Pitkä marssi on Mao Zedongin ja kommunistien vetäytyminen vuosina 1934–1935. Kommunistit pakenivat linnoituksestaan pois Tšiang Kai-šekin ja nationalistien painostusta ja hakivat turvaa ja uusia liittoutumia lännessä. Marssin päämääränä oli välttää tuho ja saada aikaa järjestäytyä uudelleen, jolloin myöhemmin oli mahdollista jatkaa taistelua. Tämä pitkä, vaikea vetäytyminen muokkasi merkittävästi Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) johtajuutta ja sisäistä yhtenäisyyttä: ne, jotka selvisivät, olivat huomattavan omistautuneita ja muodostivat vahvemman järjestön. Mao Zedongin asema puolueessa vahvistui tämän ajanjakson aikana.

Ajankohta ja reitti

Pitkä marssi alkoi lokakuussa 1934 Jiangxin (Jiangxi) neuvostosta ja päättyi lokakuussa 1935 Shaanxin (Shaanxi) maakuntaan, missä kommunistit lopulta perustivat tukikohdan Yan'aniin. Marssi ei ollut yksi ainoa yhtenäinen kulkue, vaan joukko eri pataljoonia ja ryhmittymiä kulki eri reittejä ja kohtasi erilaisia vastuksia. Tavallisesti marssin pituudeksi mainitaan noin 6 000 mailia (noin 9 600 km), mutta lähteet vaihtelevat ja eri laskentatavoilla on esitetty myös suurempia etäisyyksiä.

Matkan vaikeudet

Marssijoiden kohtaamat olosuhteet olivat äärimmäisen ankarat. He joutuivat:

  • kulkemaan korkeiden vuoristojen yli (yli 4 000 metrin korkeudet eivät olleet harvinaisia),
  • ylittämään nopeat virtaavat joet ja sammakoita sisältäviä kivisiä rotkoja (esimerkiksi kuuluisaksi tullut Ludingin silta -tilanne on osa perinteistä kertomusta),
  • käymään useita taisteluita tšin nationalistijoukkoja vastaan, sekä menettämään ihmishenkiä taistelussa, tauteihin, nälkään ja uupumukseen,
  • selviytymään vaikeasta säästä, kuten lumimyrskyistä vuoristossa ja kuumuudesta alavilla seuduilla.

Nämä tekijät johtivat suuriin tappioihin ja hajautumisiin eri ryhmien välillä.

Osallistujien määrät ja uhraukset

Arviot lähteneiden määrästä vaihtelevat, mutta yleinen historiallisen tutkimuksen konsensus on, että noin 80 000–100 000 puna-armeijan jäsentä ja tukihenkilöä lähti liikkeelle. Vain murto-osa tästä saapui perille Shaanxi–Yan'anin alueelle; perillä oli arviolta 8 000–10 000 ihmistä. Menetykset johtuivat taisteluista, sairauksista, nälästä ja karkotuksista. Koska luvuissa on eroja eri lähteissä, tarkat prosentit vaihtelevat, mutta tappiot olivat massiiviset.

Johtajuus ja merkitys

Matkan aikana kommunistisen puolueen sisällä käytiin poliittista vääntöä strategioista ja komentoketjuista. Tärkeä käännekohta oli Zunyn konferenssi tammikuussa 1935, jossa Mao Zedongin strategista ajattelua alettiin arvostaa ja hänen vaikutusvaltansa puolueessa kasvoi. Tämä vahvisti Maoa keskeiseksi johtohahmoksi, mikä vaikutti myöhempään puolue- ja neuvostopolitiikkaan.

Pitkän marssin seurauksena kommunistit pääsivät rakentamaan uutta tukikohtaa Yan'anissa, missä puolue pystyi organisoitumaan, kouluttamaan joukkojaan ja toteuttamaan pitkäjänteistä johtajuutta. Marssi on sittemmin nostettu Kiinan kansantasavallan muistossa ja propagandassa tärkeäksi perustarinaksi, joka korostaa uhrauksia, sinnikkyyttä ja johtajan luonnetta.

Historiallinen arviointi

Pitkää marssia pidetään historiallisesti merkittävänä, koska se pelasti kommunistisen liikkeen tuhoutumiselta ja mahdollisti sen myöhemmän nousun Kiinan politiikassa. Samalla se oli valtava inhimillinen tragedia monille osallistujille. Historiankirjoituksessa korostetaan sekä marssin strategista merkitystä että sen aiheuttamaa kärsimystä; arvioissa esiintyy sekä sankarillisia että traagisia elementtejä.