Lockheed Martin F-35 Lightning II – viidennen sukupolven monitoimihävittäjä

Lockheed Martin F-35 Lightning II — viidennen sukupolven häiveinen monitoimihävittäjä: modernit tiedustelu-, isku- ja ilmapuolustusominaisuudet sekä hankkeen kiistanalainen kehitys.

Lockheed Martin F-35 Lightning II on kehitteillä oleva (ja jo laajasti käyttöön otettu) yksipaikkainen, yksimoottorinen, viidennen sukupolven monitoimihävittäjien lentokoneperhe, jonka tarkoituksena on suorittaa maahyökkäys-, tiedustelu- ja ilmapuolustustehtäviä häiveominaisuuksilla sekä korkean tason sensorifuusiolla ja verkottuvilla kyvyillä.

Perusominaisuudet ja teknologia

F-35 on suunniteltu yhdistämään häiveominaisuudet, edistyneet anturijärjestelmät ja monipuoliset asemahdotukset yhdeksi alustaksi, joka voi toimia sekä itsenäisesti että osana laajempia taistelujärjestelmiä. Tärkeitä teknisiä piirteitä ovat mm.:

• Häiveominaisuudet: matala tutkahäive, optimoitu muotoilu ja sävytetty pintakäsittely vaikeuttavat havaitsemista.
• Anturit ja avioniiikka: koneen ympärille sijoitettu Distributed Aperture System (DAS), AN/APG-81 AESA -tutka (tai vastaava) ja Electro-Optical Targeting System (EOTS) tarjoavat laajan näkyvyyden ja sensorifuusion.
• Ohjaajan näyttö ja kypärä: kuljettajan tietoja välitetään kehitetyllä kypäränäytöllä (helmet-mounted display), joka yhdistää sensoreiden tiedon suoraan kuljettajan näkökenttään.
• Voimansiirto: päävoimanlähteenä on Pratt & Whitney F135 -turbiini; F-35B -versiossa käytetään erillistä Rolls-Royce LiftSystem -nostojärjestelmää STOVL-kyvyn mahdollistamiseksi.

Versiot

F-35-perheeseen kuuluu kolme päävarianttia, jotka on suunniteltu eri käyttöympäristöihin:

• F-35A – perinteinen lasku- ja nousukykyinen (CTOL), Yhdysvaltain ilmavoimien ja monien liittolaisten päävariantti.
• F-35B – lyhyen nousun ja pystysuoran laskun (STOVL) kyvytantava versio, jota käyttää muun muassa Yhdysvaltain merijalkaväki ja Royal Navy/Royal Air Force (britit) yhteiskäytössä.
• F-35C – laivastokäyttöön optimoitu kantta lentävä versio (CATOBAR), jolla on suuremmat siipipinta-alat ja vahvempi laskuteline.

Kehitys, valmistus ja yhteistyö

Hankkeen johtajayritys on Lockheed Martin osana laajaa teollista konsortiota, johon kuuluvat mm. Northrop Grumman ja BAE Systems sekä lukuisat kansainväliset alihankkijat. Projekti tunnetaan virallisesti nimellä Joint Strike Fighter (JSF). Useat Nato-maat ja kumppanivaltiot ovat osallistuneet kehityskustannuksiin ja ovat tilaajia tai mahdollisia käyttäjiä.

Käyttöönotto ja operaattorit

F-35 on otettu käyttöön eri muodoissaan useissa maissa. Sitä käyttävät tai ovat tilanneet muun muassa Yhdysvaltain ilmavoimat, merivoimat ja merijalkaväki sekä useat liittolaiset. Käyttäjämaita ovat muun muassa:

• Yhdysvallat (USAF, USN, USMC)
• Iso-Britannia
• Italia
• Alankomaat
• Australia
• Norja
• Tanska
• Japani
• Etelä-Korea
• Israel
• Belgia
• Puola
• Suomi

Sopimuksia ja toimituksia on käynnissä useille muillekin maille. Toimitus- ja käyttöönottoajat vaihtelevat variantin ja maan mukaan.

Aseistus ja tehtäväprofiilit

F-35 on suunniteltu kantamaan sekä sisäisiä asekuormia häiveominaisuuksien säilyttämiseksi että ulkoisia säiliöitä ja lisäkomponentteja tarvittaessa. Alusta kykenee käyttämään monipuolista asevalikoimaa: ilmasta-ilmaan -ohjuksia, ilmasta-maahan -ohjuksia, täsmäohjattuja pommeja sekä elektroniikkasodankäynnin ja tiedustelun lisävarusteita. Sensorifuusion ansiosta ohjaaja saa reaaliaikaisen kokonaiskuvan taistelutilanteesta.

Kiistat ja kritiikki

F-35-hankkeen kehitys on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä. Keskeisiä kritiikin aiheita ovat:

• Kustannukset: ohjelma on yksi kalleimmista puolustushankkeista, ja sekä kehitys- että elinkaarikustannukset ovat nousseet odotettua korkeammiksi.
• Viivästykset ja tekniset ongelmat: ohjelman kehityksessä on ollut toistuvia viivästyksiä ja ohjelmistopäivityksiin liittyviä haasteita. Aikaisemmin logistista tukea hoitanut ALIS-järjestelmä korvattiin myöhemmin muulla ratkaisulla (ODIN), mutta huoli huollettavuudesta ja kustannuksista on jatkunut.
• Suorituskykykysymykset: joidenkin arvioiden mukaan koneen lupaukset eivät aina ole täyttyneet kaikilla alueilla verrattuna odotuksiin; toisaalta monet käyttäjämaat ovat raportoineet hyviä suorituskykyominaisuuksia operaatioissa.
• Kypärä- ja sensoriongelmat: kehityksen aikana on esiintynyt myös kypäräjärjestelmään ja öiseen näkymään liittyviä teknisiä haasteita, jotka on pääosin korjattu myöhemmissä versioissa.

Käytännön kokemus ja tulevaisuus

Vaikka F-35 on ollut kiistanalainen investointi, se on samalla muuttanut monella tapaa nykyaikaista ilmasodankäyntiä: sensorifuusio, verkottuminen ja monikäyttöisyys ovat osoittautuneet arvokkaiksi ominaisuuksiksi. Tulevaisuudessa ohjelman keskeisiä kehityskohteita ovat edelleen ohjelmistojen ylläpito, huolto- ja logistiikkajärjestelmien tehostaminen sekä mahdolliset päivitykset stealth- ja elektroniikkajärjestelmiin vastaamaan kehittyviä uhkia.

Yhteenveto

F-35 Lightning II pyrkii yhdistämään häiveominaisuudet, kehittyneet sensorit ja laajan tehtäväkirjon yhdelle alustalle. Ohjelma on tuonut merkittäviä teknisiä edistysaskeleita, mutta samalla herättänyt laajoja keskusteluja kustannuksista, toimitusaikatauluista ja elinkaaren hallinnasta. Monille käyttäjämaille F-35 on kuitenkin jatkossa keskeinen osa ilmapuolustusta ja monitoimikykyä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Lockheed Martin F-35 Lightning II?

K: Mitä kiistoja F-35-hankkeeseen on liittynyt?

K: Kuinka moneen sukupolveen tämä hävittäjäkone kuuluu?

K: Mitkä ovat sen ominaisuuksia?

K: Kuka kehittää tätä hävittäjää?

K: Onko sen kehittämisen lopettamisesta muuta mieltä?

Hae kirjaimella