Magellanpilvet
Magellanin pilvet ovat kaksi epäsäännöllistä kääpiögalaksia. Niillä ei ole säännöllistä muotoa, ja niissä on vain muutama miljardi tähteä. Magellanin pilvet voi nähdä vain eteläiseltä pallonpuoliskolta. Ne kiertävät Linnunratagalaksia. Ne kuuluvat Linnunradan ja Andromedan galaksin ohella yli 50 galaksin muodostamaan Paikalliseen ryhmään. Nämä kaksi pilveä tunnetaan nimellä:
Suuri ja Pieni Magellanin pilvi.
Historia
Ensimmäisen kirjallisen merkinnän Magellanpilvistä teki persialainen tähtitieteilijä Al Sufi. Vuonna 964 hän kirjoitti kirjan Kiintotähdet. Hän kutsui Suurta Magellan-pilveä al-Bakriksi (lampaaksi) "eteläisten arabien pilveksi". Hän kirjoitti, että pilveä ei näkynyt Pohjois-Arabiasta ja Bagdadista käsin, mutta se näkyi Bab el Mandebin salmessa (12°15' pohjoista leveyttä). Tämä on Arabian eteläisin kohta.
Ensimmäiset eurooppalaiset, jotka näkivät Pilvet, olivat italialaiset tutkimusmatkailijat Peter Martyr d'Anghiera ja Andrea Corsali 1400-luvun lopulla. Myös Antonio Pigafetta näki ne, kun hän lähti Ferdinand Magellanin mukana hänen maailmanympärimatkalleen vuosina 1519-1522. Pilvien nimeäminen Magellanin mukaan yleistyi kuitenkin vasta paljon myöhemmin. Bayerin vuonna 1661 ilmestyneessä kirjassa Uranometria niitä kutsutaan nimillä nubecula major ja nubecula minor. Ranskalaisen tähtitieteilijän Lacaillen vuonna 1756 laatimassa tähtikartassa niitä kutsutaan nimillä le Grand Nuage ja le Petit Nuage ("suuri pilvi" ja "pieni pilvi").
Ominaisuudet
Pilvet voi nähdä helposti ilman kaukoputkea. Ne näyttävät Linnunradan erillisiltä palasilta. Niiden välinen etäisyys yötaivaalla on noin 21°, mutta todellinen etäisyys on noin 75 000 valovuotta. Niitä pidettiin pitkään Linnunrataa lähimpänä olevina galakseina. Vuonna 2003 löydetyn Canis Major -galaksin uskotaan nyt olevan lähin galaksimme.
LMC on noin 160 000 valovuoden päässä, kun taas SMC on noin 200 000 valovuoden päässä. LMC:n halkaisija on noin 14 000 valovuotta ja SMC:n noin 7 000 valovuotta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Linnunradan läpimitta on noin 100 000 valovuotta.
Tutkijat uskovat, että Magellanin pilvien muoto johtuu vuorovesivuorovaikutuksesta Linnunradan kanssa, kun ne liikkuvat sen lähellä. Neutraalin vedyn virrat yhdistävät ne Linnunrataan ja toisiinsa. Molemmat pilvet näyttävät siltä, että ne olivat aikoinaan spiraalin muotoisia. Niiden painovoima on vaikuttanut myös Linnunrataan vääristämällä galaksin kiekkomaisen muodon uloimpia osia.
Niiden rakenne on erilainen ja niiden massa on pienempi kuin meidän galaksimme. On myös kaksi muuta suurta eroa. Ensinnäkin ne ovat kaasurikkaita; niissä on enemmän vetyä ja heliumia kuin Linnunradassa. Ne ovat myös köyhempiä metalleista kuin Linnunrata. LMC:n ja SMC:n nuorimmissa tähdissä on alle puolet vähemmän muita alkuaineita. Molemmat ovat tunnettuja tähtisumuistaan ja suuremmasta nuorten tähtien määrästä. Kuten omassa galaksissamme, niiden tähdet vaihtelevat hyvin nuorista hyvin vanhoihin, mikä osoittaa, että pilvillä on pitkä historia.
Suuressa Magellanin pilvessä tapahtunut supernova SN 1987A oli kirkkain Maasta nähty kohde yli neljään vuosisataan.
Vuonna 2010 eräs ranskalainen tutkija sanoi, että pilvet ovat saattaneet syntyä törmäyksessä, joka muodosti Andromedan galaksin kuusi miljardia vuotta sitten. Useimmat tähtitieteilijät kuitenkin uskovat, että Magellanin pilvet ovat syntyneet samassa prosessissa, joka muodosti Linnunratagalaksimme.
Suuri Magellanin pilvi (LMC)
Pieni Magellanin pilvi (SMC)
Pieni Magellanin pilvi (MMC)
Uusi tutkimus osoittaa, että SMC voi itse asiassa olla kahtiajakautunut. Pienempi osa voi olla piilossa noin 30 000 valovuoden päässä SMC:stä. Tämä on voinut tapahtua LMC:n halkaistessa SMC:n, ja että nämä kaksi osaa liikkuvat edelleen erilleen. Tätä pienempää osaa kutsutaan Mini Magellanin pilveksi.
