Makedonia on historiallinen ja maantieteellinen alue Pohjois-Kreikassa. Se on Kreikan toiseksi väkirikkain alue, ja yleensä sitä kutsutaan Pohjois-Kreikan alueeksi yhdessä Traakian kanssa. Se sijaitsee Pindusvuoriston ja Nestos-joen välissä ja rajoittuu lännessä Epeiroon ja Thessaliaan, luoteessa Albaniaan, pohjoisessa Pohjois-Makedoniaan, koillisessa Bulgariaan ja idässä Traakiaan. Sen etelärannikkoa huuhtelee Egeanmeri. Makedonia jakautuu kolmeen pienempään periferiaan: Länsi-Makedoniaan, Keski-Makedoniaan sekä Itä-Makedoniaan ja Traakiaan. Makedoniassa on vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan 2 424 765 asukasta ja sen kokonaispinta-ala on 34 177 km². Makedonian pääkaupunki on Thessaloniki, jossa asuu noin 1 000 000 asukasta. Makedonian kansallislaulu on Μακεδονία Ξακουστή, joka tarkoittaa Kuuluisa Makedonia.
Maantiede ja luonto: Makedonian maasto on monimuotoista: rannikkoalueilla ja niemimailla on Välimeren ilmasto, sisämaassa esiintyy laajoja jokilaaksoja ja tasankoja sekä vuoristoisia alueita, kuten Pindus-vuoriston reunat ja monet korkeat huiput. Alueella virtaavat useat merkittävät joet (esim. Aliakmonas/Haliakmon, Axios/Vardar ja mainittu Nestos) ja siellä on laajoja metsikköalueita, järviä sekä kauniita rantoja erityisesti Halkidikin niemimaalla. Länsi-Makedoniassa on myös merkittäviä mineraalilöytöjä ja ligniittiesiintymiä energiantuotantoa varten.
Historia: Makedonian historiallinen merkitys on suuri: muinainen Makedonian kuningaskunta nousi merkittävään asemaan Filippoksen II:n ja hänen poikansa Aleksanteri Suuren vuosina. Alueella on runsaasti arkeologisia jäänteitä, kuten Verginan (Aigain) kuninkaalliset haudat, jotka ovat kansainvälisesti tunnettuja. Myöhemmin alue kuului osaksi Bysanttia ja sittemmin ottomaanien valtakuntaa, kunnes se liitettiin osaksi modernia Kreikan valtiota Balkanin sotien seurauksena 1912–1913. 1900-luvulla Makedoniaan liittyivät myös monimutkaiset etniset ja kansalliset kiistat, joista tunnetuin nykyaikana oli nimenkiista Vähä-Makedonian naapurivaltioon liittyen; tämä ratkaistiin osittain vuoden 2018 Prespan sopimuksella, jonka seurauksena entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia otti nimekseen Pohjois-Makedonia.
Hallinto ja väestö: Nykyisin alue on jaettu hallinnollisesti kolmeen periferiaan (Länsi-, Keski- ja Itä-Makedonia ja Traakia). Väestörakenne on pääosin kreikkalainen, mutta alueella on myös historiallisia vähemmistöjä ja kielivähemmistöjä, ja kansallisuus- ja kielikysymykset ovat ajoittain herkkiä. Suurimpia kaupunkeja Thessalonikin lisäksi ovat mm. Kavala, Serres, Kozani, Florina, Veria ja Kastoria.
Talous: Makedonian talous perustuu monipuoliseen toimintarakenteeseen: maatalouteen (vilja, tupakka, viini, kasvikset ja oliivit), teollisuuteen, kaivostoimintaan ja energiantuotantoon (erityisesti Länsi-Makedonian ligniittikaivokset). Thessalonikin kaupunki on alueen taloudellinen ja teollinen keskus, ja sen satama on yksi Kreikan tärkeimmistä vienti- ja tuontisatamista. Matkailu, erityisesti rannikko- ja kulttuurimatkailu (Halkidiki, historialliset kohteet, vuoristot), on merkittävä tulonlähde.
Kulttuuri ja nähtävyydet: Alueella on rikas kulttuuriperintö antiikin, bysantin ja ottomaanien ajoilta. Tärkeitä nähtävyyksiä ovat mm. Verginan arkeologinen alue, Thessalonikin varhaiskristilliset ja bysanttilaiset monumentit (joihin kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteita), sekä lukuisat museot, kirkot ja linnakkeet. Thessaloniki tunnetaan vilkkaasta kulttuurielämästä, festivaaleista ja ruokakulttuuristaan. Luonnonystävälle tarjolla ovat kansallispuistot, patikointireitit ja mäntyrannat.
Liikenneyhteydet: Makedonian keskus on liikenteellisesti hyvin saavutettavissa: alueen läpi kulkee Egnatia Odos -moottoritie, Thessalonikin kansainvälinen lentokenttä (aiemmin tunnettu myös nimellä ”Makedonia”) ja merisatama yhdistävät alueen sekä Kreikan että Balkanin reitteihin. Rautatie- ja tieyhteydet yhdistävät myös pienemmät kaupungit ja maaseutualueet.
Yhteenvetona Makedonia Pohjois-Kreikassa on historiallisesti erittäin merkittävä, maantieteellisesti monipuolinen ja kulttuurisesti rikas alue, jonka vaikutus näkyy niin arkeologiassa, uskonnollisessa perinteessä kuin nykyaikaisessa taloudessakin.
