen aikana. Se poikkeaa hieman siitä, miten Grimmin veljekset sen kertovat. Heidän versiossaan metsästäjä tappaa lasta syövän suden. Sitten hän vapauttaa sankarittaren eläimen vatsasta.

Tarinan kertominen pienille lapsille

Punahilkka esiintyy usein kuvakirjana tai hyvin pienille lapsille suunnatuissa tarinakokoelmissa. Nämä kirjat ovat kansansatujen tapaan kertomista ja kuuntelemista varten, eivät pelkästään lukemista varten.^[] Monissa hyvin pienille lapsille suunnatuissa tarinan uudelleenkertomuksissa isoäidin joutumista syödyksi pidetään liian pelottavana.^[] Niinpä isoäiti piiloutuu kaappiin. Näissä tarinoissa metsästäjä tai metsuri pelastaa Punahilkan juuri silloin, kun susi tarttuu hänen esiliinaansa. . ^[]

Tärkeä osa tarinaa ovat kysymykset ja vastaukset. Pieni lapsi voi opetella ja sanoa nämä osat tarinaa lukevan henkilön kanssa. Tarinassa susi koputtaa isoäidin ovelle.^[] Tarina menee näin:

"Kop, kop!"

"Kuka siellä on?"

"Punahilkka!"

"Nosta salpa ylös ja kävele sisään!"

Tarinan toistuvien osien toinen osa tapahtuu, kun Punahilkka näkee suden isoäitinsä sängyssä.

Punahilkka sanoo: "Onpa sinulla suuret silmät!" ja susi vastaa: "Sitä paremmin näen sinut!"."

Punahilkka sanoo: "Onpa sinulla isot korvat!" ja susi vastaa: "Parempi kuulla sinua!"."

Punahilkka sanoo: "Onpa sinulla isot hampaat!" ja susi vastaa: "Parempi syödä sinut!"."

Nämä rivit ovat tarinan tunnetuin osa, ja niitä siteerataan usein. Niitä pidetään tärkeänä osana hyvää "tarinankerrontaa", joka tekee tarinasta jännittävämmän pienille lapsille. . ^[]

Tämä on johtanut kop-kop-vitseihin. Se on myös johtanut pienten lasten ruokailuajan leikkiin, jossa vanhempi avaa lapsen suun käyttämällä nenää "salpana" ja työntää lusikallisen ruokaa lapsen suuhun "walk in!" -hetkellä.

Tarinoita, joissa on joitakin samoja ajatuksia

On monia^[] tarinoita, joissa nälkäinen susi uhkaa nuorta ihmistä tai eläintä. Useimmissa näistä tarinoista nuori pakenee oveluudella (nokkeluudella). Yksi tarina on venäläinen kansantarina Pietari ja susi. Grimmin veljekset kertoivat tarinan Pikkulapsista ja sudesta. Toinen tällainen tarina on James Orchard Halliwell-Phillippsin ensimmäisenä julkaisema tarina The Three Little Pigs.

Eräässä norjalaisessa legendassa on kysymys- ja vastausosio, joka muistuttaa Punahilkan susille esittämiä kysymyksiä. Tässä tarinassa Thor teeskentelee olevansa jättiläisen kaunis morsian. Jättiläinen kysyy samanlaisia kysymyksiä Thorista, joka on oikeasti valepukuinen mies.

 
Englantilainen kuvitus 1920-luvulta  

Merkitykset

Kuten monissa saduissa, myös Punahilkassa on piiloviestejä.^[] Ihmisillä on hyvin erilaisia tulkintoja (tapoja ymmärtää kätketyt merkitykset).^[] Punahilkan tarinaa voidaan tulkita kahdella tavalla. . ^[]

Ensimmäinen tulkinta koskee moraalia. Siinä on kyse siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

• Lasten on helpointa ymmärtää, että tuntemattomiin ihmisiin luottaminen voi olla vaarallista.
• Aikuisempi tulkinta koskee seksuaalisuutta. Jotkut ajattelevat, että tarina tytön "syömisestä" on oikeastaan raiskauksen symboli. Susan Brownmiller kirjoitti asiasta kirjan Against Our Will. Jotkin muut versiot tarinasta näyttävät kertovan enemmän raiskauksesta kuin Grimmin veljesten kirjoittama tarina, joka oli tarkoitettu lapsille.
• Charles Perrault tekee merkityksensä varsin selväksi. Tarinan lopussa hän kirjoittaa:

