Kadonnut sukupolvi – Hemingway, Fitzgerald ja termi nykypäivänä

Tutustu "kadonneeseen sukupolveen": Hemingway, Fitzgerald ja muut klassikot sekä termin nykyaikainen käyttö finanssikriisin ja työmarkkinoiden seurauksena.

"Kadonnut sukupolvi" on käsite, jota käytetään kuvaamaan erityisesti niitä amerikkalaisia kirjailijoita, runoilijoita ja taiteilijoita, jotka elivät ja loivat Euroopassa ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Termiä liitetään usein niihin nuoriin tekijöihin, joiden maailmankuva järkkyi sodan ja sen jälkeisen yhteiskunnallisen muutoksen seurauksena; he tunsivat yleistä eksistentiaalista pettymyksen ja suuntaanettomuuden tunnetta. Usein mainittuja nimiä ovat muun muassa Ernest Hemingway, F. Scott Fitzgerald, Sherwood Anderson ja John Steinbeck, vaikka eri lähteissä listaukset ja rajaukset vaihtelevat.

Termin alkuperä

Ilmaus Lost Generation (suomeksi "kadonnut sukupolvi") liitetään yleisimmin kirjailija ja kustantaja Gertrude Steiniin, joka käytti sitä kuvaillessaan nuorempaa sukupolvea 1920-luvulla. Ernest Hemingway mainitsee termin omaelämäkerrallisessa romaanissaan The Sun Also Rises, ja sen myötä ilmaus vakiintui kirjallisuushistorialliseksi käsitteeksi. Termillä tarkoitettiin paitsi sodan kokenutta ikäluokkaa myös laajempaa henkistä eksistentiaalista kriisiä ja kulttuurisen suunnan puuttumista.

Tunnuspiirteet ja kirjallinen merkitys

Kadonneen sukupolven kirjailijoille on tyypillistä:

• teemat kuten pettymys, vieraantuneisuus, moraalinen tyhjyys ja etsintä;
• eksilielämä Euroopan kaupungeissa, erityisesti Pariisissa, jossa kirjailijat löysivät yhteisöjä, kahviloita ja kirjallisia salongeja;
• kielellinen uudistus ja modernismin vaikutus — kokeiluja muodossa ja tyylissä;
• etsintä irtiottoon johtavista sosiaalisista normeista ja materialistisesta elämäntavasta, joka nähtiin osittain sodan seurauksena heikentyneenä arvostuksena.

Keskeiset kirjailijat ja teokset

Vaikka luettelot vaihtelevat, seuraavat tekijät ja teokset nousevat usein esille kadonneen sukupolven yhteydessä:

• Ernest Hemingway — The Sun Also Rises; tunnettu suorasta, tiiviistä tyylistään ja miehisen eksistentialismin kuvauksesta.
• F. Scott Fitzgerald — The Great Gatsby; kuvaus 1920-luvun "Jazz Age" -ylilyönneistä ja illuusioiden rappiosta.
• Sherwood Anderson — Winesburg, Ohio; ihmiskohtaloiden herkkiä ja usein traagisia kuvia pienkaupunkielämästä.
• Muita ajatukseen liittyviä nimesiä ovat mm. runoilijat ja modernistit, joiden teokset heijastivat aikakauden henkistä myllerrystä.

On syytä huomata, että John Steinbeck mainitaan joskus laajemmissa luetteloissa, mutta häntä pidetään usein eri sukupolveen tai eri kirjalliseen suuntaukseen kuuluvana, koska hänen teostensa ajallinen ja teemallinen painotus poikkeaa osin klassisesta "kadonneen sukupolven" käsityksestä.

Nykykäyttö ja laajentunut merkitys

Termiä on sittemmin käytetty myös laajemmassa, ei-kirjallisessa merkityksessä. Esimerkiksi 2000-luvun lopun ja 2010-luvun alun talouskriisien jälkeen ilmaisua on joskus lainattu kuvaamaan nuoria aikuisia, jotka eivät ole löytäneet työtä tai vakaata toimeentuloa vuoden 2008–2009 maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen. Tässä uudessa käytössä korostuu sama eksistentiaalinen turvattomuus ja tulevaisuuden epävarmuus, mutta konteksti on taloudellinen enemmän kuin sodan jälkeinen henkinen kriisi.

Arvio ja kritiikki

Käsitettä on sekä puolustettu että arvosteltu: se auttaa hahmottamaan 1920-luvun kirjallisen aikakauden yhtenäisyyttä, mutta samalla sen on katsottu liioittelevan yhtenäisyyttä ja jättäen ulkopuolelle monia ääniä — erityisesti naiskirjailijat ja rodulliset vähemmistöt ovat usein jääneet vähälle huomiolle perinteisissä tulkinnoissa. Lisäksi termiä ei tule käyttää liian kevyesti; sen alkuperäinen merkitys liittyy tiettyyn historialliseen kokemuspiiriin ja kulttuuriseen reaktioon, jota ei täysin vastaa kaikki myöhemmät "kadonneen sukupolven" vertaukset.

Yhteenvetona: "kadonnut sukupolvi" on monimerkityksinen käsite, joka viittaa sekä ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen kirjalliseen liikkeeseen että laajemmin eksistentiaaliseen ja sosioekonomiseen epävarmuuteen eri aikakausina. Tarkkuus sen käytössä edellyttää kontekstin huomioimista ja sitä, keitä käsitteen piiriin halutaan lukea.

Hae kirjaimella