"Tästä tarinasta oppii, että lapset, varsinkin nuoret tytöt, kauniit, kohteliaat ja hyvin kasvatetut, tekevät hyvin väärin kuunnellessaan muukalaisia.... kaikki sudet eivät ole samanlaisia.... on yksi laji [joka ei ole] äänekäs, ei vihamielinen eikä vihainen, vaan kesy, avulias ja lempeä, joka seuraa nuoria neitoja kaduilla, jopa heidän koteihinsa. Valitettavasti .... nämä lempeät sudet ovat ... kaikkein vaarallisimpia!"

Perrault ei kirjoittanut vain raiskauksesta, vaan ennen avioliittoa tapahtuvasta seksistä, joka aiheuttaisi hirvittävää häpeää tytölle ja hänen perheelleen.^[]

• Erich Fromm perusti ajatuksensa ainoastaan Grimmin veljesten kirjoittamaan tarinaan. Hän pitää Punahilkan punaista lakkia kuukautisten symbolina.
• Vanhoissa ranskalaisissa ja italialaisissa versioissa tyttö on itsenäinen ja älykäs. Hän huijaa sutta ja pakenee ilman apua.

Toinen tapa nähdä tarinat ei liity mitenkään ihmisten käyttäytymiseen tai tunteisiin. Nämä tulkinnat liittyvät auringon ja vuodenaikojen kiertokulkuun sekä elämän kiertokulkuun, jossa ihmiset kuolevat ja syntyvät.

• Yksi tulkinta on yö ja päivä. Tässä tulkinnassa Punahilkan kirkkaanpunainen lakki on auringon symboli. Auringon nielaisee kauhea yö (susi). Kun hänet taas leikataan ulos, se edustaa aamunkoittoa. Tässä on yhtäläisyyksiä norjalaiseen legendaan susi Skollista (tai Fenriristä), joka nielaisee auringon Ragnarökissä.
• Toinen tulkinta on, että tarina kertoo keväästä tai toukokuusta, jolloin talvea paetaan. Tarina voitaisiin nähdä kuvauksena toukokuun kuningatar -rituaalista, joka edustaa kevään tuloa ja jossa kukkakruunu on korvattu punaisella hupulla.

 
Tässä kuvassa sudella on hyvin pahoja ajatuksia pikkutytöstä.  

Mukautukset

Muut uudelleenkertomukset

François Adrien Boieldieu (1775-1834) teki tarinasta oopperan. Oopperan nimi on Le petit chaperon rouge. Sen ensiesitys oli Pariisissa vuonna 1818.

Vuonna 1927 Sir Compton MacKenzie käytti Punahilkkaa lastenromaaninsa "Joulupukki kesällä" päähenkilönä. Tässä uudelleenkertomuksessa Punahilkka on ratsumiehen tytär, jonka nimi on Riding Hood.

Tarina on sovitettu eri medioihin. Tex Avery teki siitä sarjakuvan Red Hot Riding Hood. Hän muokkasi tarinan aikuisia kiinnostavammaksi. Punahilkka työskentelee strippiklubilla. Pukuun pukeutunut susi lähtee stripparin perään (strippari on henkilö, joka riisuu vaatteensa julkisesti).

Roald Dahl kertoi tarinan uudelleen hauskassa runossa Punahilkasta. Se on hänen kokoelmassaan Revolting Rhymes.

Lon Po Po on muinainen kiinalainen versio Punahilkasta, joka voitti vuonna 1990 Randolph Caldecott -mitalin Youngin akvarelli- ja pastellikuvituksistaan.

Art

Punahilkasta on tehty monia maalauksia. Taiteilijat, jotka ovat maalanneet kuvia tästä tarinasta, ovat George Frederick Watts, Samuel Albrecht Anker ja François Richard Fleury.

 
Tässä François Richard Fleuryn ranskalaisessa maalauksessa tyttö ehkä pakenee.